Syksyn kirpeyttä ilmassa

Tänään tuntui jo olevan hieman syksyn viileyttä ja kirpeyttä ilmassa. Pojat kävivät tänä syksynä ekan kerran isänsä kanssa jäähallissa yleisöluistelussa. Lähdettiin sen jälkeen sitten vielä ulos ja samojen kavereiden kanssa leikit jatkuivat kuin eilenkin. Vanhempi poika olikin sitten kolmeen otteeseen ulkona poikien kanssa. Välillä vaan välipalalla tai syömässä. Ilmankos illalla valitteli ett jalat on kipeet. Aamulla luistelu ja sitten vielä juoksua moneen otteeseen. Tervettä väsymystä ja liikuntaa. Se on hyvä.
Pienemmän pojan kanssa lähdetään jumppaan tiistaisin. Se on sellainen perhejumppa, mihin lapsi osallistuu vanhemman kanssa. Nyt mäkin joudun/pääsen jumppaamaan, en olekaan sitä tehnyt vuosikausiin, enkä koskaan harrastanutkaan. Hyvää se varmaan tekee mullekin. Poika varmaan tykkää, kun se on sellanen pomppija ja ketterä kiipeilijä. Kerron sitten kommentteja tiistain jälkeen.
Syyskuu siis alkaa huomenna. Minä pidän syksystä, jos on kuivaa ja kuulasta. Silloin jotenkin minulle tulee aina nuoruus mieleen, kun kavereiden kanssa kuljeksittiin iltaisin ulkona vaikka omenavarkaissa tai vanhalla kasarmialueella, jossa vartiosotilas hätyytteli meitä muualle. Ensimmäiset ihastumiset ja suukot siellä hämärissä piiloissa koettiin. Jaaha, mikähän nostalgiahetki nyt iski pintaan. No, tuo ilma saa muistot mieleen.

Viikonlopun viettoa

Pienempi poika odotti kovasti vapaapäiviä ja viikonloppua, että saa olla kotona rauhassa. Alku menikin tosi hyvin päiväkodissa, mutta nyt tällä viikolla on alkanut olla itkuja ja valituksia. Poika sanoo ett haluaisi olla rauhassa eikä aina leikkiä jonkun kanssa. No se suotakoon hänelle, että voi leikkiä myös yksin. Nuhaa on ollut ja muutamia kertoja poika on itkenyt sitä, että ei halua tartuttaa nuhaa toisiin lapsiin. Äiti on ilmeisesti pelotellut lapsen pöpökammoiseksi. Päiväkotiryhmä alkaa olla täynnä ja tuntuuhan se suurelta porukalta neljän lapsen jälkeen. Luulisin kyllä, kunhan toiminta kunnolla alkaa, että poika nauttii siitä varmasti.

Tänään on ollut aika rauhallinen päivä vanhemman pojan kanssa. Rettelöitä ei ole ollut, muuta kuin pientä veljen kiusaamista ja uhkailua. Pari luokkakaveriakin tuli hakemaan poikaa ulos ja olivat sitten meilläkin leikkimässä. Se olisikin hyvä juttu jos kavereita löytyisi, ettei tarvitsisi aina pikkuveljen kanssa olla. Voisi se pikkuveljen seurakin tuntua sitten mukavammalta.

Väsymystä pukkaa

Oikeastaan pitäisi kai olla jo nukkumassa, väsyttää niin vietävästi. Aamulla heräilin jo tosi aikaisin, kun vanhempikin poika tuli viereen nukkumaan. Nuorempi oli tullut jo tapansa mukaa aamuyöstä. Enhän minä sitten enää saanut nukuttua, kun kellon soittoonkaan ei ollut kuin vähän yli puoli tuntia.
Väsymystä aiheuttaa myös taistelut vanhemman pojan kanssa. Tänään oli taas oikein mahtiraivari ja sain puoli tuntia pidellä kiinni ja istua päällä. Ja taas oli nälkä niin, että vähän väliä piti saada syömistä koko illan. Samanlaista on ollut jo kolme iltaa minkä pojat on taas tässä olleet. Kai poika ei sitten koulussa syö tarpeeksi ja jaksaa just sinnitellä iltapäiväkerhon loppuun. Kun menen sitten hakemaan, homma repeää joko kerhon pihalla heti, autossa tai viimeistään kotona. Laitoin viestiä opettajalle, mutta eihän hänkään voi poikaa siellä koulussa väkisin syöttää. Poika ei itse oikein tunnista nälän tai janon tunnetta ennen kuin on jo myöhäistä.
Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät on ihan ristissä, jatkuu seuraavassa "numerossa".

