28. helmikuuta 2009

Hei helmikuulle

Helmikuu vetelee viimeisiään ja mullakin on puhti aika vähissä. Tämä lomaviikko poikien kanssa on mennyt kokonaisuudessaan ihan kivasti, mutta rankkaa se taas oli. Kun olet koko ajan yksin poikien kanssa ja yrität saada homman hoitumaan parhain päin, se kyllä vie voimat. Ja tässä viime päivinä tuo pienempi poika on alkanut kiukutella erityisen paljon ja lisäksi valittaa joka asiasta. Kai hänkin on huomannut, että sillä lailla saa huomiota. Onneksi häntä on sentään paljon helpompi käsitellä. Jos pienempi temppuilee ja kiukuttelee, niin isompi onneksi on silloin kuin enkeli. Toisaalta se olisikin parempi, mutta en vaan halua pikkuiselle sellaista elämää, että kaikki mättää koko ajan. Nyt vaan saa välillä isommalle annettua positiivista palautetta ja huomiota, kun hän käyttäytyy niin hyvin. Hankalaa on.
Eilen käytiin luistelemassa ja kyllä molemmat pojat luistelee hyvin. Isompi poika jo niin kovaa, ettei varmasti kiinni saa. Pienempikin viilettää aikamoista vauhtia jo. Tänään oli sitten vuorossa se hiihto. Eipä siitä oikein paljon mitään tullut, kun pienempi valitti koko ajan jostain asiasta. Isompi olisi hiihdellyt vaikka miten, mutta pienemmän mukaanhan se on tehtävä hommat jos yhdessä mennään. Kylmäkin tuli ja kaikkee.
Työasioista kävin torstaina juttelemassa esimiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa. Töihin paluusta juteltiin ja siitä, että miten hommiani helpotetaan, jotta voin palata töihin. Suunnitelmia tehtiin ja toukokuussa palaveerataan sitten isommalla porukalla. Tuokin asia tuntuu etenevän ihan hyvin. Jospa sitten pojankin asiat lähtis parempaan suuntaan.

25. helmikuuta 2009

Kameralle laukku

Eilinen moka huovutuksessa ei onneksi lannistanut minua täysin. Jatkoin virkkaustani valmiiksi, siihen tulee vielä pehmuste sisäpuolelle ja tarranauha läpän alle. Sitten kameralaukkuni on valmis. Ainakin tämä ensimmäinen versio. Voihan se olla, että haluan joskus vielä toisenlaisen. Nyt kuitenkin kamera on suojassa naarmuuntumiselta ja pehmuste vielä sitten pitää sitä lämpimänä pakkasilla.

Puolet poikien lomasta on mennyt ja nopeasti. On uitu ja laskettu mäkeä. Vielä pitäis luistella ja hiihtääkin jossain välissä. En ole nimittäin pienemmän pojan luistelutaitoja nähnyt ainakaan vuoteen. Paljon on varmaan opittu sinä aikana, koska pojat ovat ahkerasti käyneet isänsä kanssa luistelemassa jäähallilla. No onneksi vielä on talvea jäljellä, että ehtii. On saatukin nauttia lumesta ja pakkasista.

24. helmikuuta 2009

Hiiri kissalle räätälinä

Tämä satu on varmaan monille tuttu. Minä olen jopa näytellyt sitä lapsille ja ollut itse kissan roolissa. Onneksi nyt en tehnyt kenellekään toiselle näitä lapasia, joista tulee kenties se tuluskukkaro tai jotain muuta. Toimin huovutuksessa aivan ohjeen mukaan, mutta en saanut lapasista itselleni sopivia, eikä niitä tarvitse uudelleenkaan huovuttaa, niin kuin ohjeessa kehotettiin jos eivät huovu tarpeeksi. Tässä siis hyvä esimerkki siitä, miten huovutus on yllätyksellistä, varsinkin tuo koneessa huovuttaminen. Lapasista tuli siis lapsen kokoa, paitsi että ne taitavat olla niin jäykät, ettei niitä lapsi voi käyttää. Tuo hiiri tuossa sadussa oli hyvä esimerkki tuunaajasta, joka aina keksii uutta jos yksi homma menee pieleen. Kai minunkin täytyy tuunata tai ainakin yrittää tuunata noista lapasista jotain.... joskus. Ihan heti en ala uusiakaan neulomaan vaan taidan taas enemmän keskittyä tuohon virkkaukseen. Tässä nämä onnettomat lapaset teillekin nähtäväksi, saa nauraa....

