ARVONTA suoritettu

Nyt on arvonta suoritettu ja voittaja löytynyt. Kovin paljoa ei noita kommentteja tullut, mutta ei se mitään. Otin arvontaan mukaan jokaisen erillisen kommentin, koska en tiedä oliko anonyymisti kommentoineet sama henkilö vai monta eri henkilöä. Joka tapauksessa VOITTAJA on anonyymisti kommentoinut henkilö 28. päivä syyskuuta. Palkintohan oli voittajan valittavissa kolmesta eri vaihtoehdosta eli joku amigurumi (valitse vielä näistä: pupu, karhu, kissa, koira, ankka tai kilpikonna), kaulakoru (ilmoita väri ja pituus) tai miniatyyripaketti (siihen kuuluu muutamia miniatyyrijuttuja). Sinä onnellinen voittaja voit ilmoittaa osoitteesi ym. tietosi minulle sähköpostilla (osoite löytyy sivupalkista). Vielä kerran

ONNEA VOITTAJALLE!

Uusia kirjoja ja jouluaskartelua

Kävin tänään kirja-alessa ja arvatkaa mitä ostin. Kaksi nukkekotikirjaa; Eija Sirjosen Hienoimmat nukkekotini ja Raili Frankin toimittaman Nukkekotielämää. Ne on ihanat ja niissä on paljon vinkkejä ja ideoita. Ilmeisesti muutkin olivat niistä innostuneet, koska Nukkekotielämää-kirjaa ei jäänyt sinne enää yhtään.

Kirjoista innostuneena piti tietysti päästä kokeilemaan jotain. Ja jouluhan on tulossa ihan kohta, eikö olekin? Teinpä sitten helmistä ja coctailtikuista kynttilänjalat kynttilöineen. Mulla nimittäin kummittelee mielessä jouluboxi. Minkäänlaista laatikkoa ei vielä ole, eikä tarkempaa ajatusta, mutta eiköhän se tässä parin kuukauden kuluessa selkene.

Elokuvissa

Kuva täältä.

Päästiinpä taas poikien kanssa elokuviin. Käytiin katsomassa Viirua ja Pesosta, jossa Pesosen muisti pätkii. Leffan pituus oli juuri sopiva, eli hieman yli tunnin. Sen jaksaa molemmat pojat hyvin katsoa. Eikä tässä elokuvassa ollut mitään pelottavaa, kuten edellisessä Marsu-elokuvassa. Ja Viiru ja Pesonen ovat niin tuttuja pojille, että sieltä löytyi monta hauskaa juttua.

Ostoksia ja rakentelua

Kävimme pienemmän pojan kanssa pikaisen kirppiskierroksen. Pikaisen siksi, ettei poika kauaa jaksa siellä kiertää. Löysin kuitenkin jotain. Pari tuikkualustaa, joista tulee lamput nukkekotiin ja kiinalaisia syömäpuikkoja nipun. Niistä saa hyviä pöydänjalkoja ja muita juttuja rakenteluun. Niinpä aloin sitten rakentaa. Sain aikaiseksi ensimmäisen pöytäni. Se on keittiön pöytä, jossa on alataso. Laatikot eivät aukea. Onneksi kuvasta ei näy miten vino siitä tuli. Ongelmana oli liimaaminen. Ns. erikeeperillä ei millään jaksanut ootella kuivumista ja otinkin avuksi kuumaliiman. No sehän nappaa kiinni tosi nopeasti, eikä paljon korjailun varaa ole. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen ensimmäiseen pöytään. Pöydällä näkyy myös ensimmäinen kirjani, Donna Leonin kirja. Kirjoja odottaa muutama kasaamista ja niitä valmistuu pikkuhiljaa.

Torstaina pääsee taas puutöihin. Pitäis kellarista kaivella vanerit esille ja piirtää talo valmiiksi mittoineen, jotta pääsee sitten sahailemaan seiniä ja lattioita. Malli taitaa vaan muuttua siitä ensin suunnittelemastani.

ARVONTA-aikaa on vielä vähän. Joten vielä ehtii jättää kommentin, ennen kuin 5000 tulee täyteen. Veikkaisin, että tiistaina voisi olla tuo luku aika lähellä.