Hajurako

Tänään ajelin töistä kotiin iltapäivällä ja ihmettelin yksissä liikennevaloissa, että miksi taakse tullut auto jäi niin kauas minusta. Väliä jäi ainakin kahden auton verran. No huomasinpa sitten, että exähän se siellä. Se ei voinut siis ajaa mun taakse jonossa vaan jäi sinne kauas taakse. Luuli vissiin, etten huomaa sitä. Päinvastoin tuo herätti vielä enemmän huomiota. Kai se inhoo mua niin paljon, ettei autojonossa voi tulla mun taakse. Valojen vaihduttua se lähti tosi hitaasti liikkeelle ja jättäytyi edelleen kauemmas. Mä painoin kaasua ja painelin menemään, hitto kun taas ärsytti tollanen.

Huomenna pojat tulee kotiin ja käyn juttelemassa taas vanhemman pojan asioista psykologin luona. Katsotaan nyt olisiko sillä mitään ajatuksia meidän arjen parantamiseksi. Mulla ainakin omat keinot on kaikki jo kokeiltu eikä mikään tunnu auttavan, kuin ehkä hetken. Asiaa ei auta yhtään se, että exä ajattelee niin, ettei mitään vikaa olekaan, muuta kun, että mun pitäis katsoa peiliin. Revi siitä sitten huumoria!

Ilon hetkiä löytyy onneksi myös tästä päivästä. Aamulla menin päiväkodilla moikkaamaan pienempää poikaa ja on se ihana nähdä pojan hymy, kun hän näkee minut. Se kyllä pelastaa päivän. Ja sitten hän vähän aikaa istui sylissä ja pusunkin sain. Varmaan pojallekin tuli yhtä mukava olo kuin minullekin. Lopuksi vielä pienen pojan päällä äidin iso takki.

Parvekkeen siivousta ja koruilua

Tänään olen ahkeroinut kaikenlaista. Parvekkeella olen siivoillut kuihtuneita orvokkeja pois ja tilalle ostin pallokrysanteeit. Nyt näyttää ihan mukavalta, kun on ne kaikki kuihtuneet kukat saanut pois. Ostin sellaiset krysanteemit, joissa on paljon nuppuja. Jospa niistä saisi nauttia sitten pitempään. Krassit kukkii vielä ja jätin pojille siementen keräämisen, kun se on niin hauskaa. Varsinkin jos oikein isoja siemeniä löytyy.

Nyt viikonlopun aikana olen tehnyt myös vähän koruja. Yhden tilaustyön meripihkasta, mutta se on vielä kesken, pitää hyväksyttää vielä tilaajalla. Sitten onkin ollut sinistä ja turkoosia korujen väreinä. Yhdestä setistä puuttuu vielä lukot, mutta itselleni tein turkoosia myös. Kaulakorun ja rannekorun. Rannekoru on tehty kumilankaan erimuotoisista simpukankuorihelmistä. Kaulakorussa on hillitymmin käytetty muotoja.

Näköjään on joku turkoosin värin kausi menossa. Ostin nimittäin astioita alennusmyynnistä. Turkoosin väristä Teemaa. Minulla on sitä jo jonkun verran ja nyt ostin lisää täydentämään sarjaa. Samalla sorruin ostamaan kivoja juomalaseja, arvaat varmaan minkä värisiä. Kivoja turkoosikukallisia tietysti. Olivat onneks aika halpoja, 3 lasia 4 euroo.