23. helmikuuta 2009

Lapasia ja koiruuksia


Nyt olen saanut "jättilapaseni" valmiiksi. Kuvassa on kännykkä antamassa vähän kuvaa siitä, miten isot ne ovat vielä ennen huovutusta. Sellaiset pikkupojan hihan pituiset. Jos huomenna ehtis laittaa ne koneeseen, niin voisi vielä tänä talvena jopa käyttää niitä. Kuvaan sitten sen jälkeen uudelleen ne.

Tänään käytiin iltapäivällä minun siskoni luona. Sisko perheineen ei vaan ole kotona, vaan äitini on heillä koiranhoitajana. Aku-koira on suomenlapinkoira ja tällä hetkellä todella hyvässä karvassa. Joskus oli toisin, kun sillä oli jotain ongelmia turkin kanssa ja siltä jouduttiin ajelemaan kaikki karvat pois. Kyllä se olikin silloin surkea. Nyt voi vain ihailla tuuheaa ja pitkää turkkia, sillä tarkenee kovemmallakin pakkasella.

21. helmikuuta 2009

Siivousta

Siis siivousta tietokoneella. Tutkiskelin mun kuvatiedostoja ja poistelin sieltä turhia kuvia. Tai ainakin ajattelin nyt, että ne on turhia. Voihan se olla, että jotain kuvaa kaipaa joskus. Sitten varmistin vielä asian tyhjentämällä roskakorin. Tulipas siistiä!
Amupäivällä kävin satamassa katsomassa poikien hiihtoa. Siellä oli joka vuotinen Osuuspankin järjestämä Hippo-hiihto. Jokainen osanottaja saa mitalin ja se motivoi ainakin meidän poikia kovasti. Pienempi oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja isompi sai jo neljännen mitalin. Osanottajia oli yli 400 lasta vanhempineen, joten aika lailla oli sutinaa. Tässä pienempi hiihtäjä ja Hippo.

19. helmikuuta 2009

Nyt saan huilata

Tapasin tänään Hilkan ja lääkärin. Juttelimme yhdessä ja Hilkka oli jutellut lääkärin kanssa jo aiemmin. Lopputulokseksi tuli se, että olen nyt sairaslomalla toukokuun loppuun asti. Nyt voin oikeastaan vasta rauhassa ruveta miettimään tätä omaa elämääni ja kaikkea siihen liittyvää. Ei tarvitse aina parin viikon jälkeen miettiä, joko joutuu töihin lähtemään ja onko musta siihen. Tietynlainen rauha laskeutui nyt mieleen. Käyn joka viikko Hilkan luona juttelemassa ja yritän myös kuntoilla. Tämä viikko onkin alkanut hyvin sen puolesta. Maanantaina jumppasin pallolla, tiistaina oli jumppa pojan kanssa ja eilen kävin vesijumpassa. Tänään on ollut välipäivä, mutta huomenna taas vesijumppaan. Se on kyllä mun suosikki. Voiskohan johtua siitä, että siinä ei tule hiki, kun vedessä hyppii ja heiluu. Mä en nimittäin tykkää yhtään hikoilusta. Mutta kai se hikoilu vähitellen vähenee, kun kunto kohenee.

Minulla on eteisessä lasiovellinen kirjahylly, jonka päälle vaihdan aina vuodenaikojen tai mielialojen mukaan erilaisia koristeita. Jouluna jouluista ja pääsiäisenä siihen liittyvää, kuten olen aiemmin jo näyttänyt. Nyt on sitten tällainen talvinen välivaihe, joten siihen tuli sinistä ja turkoosia. Kynttilät ovat keskellä ja nuo muut sitten sivuilla.

16. helmikuuta 2009

Turkoosia

Yritän tässä viritellä vähän tuota käsityö-rintamaa pikkuhiljaa. Siispä aloitin oikein isoilla puikolla neulomaan lapasia. 10 numeron sukkapuikoilla on aika hauska neuloa, ainakin tuntuu valmistuvan reipasta tahtia. Neulon siin Huopanen-langasta lapasia itselleni. Pienempi poika nauroi, että on aika isot! Toivottavasti sitten huovutuksen jälkeen ovat sopivat. Ja värinä tietysti turkoosi ja vähän tummansinistä ranteen suuhun, peukaloon ja kärkeen. Ajattelin vielä sitten neulahuovuttaa jotain koristeita siihen päälle, mutta sitä pitää katsoa sitten myöhemmin. Tässä yhden illan tulos.