Mineilyä

Kyllä mineily on kivaa ja todella koukuttavaa. Koko ajan tuntuu, että olisi taas kiva tehdä jotain ja pojatkin on innostunu siitä myös. Siksi teinkin meille kaikille xylofonit. Taitaa mennä homma siihen, että saan kohta tehdä kaikkea kolmena kappaleena. Tuon punotun korin tein jo joku aika sitten ja nyt sain tehtyä siihen lankakeriä. Ja niitäkin pitää tehdä ainakin vanhemmalle pojalle. Neulepuikot vielä kehitellään mukaan ja yrittäiskö jopa neuloa jotain. No katsotaan syntyykö neuletta, mutta olishan se aika hieno.

Hopeaa ja koruja

Tein siellä hopeasavi-kurssilla nuo korvikset. Tähän en kuvannut paria hopeahelmeä, jotka tein jäljelle jääneestä massasta, enkä toista työtä, josta tulee ehkä nukkekotiin pikkutarjotin tai peilinkehys. Korvikset on muotilla tehty, kuvioitu ja sitten on laitettu zirkonit molempiin. Punertava väri toisessa korviksessa on heijastus puserostani. En tahtonut saada sitä pois kuvatessa. Huomasin, ettei hopeasavi ehkä ole minun juttuni, niin kuin ei oikein savi yleensäkään, mutta onpahan nyt kokeiltu.

Koruja on taas valmistunut muutama ja kesken on useampi dominokoru. Tuossa musta korusetti jostain kivestä, en tiedä mistä. Reuna on mattapintaista ja keskusta kiiltävää. Voisin pitää tuollaista itsekin, mutta en mustaa, se saisi olla jonkun muun värinen.

Tässä on ruskeita helmiäispyörylöitä, kullanvärisiä siemenhelmiä välissä. Suurin pyörylä on kullanvärinen foliohelmi. Näitä ei riittänyt rannekoruun, joten saa olla ilman.

Viimeiseksi tulee makeanvedenhelmistä ja helmiäisrinkuloista ja pyörylöistä tehty kaulakoru ja korvikset. Tähän olisi tarkoitus tehdä vielä rannekoru, kunhan ehdin.

Kohta tulee vanhempi poika kotiin, silloin ei paljon helmillä askarrella. Tai jos hän itse innostuu siitä, niin sitten voidaan yhdessä tehdä. Luulen vaan, että teemme jotain muuta.

Hopeasavea

Olen lauantaina menossa hopeasavi-kurssille. Katsotaan mitä näillä nakkisormilla saa aikaan. Nyt se nimittäin on todistettu, että mulla on nakkisormet. Pienempi poika halusi yksi ilta kameerata, niin kuin hän sanoi. No, hän otti digikameralla kuvia ja yhdessä kuvassa näkyy minun sormet. Poika sanoi, että ihan kuin nakit! Lähdenpä sitten näillä nakkisormilla kokeilemaan tuota savihommaa. Olen kovasti miettinyt mitä voisin siellä tehdä. Tietysti hinta voi rajoittaa myös asiaa. En tiedä paljonko se savi maksaa, mutta ei kuulemma ole ihan halpaa. Mietin, että jos tekisin vaikka nukkekotiin jotain. Vaikka pikarin tai lautasen tai jotain. Katsotaan!
ARVONTAAN on vielä aikaa osallistua. Kommentoimalla pääset osallistumaan.

GI-force

Kuva täältä.
Kävimme eilen katsomassa 3D-elokuvan. Siinä oli jännitystä, actionia, räjähdyksiä ja vauhtia. Hieman meidän pojille liian pitkä elokuva, mutta menihän se. Pari tosi jännää kohtaa oli ja varsinkin se 3D-kuva oli taas mahtavaa. Tuntui kuin monta juttua olisi tullut päin. Huumoria oli myös sekä lapsille, että aikuisille. Minusta tuntuu, että kohta katson mielummin lasten kuin aikuisten elokuvia, on ne niin hyviä nykyisin.

Nallet nauttivat puutarhastaan

Tässä eräälle ihmiselle tekemäni kaulakoru. Hän halusi sinistä ja muuten sain vapaat kädet. Lisäksi laitoin metallihelmiä ja kirkkaita helmiä. Rannekoru tälle vielä tulee kaveriksi.