Tein tänään vielä yhdelle ystävälleni kaulakorun. Sain häneltä sellasen rintakorun, sellasen hakaneulan, missä on kolme rengasta, joista roikkuu korupiikeissä kiviä. No, hän sanoi, että tee siitä jotain muuta. Irrottelin ne kivet ja sattumalta olin ostanut aivan samaa kivilaatua sellasina rinkuloina, joten tein sitten kaulakorun hänelle. En muista mitä kiveä ne rinkulat on, mutta ei se mitään. Olikohan taas mahdollisimman hankalasti selitetty!

Viikonlopun alkua

Olen ollut kaksi päivää sairaslomalla ja pojat lähtivät eilen isänsä luo. Minä kävin sairaalassa päiväkirurgian osastolla pienessä operaatiossa. Onneksi kipuja ei ole ollut, väsymystä vaan nukutuksen seurauksena ilmeisesti. Olin viime yön äitini luona, kun nukutuksen jälkeen jonkun pitää "vahtia" potilasta. Äiti oli tyytyväinen seurasta. Tänään sitten kotiuduin ja olen lepäillyt ja ollut vaan. Olen oikeastaan siirtynyt sohvalta välillä tähän koneen ääreen ja sitten takaisin sohvalle tv:n ääreen.

Keskiviikkona pyysin exää hakemaan poikien kamat. Jostain puhe siirtyi minun kuntoutukseeni. Exä jankkasi taas tuttuun tapaan, miksi menen kuntoutukseen ja mikä kuntoutus se on jne. Sanoin ettei se kuulu sille ollenkaan, mutta sen mielestä kuuluu. Sanoinkin, ett miten se on noin uteliaaksi tullut. Kun en kertonut sen enempiä, niin sanoi tietävänsä miksi menen sinne. Eli ilmeisesti ajattelee, ett mä oon päästä pipi. Sit se taas uhkaili hyvin epämääräisesti ottavansa yhteyttä jonnekin. Se tyyppi on siis tosi taitava saamaan mut ärsyyntymään. Kyllä mua taas otti päähän ja rankasti. Ja taas kerran ajattelin olevani paljon onnellisempi ilman sitä.

Kaksi vapaapäivää edessä. Hommia varmaan parin viikon edestä. Mutta on tehtävä se minkä jaksaa. Katsotaan miten menee. Tämmöistä taidetta löytyy kallion pinnasta.

Lämpöuupumus ja lanttua taskussa

Eilenhän oli tosi kuuma päivä ja töiden jälkeen, kun menin vanhempaa poikaa hakemaan iltapäiväkerhosta, hän oli vessassa juomassa. Toiset lapset olivat siellä keittiössä mehua juomassa mukista. No, kun päästiin kotiin poika valitti, ett oksettaa. Ei oksentanut, mutta oli aivan valkea ja voimaton. Annoin ensin vettä ja sitten sohvalle makuulle. Laittelin kylmää käärettä otsalle, kun valitti myös päänsärkyä. Kohta juotin vielä mehua ja sitten hän lepäili ja hieman taisi nukkuakin. Kohta onneksi jaksoi jo syödä. Taisi olla tosissaan nestehukka aika kova ja vielä sellaisella kuumalla ilmalla. Pojalle on aiemminkin tullut huonoa oloa ja suuttumusta kun ei ole juonut. Viime viikko oli ilmeisesti mennyt aika vähällä juomisella, kun illat oli sellaista ärinää. Itse hän kertoikin ettei ole juonut ip-kehossa. Otin yhteyttä kerhon ohjaajaan ja hän lupasi kiinnittää asiaan huomiota. Poika on vielä kuitenkin niin pieni ja kun on vielä vaikeuksia oman toiminnan ohjauksessa, niin näitä sattuu jos ei perään katso kukaan. Tänään olikin paljon parempi päivä kun oli juonut.

Ihmettelin illalla, että mikä kumma haisee pahalle. Ihmettelin sitä ääneen, kun huomasin hajun voimistuvan pojan lähellä. No hän kyseli, että minkälainen haju. En osannut oikein kuvailla, mutta hän itse kysyi, että niinkuin lantun haju. Silloin tajusin, että niinpä onkin. No hänpä kaiveli lantun paloja taskusta ja sanoi, ettei tiennyt mihin ne laittaa, kun ei tykännyt siitä. Täytyy kai opettajalle meilata, että näyttää mihin voi ruuantähteet viedä, ettei tarvitse niitä taskussa kotiin tuoda.