Kokeilin samalla vähän uutta kameraa ja tuntuu pelittävän ihan hyvin. Se on kooltaan vielä pienempi kuin vanha, mutta aika kivasti tuntuu käteen sopivan. Kyllä nuo pieneksi tuntuu menevän, kun kamera on vaan vähän isompi kuin kännykkä, joka sekään ei hirveen iso oo kooltaan. Kameralaukkua mulla ei tähän uuteen ole vielä. Mietin vielä, tekisinkö sen itse jollain tavalla vai ostaisinko valmiina. Täytyy miettiä.

14. helmikuuta 2009

Odotan aikaa ja inspiraatiota

Käsityöharrastukset on olleet kyllä aivan unholassa viime aikoina. Kun päivän on saanut siihen vaiheeseen, että pojat nukkuu, niin minä avaan joko tv:n tai tietokoneen. Siinä sitten ilta vierähtää rattoisasti. Päivät, kun pojat ovat hoidossa ja koulussa, on menneet.... niin mihin. Kumman lyhyitä on päivät olleet viime aikoina. Ensi viikolla olen sitten tiistai-illasta sunnuntai-iltapäivään yksin. Siihen sitten onkin ladattu vaikka minkälaisia hommia. On käyntejä eri paikoissa juttelemassa ja tietysti haluaisin tehdä kotonakin jotain. Olisi ommeltavaa ja virkattavaa ja korujakin tekisi mieli tehdä. Vesijumppaan pitäisi ehtiä ja tavata muutama ystäväkin. Huh huh, taitaa käydä köpelösti. Voi käydä niinkin, että en saa paljon mitään tehtyä, kun on liikaa suunnitelmia. Pitäisi olla itselleen armollinen, mutta se on välillä aika vaikeaa. Ja pitäisi kai välillä opetella ottamaan päivä kerrallaan tai mulla olisi jo hyvä jos ottaisin viikko kerrallaan. Sekin tahtoo olla minun elämän eteen päin suunnittelussa liian lyhyt aika. Yritän hallita elämääni sillä suunnittelulla, mutta kun elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut, niin sitten tuleekin vaikeaa. Ei hallitsekaan enää elämäänsä tai ainakin se tuntuu siltä. Vaikea yhtälö!

Hyvää ystävänpäivää


Hyvää

ystävänpäivää

kaikille!


12. helmikuuta 2009

Sekavaa

Olo on taas sekavanlainen. Välillä voi olla parempi päivä ja välillä taas aivan kamalan uuvuttava. Tiistai-iltana meillä taas koettiin yksi raivari, ilmeisesti väsymyksestä ja erilaisesta päivästä johtuen. Välillä mietityttää pojan kunto ja terveys, jos illalla väsyttää jo 19.00 aikoihin ihan mahdottomasti. Täytyy taas muistaa vitamiinin antaminen, se on unohtunut viime aikoina. Poika kun ei suostu syömään oikein mitään kasviksia eikä hedelmiäkään. Onneksi kohta on loma, niin saavat lapsetkin levätä. Minullehan se tietysti on raskaampaa, kun pojat on koko ajan tässä läsnä viikon verran.

Katsotaan mitä apuja meille saadaan, kun huomenna on heti aamusta yhteistapaaminen eri tahojen kanssa. Kovin suurin odotuksin sinne en ole menossa, pessimisti nostaa päätään kaikkien niiden edellisten huonojen kokemusten perusteella. Nyt minulla on sentään vähän tukijoukkoja siellä mukana, äitini tulee mukaan ja psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka luona olen käynyt juttelemassa. En ole ihan yksin taas kaikkia muita vastaan.

Tänään tein yhden vähän ehkä turhan hankinnan. Minullahan on jo digikamera, mutta nyt ostin toisen. Oli niin hyvä tarjous laadukkaasta kamerasta, etten voinut olla ostamatta sitä. Ajatelkaa nyt: 229 euron kamera maksoi vain 99,90! Vielä en ole purkanut sitä edes laatikosta, mutta ehtii vielä. Myöhemmin sitten näkee oliko hankinta turha vai hyvä.

10. helmikuuta 2009

Ei vielä töihin

Joo, saan vielä olla kolme viikkoa kotona, eli 2 viikkoa sairaslomalla ja sitten onkin viikon hiihtoloma. Ilmeisesti sitten pitäisi yrittää lähteä töihin. En vaan tiedä itse onko se hyvä ajatus. Lääkäri vaan sanoi, että saisin muuta ajateltavaa. Tämän väsymyksen ainakin pitäisi vähän helpottaa. Ei ole kovin kivaa jos just jaksaa töissä olla ja sit kotona ei jaksa enää mitään. Mutta siihen on vielä melkein kolme viikkoa, katsotaan sitten.

