Hirvittää

Joo, suorastaan hirvittää, kun huomenna pitää lähteä töihin. En tunne olevani työkuntoinen. Yksi työkaverini soitti eilen ja kyseli miten loma meni ja millä mielellä olen tulossa töihin. No alkuloma meni lamassa ja vain ollessa, keskiosa lomasta meni poikien kanssa ollessa ja yrittäen pysyä rauhallisena. Loppuloma onkin nyt oltu pienemmän pojan kanssa kahden ja huomaan, että töihinpaluu ja lääkärille meno lähenevät. Alan nimittäin olla aika nopeasti ärtyvä ja pienistä asioista hermostuva. Siis vielä enemmän kuin "normaalisti". Pelottaa ja jännittää. Olen tässä loman aikana aika paljon pohtinut omaa oloani ja elämääni. Ja aika hätkähdyttävää on se, etten löydä elämästäni oikeastaan mitään ilon aiheita. Milloin olen nauranut oikein vapautuneesti ja kunnolla?
Töihin siis!!! No täyttelin tänään, tai siis yritin täyttää sellaista työilmapiirikyselyä meidän tiimin osalta. Yksi kysymys oli, että mikä tai mitkä on tiimimme työssä helmiä? Enpä osannut laittaa siihen mitään. Kuvastaa aika paljon tilannettani. Tiedän, että pystyn selviämään työstäni jotenkin, mutta riskit on aika suuret. Pelkkä sairasloma sinänsä ei tilannetta paljon auta, vaan nyt pitäisi saada muutakin apua. No, katsotaan huomenna tilannetta uudestaan. Nyt pitäisi selvitä ensi yöstä jotenkin, nukahtaminen on ollut viime aikoina vaikeaa ja heräilen yöllä aika monta kertaa, joten väsyttää edelleen aina vaan.