Kun taas saapuu hetki sininen..... Miten tuossa kuvassa kaikki näyttääkin niin kauniilta. Tuollainen sininen hetki vielä sinne punaisen erakkomökin pihalle, niin jopa voisi nauttia. Näissä kuvissa nukkumaan!

Rankka viikonloppukin

Karua on tuo merenrantahietikko, mutta kasvaa sielläkin jotain. En tiedä mikä kasvi, mutta hauska tupsukka kuitenkin.

Karua ollut tämä viikonloppukin, paitsi lauantai hieman parempi. Vanhempi poika on ilmeisesti niin totaalisen väsynyt, että pieninkin asia mikä ärsyttää tai suututtaa, laukaisee raivoisan käytöksen. Lauantaina annoin hänen jäädä päiväunilta, mutta hän olikin itse tullut sänkyynsä ja nukahtanut. Loppupäivä menikin todella mukavasti. Yöunetkin nukkui ihan pitkät, mutta iltapäivä tänään on ollut taas aikamoista vääntöä. Ei nukkunut päikkäreitä. Pienten läksyjenkin teko oli tuskan takana kun ei olisi jaksanut millään. Pikkuveljen kiusaaminen on ollut taas "kivaa". Kaikkein ärsyttävintä minusta on se, että toisen itkiessä hän nauraa räkäisesti vielä päälle. Suhtautuminen on todella ivallista. Siihen ei auta mikään, olen keskustellut ja vedonnut tunteisiin ja vaikka mitä, mutta hän ei välitä. Hänellä ei ole ollenkaan empatiaa, niin kuin ei ollut isälläänkään. Isänsäkään ei ollut koskaan väärässä eikä hänen tarvinnut pyytää anteeksi, vaikka oli pahoittanut toisen mielen. Valitettavasti pojassa on tosi paljon samoja piirteitä kuin isässään. Minä olen taas saanut monta kertaa nyrkistä, on nipistelty ja raavittu ja revitty vaatteista. Nyt ajattelee vain, että onneksi huomenna on maanantai. Poika muuten nukahti tänään jo klo 19.30.

Kyllä tämä taistelu on henkisesti aika rankkaa. Viikon päästä on taas keskusteluaika psykologille pojan asioissa. Vaikka tuntuu, että mitä se keskustelu poikaa auttaa, nyt tarvittaisiin jotain konkreettisempaa apua tähän hommaan.

Koulu on rankkaa

Kyllä tuntuu koulunaloitus olevan tosi rankkaa. Täällä on tavarat ja pienemmät huonekalut lennelleet ja ovet paukkuneet. Pikkuveli on saanut olla suht rauhassa, mutta minä olen saanut sitäkin useammin nyrkistä ja kynsistä. Tänä iltana oli taas oikein mahtiraivari ja sen jälkeenkin poika jaksaa uhota ja uhkailla ja asetella ehtoja. Jälleen olen saanut sanoa monta kertaa, että aikuiset määrää ja alaikäiset lapset ei päätä omista asioistaan. Ei vaan mene perille. Miten voi olla noin uskomattoman jääräpäinen lapsi. Sehän tekis ihan mitä vaan sattuis keksimään, jos sille periks antais. Onneksi yhteispalaverin aika lähenee, jotta asiaan saadaan jotain apua, tai siis on pakko saada. Ei tuollaisen lapsen kanssa voi elää, jos elämä on yhtä taistelua. Kauheata sanoa noin, mutta se on raaka totuus. Asiaan on tultava muutos. Lapsella itselläänkin on koko ajan paha olla ja se näkyy. Koulussa ja iltapäiväkerhossa jaksaa hyvin tsempata, mutta sitten kotona repeää. Enpä tiedä miten hän koulussa syö, mutta omien sanojen mukaan ei ole juonut ip-kerhossa. Joten nestevajausta on jälleen ja se on aikaisemminkin aiheuttanut hänelle raivareita. Täytyy viestitellä ip-kerhon ohjaajaa. Olo on taas aika väsynyt kaiken jälkeen, mutta onneksi teen sitä kuuden tunnin päivää. Hieman auttaa jaksamaan paremmin.