Kuntoutuksesta sain uuden liikuntakipinän tai ainakin silloin tuntui siltä. Olen hankkinut uuden välineen itselleni. Jumppapallon. Tuossa se on pyörinyt muutaman päivän pitkin lattioita poikien pyöriteltävänä. Itse en vielä ole siihen ehtinyt keskittyä. Kuntoutuksessa päästiin sitä kokeilemaan ja se tuntui paljon kivemmalta, kuin maata jumppapatjalla tekemässä jotain liikkeitä. Yritän aloitella pikkuhiljaa ja kertoilla tännekin miten tämä projekti edistyy.

7. helmikuuta 2009

Blogini täyttää vuoden

BLOGI 1 v.


Huomenna on juhlapäivä. Blogini täyttää vuoden. Aika tuntuu kuluvan siivillä, koska ei siitä tunnu niin kauan olevan, kun ensimmäisen juttuni tänne kirjoitin. Blogista on tullut tärkeä osa elämääni ja se on antanut minulle paljon. Ja yleensäkin täällä blogistaniassa seikkailu on tosi kivaa ja ainakin minulle jollain tavalla rentouttavaa. On mukavaa seurata tiettyjä blogeja ja upeaa saada joskus myös kommentteja. Kiitos teille niistä. Aion jatkaa edelleen ilojeni ja murheideni jakamista teille rakkaat lukijat.

Tässä pari kaaoskieputtelua, en ole vielä päättänyt korujen ripustamistapaa, mutta kai sekin loksahtaa kohdalleen jossain vaiheessa.

6. helmikuuta 2009

Kotona taas

Nyt on palattu kuntoutuksesta takaisin kotiin ja autonkin olen hakenut myös. Olipa mukava ajella omalla autolla. Autoliike ja vakuutusyhtiö toimivat kyllä tässä minun tilanteessani todella kiitettävästi. Kun perjantaina hinattiin se auto liikkeen pihalle ja lauantaina soitin sinne tilanteesta, niin maanantaina heti soitettiin minulle päin, että tiistaina tulee osat. No keskiviikkona auto oli valmis ja vakuutusyhtiö hoiti rikosilmoituksenkin itselleen puhelimitse, kun en päässyt sitä toimittamaan. Tänään ajelin sitten parinkymmenen kilometrin matkan taksilla hakemaan autoa. Vakuutusyhtiön piikkiin. Kerrankin joku asia hoituu noin vaivattomasti. Kannattaa siis olla hyvä vakuutus.
Kuntoutuksessa ollessa illat olivat vapaita ohjelmasta, joten sitä piti keksiä ihan itse. Pidin yhtenä iltana koruntekokurssiin ryhmäni naisille ja osa jatkoi vielä seuraavana iltanakin. Innostus oli kova ja kaunista jälkeä syntyi. Jokainen mietti itse mitä haluaa tehdä ja minä vain annoin materiaalin ja apua tarvittaessa. Ekana iltana kolme tuntia vierähti tosi nopeasti ja hauskassa seurassa oli mukava touhuta yhdessä. Jatkokurssia toivottiin heti seuraavaksi kerraksi eli syyskuussa jatketaan. Tässä kuvia kurssilaisten töistä.

1. helmikuuta 2009

Mennään bussilla

Joku muistaa varmasti tuon brittisarjan menneiltä vuosilta ja tulihan siitä jotain uusintojakin myöhemmin. Uusinnat eivät enää niin kovasti naurattaneet. Eikä naurata minuakaan, kun joudun bussilla kulkemaan. Kyllä sitä on tullut autosta riippuvaiseksi ja nyt huomaa myös sen miten paljon helpompaa liikkuminen on omalla autolla. Bussikyydillä mennessä täytyy kytätä aikatauluja ja olla ajoissa pysäkillä. Tuntuu sellainen pikku kiire olevan koko ajan kun tietää, että kohta pitää olla taas pysäkillä. Autoilussa on tietynlaista liikkumisen vapautta. Bussilla kulkiessa on tietysti joitakin hyviä puoliakin, kuten se, että saa liikuntaa kiirehtiessään bussiin ja kulkiessaan asioilla bussivuorojen välillä. Oman auton kustannuksia ei ole, eikä vaaraa, että joku varastaisi auton tai bensat. Asioissa on aina puolensa eli makkarassa on aina kaksi päätä, kuten yksi opettajistani on sanonut.