Välillä tekisi mieli lähteä erakoksi tuollaiseen pikkuiseen mökkiin meren rannalle ja olla siellä niin kauan, että alkaisi tehdä mieli ihmisten ilmoille. Mutta sehän on haaveissa vain...

Uimassa

Tänään on taas satanut melkein koko päivän, joten ajattelin kastella itseni ihan kunnolla. Uimahallit on jälleen avautuneet nyt elokuussa, joten suuntasin uimaan. Oikeastaan sieltä Kalajoelta jäi innostus uintiin, vaikken siellä niin paljoa pystynyt itse uimaan, kun poikien kanssa peuhasin altaassa. Nyt kun pojat ovat isällään niin ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Taidan käydä huomennakin ja jos taas kokeilisi vesijuoksuakin. Uskon kyllä, että poikienkin kanssa tullaan käymään nyt useammin uimassa. Lääkärihän jo kauan sitten suositteli uintia minulle, se on nivelille hellävaraisempaa liikuntaa kuin moni muu (näin kun tuota painoa on "vähän" liikaa).
Pienemmällä pojalla meni päivä päiväkodissa tosi hyvin. Onhan se tietysti lapselle aika ihanaa, kun äiti on samassa päiväkodissa töissä. Voi käydä poikaa moikkaamassa monta kertaa päivässä. Varmaan hänelläkin on turvallinen olo, kun äiti on lähellä. Minulta ainakin on monta huolta pois, kun tiedän ja tunnen poikani hoitajat. Tiedän hänen saavan hyvää hoitoa ja on helppo jutella lapsen asioista tuttujen ihmisten kanssa.
Vanhemman pojan koulupäiväkin oli mennyt hyvin ja opettaja oli kiva, mutta iltapäiväkerhoon hän ei haluaisi enää mennä. No nyt oli vasta ensimmäinen päivä, joten eiköhän siihenkin totuta.

Huomenna töihin

No niin, nyt se loma on sitten ohi. Eikun oottelemaan seuraavaa. Niitähän tässä tulee aina sopivin väliajoin, kun on syksyllä, joulun aikaan ja hiihtolomakin. Joten kai tästä hengissä selvitään. Ilmeisesti mulla on ollut liian pitkä loma, kun en millään haluaisi luopua siitä. Tekemistä riittäisi vaikka kuinka ilman työtäkin. No rahaa ei sitten olisikaan ja se taas ei ole kovin hyvä juttu. Joten taidan kuitenkin lähteä töihin ihan hyvillä mielin. Uudenlaisia haasteita on edessä jälleen, mutta lähityötoverit ovat samat kuin viime vuonnakin, joten ihan kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta. Ja toivon ainakin, ettei tuleva vuosi ole niin raskas kuin viime vuosi. Olihan siinä tietysti ero ja isomman pojan tutkimuksia ja muutakin rankkaa. Nyt on jo monella tapaa asiat löytäneet oman uomansa ja elämä jollain lailla asettunut aloilleen. Hyvä tästä on aloittaa työnteko taas!

Lomamaisemia muistellessa, muhkuroita siellä täällä!

Lomamatkan muistelua

Aamulla vein pienemmän pojan päiväkotiin tutustumaan ja hän jäi sinne ilman minua vähän yli tunniksi. Ei ollut ikävöinyt ja kaikki sujui hyvin. Leikit jäivät jopa kesken kun piti lähteä. Ollaanhan me käyty siellä paljon, joten paikka on tuttu vaikkei ihmiset niin olekaan. Exä viekin sitten pojan maanantaina hoitoon koko päiväksi, mutta onneksi minullakin alkaa työt ja voin käydä poikaa moikkaamassa päivän mittaan. Uskon kyllä että kaikki sujuu hyvin, poika saa oman ikäistänsä seuraa ja saa leikkiä ilman isoveljen määräilyjä.

Isoveljen kanssa käytiin toisen kerran toimintaterapeutin luona. Tänään hän jo meni ihan mielellään sinne, kun eilen oli aikamoista jarruttelua. Kivoja hommia olivat tehneet jumppavälineillä. Kyllähän se toimintaterapeutti teki paljon huomioita pojasta ja syyskuun alussa on yhteispalaveri kaikkien poikaa tutkineiden ja meidän vanhempien kesken. Täytyy silloin oikein koittaa ladata täysillä, että saa pojalle jotain apua. Tuntuu tosi pahalta, kun hän vaan jatkaa pikkuveljen kiusaamista ja suorastaan pahoinpitelyä ja muutenkin pojalla on paha olla. Pettymyksen sietokyky on todella huono, eikä hän välitä tippaakaan siitä missä raivari tulee.

No sitten iloisempiin ajatuksiin. Kalajoella oli todella mukavaa ja kuvia otinkin aikalailla. Tässä ensiksi viimeisen aamun pilvistä maisemaa hotellin viereltä otettuna.

Harmitti hieman se kun ilmat olivat niin kylmiä ja tuulisia, ettei mereen uskallettu uimaan. Pojat kyllä kahlaili parina päivänä, mutta minun täytyy tunnustaa etten itse varpaitani edes meressä kastanut. Merihän on tuossa rannassa niin matalaa pitkälle, että olisi pitänyt kahlata tosi kauas ennenkuin olisi päässyt uimaan.
Kasvoihan siellä rannalla kasvejakin, noita heiniä, jotain kukkia ja muita kasveja. Hiekka oli tosiaan ihanaa pehmeää rantahiekkaa ja sitä isompi poika keräsi pulloon kotiin tuotavaksi.

Meille oli järjestetty yhdeksi illaksi mahdollisuus päästä ajamaan mönkijöillä ja tuollaisilla elämysautoilla. Isompi poika sai ajaa lasten mönkijällä ja sitten minä ajoin pojat vuorotellen kyydissäni tuollaista elämysautoa. Hauskaahan se oli, tuulista vain ja vähän viileätä. Isolla katumönkijällä en halunnut ajaa, tuo auto riitti mulle. Matkassa riittää varmasti muisteltavaa pitkäksi aikaa ja kyllä siellä voisi joskus käydä uudestaankin. Autolla ajo onnistui hyvin, paitsi nyt on ollut vaikeaa taas ajella kaupunkinopeuksia, kun tottui tuolla maantiellä aika paljon kovempaan vauhtiin. En todellakaan ollut tien tukkona siellä, edelleen sai huomata, että tuo autoni on myös maantieajossa tosi hyvä.

Kotona ollaan

Kotiin paluu on tapahtunut, enkä malttanut olla aukaisematta tietsikkaa. En kyllä reissussa ehtinyt sitä yhtään kaipaamaan, hyvä niin.
Reissu oli onnistunut, isompi poika viihtyi tosi hyvin, vaikka olikin välillä tavallinen äksy ja aggressiivinen itsensä. Pienempikin viihtyi, mutta oli iloinen kun tultiin kotiin. Minä nautin siitä kun ei tarvinnut laittaa ruokaa, siivota ja tiskata.
Maisemat Kalajoella on huikeat, rantahiekat upeat ja meri suuri ja avara. Siellä oli myös monenlaista aktiviteettia järjestetty meille yksinhuoltajaperheille ja äideille. Kerron niistä kuvien kera myöhemmin esimerkkejä. Kävimme neljänä päivänä joko uimahallissa tai trooppisessa kylpylässä ja se taisi pojista ollakin kaikkein hauskinta. Syöminen tuntui hankalalta isomman pojan kohdalla, mutta kyllä hän tuntui pärjäävän perunalla, leivällä ja vedellä. Muutaman kerran söi lohta ja tietysti lomalla sallin karamellien syöntiä vähän enemmän ja jäätelöäkin muutamaan otteeseen.
Kuvia otin paljon, joten kunhan saan niitä tuolta kamerasta ulos niin laitan myös tänne.
Nyt tuntuu todella loman lopulta kun laskee päiviä töihin lähtöön, 4 enää. Ne menevätkin päiväkotiin tutustumiseen ja isomman pojan toimintaterapeutilla käynteihin ja viikonloppuna pojat menevätkin isälleen. Lisää tarinointia viimeistään perjantaina!