Nyt on nalleperhe koolla puutarhassaan. Vauvanalle on päässyt äidin syliin istumaan ja herkkuna he nauttivat vesimeloonia. Muutama kivikin on jätetty koristeeksi ja toisella kivellä seisovat vartiossa puutarhatontut. Nallet miettivät sitä, minkälaisia puita he puutarhaansa haluavat. Poikanalle haluaisi ainakin omenapuun. Äiti on sitä mieltä, että kirsikkapuu olisi ihana. Sitten voisi tehdä kirsikkapiirakkaa. Isänallelle käy kaikki hedelmäpuut ja myös lehtipuut. Katsotaan mitä puita sinne saadaan ja miten. Tekisinkö sinne puita oikeista puista vai ison maisemakuvan takaseinälle. Taidan maisemakuvan laittaa joka tapauksessa, niin saa hieman syvyyttä lisää puutarhaan.

Nurmikolla köllötellen

Vauvanalle on päässyt köllimään nurmikolle ja testaamaan onko se tarpeeksi pehmeää. Ja tuntuuhan tuo olevan. Vielä on n. 7 cm neulomatta, että saan sen paikalleen puutarhaan. Nyt on ollut hieman kiireistä kuntoutuksen jälkeen, eikä ole ehtinyt paneutua oikein mihinkään käsityöhön vähään aikaan. Ideoita ja vinkkejä varsinkin mineilyyn on tullut, mutta ei ole vaan aikaa. Yhden pienen isoäidinruututyynyn olen virkannut melkein valmiiksi, reunaröyhelöt vaan puuttuu ja pitsiliinakin on vain pingotusta vaille. Monta juttua on siis tehty tai tekeillä, mutta valmista ei tunnu tulevan mistään.
Huomenna alkaa puutyöt. Oikein innoissaan odotan sitä. Nyt on ruvennut homma laajenemaan, kun oman nukkekodin lisäksi pitäisi ainakin vanhemmalle pojalle tehdä myös Dragon-talo. Ja sittenhän varmaan pienemmällekin pitää tasapuolisuuden vuoksi tehdä joku talo. Olin nimittäin ajatellut, että jos ehdin vuoden aikana, niin haluaisin tehdä itselleni myös ompelulaatikon, sellaisen kolmikerroksisen sivuille avattavan. Saas nähdä montako vuotta saan käydä noita tekemässä.

Arjessa taas

Kuntoutus on jälleen takana ja viisi päivää meni kyllä aivan liian nopeasti. Ei oikein ehtinyt kunnolla päästä edes vauhtiin. Ja haikeutta vähän pukkaa, kun tietää, että seuraava kerta on sitten viimeinen. Lupasin kyllä käydä toisia naisia moikkaamassa tuossa loka-marraskuun vaihteessa. Ehkäpä sitten kuntoutuksen päätyttyäkin voi järjestää porukan yhteisiä tapaamisia, vaikka Anttolanhovissa! No mietitään sitä sitten vuoden päästä.
Seuraavan kuntoutusjakson aikana lupasin opettaa naisille mosaiikin tekoa. Puhuin siitä muutamille ja he innostuivat kovasti. No, enhän minä sitä itsekään ole vielä tehnyt, mutta aion kyllä poikien kanssa tehdä. Joten tulee itsekin opeteltua samalla. Niin, että eiköhän se opettaminenkin sitten onnistu. Joku ei ollut koskaan kuullutkaan mosaiikista, mitä minun oli vaikea ymmärtää, mutta ehkä näin askartelua ja käsitöitä harrastavana ihmisenä on törmännyt niin moniin juttuihin, että se vaan hämmästytti, ettei se ollut jollekin ollenkaan tuttua.
Viikonloppuna iski kauhea väsymys, en ymmärrä mistä johtuu, mutta vielä tänäänkin väsyttää aika lailla. Ainakin nyt illalla. Iltapäivällä jaksoin sentään leipoa pullaa, korvapuusteja, kun se oli poikien toive. Ja samoilla lämmöillä sitten tein vielä pizzat meille. Kylläpä tunsin itseni ahkeraksi. Mutta enpä ennen paljoa töiden jälkeen enää jaksanut. Nyt kun on lyhyempi päivä, niin voimia riittää vielä muuhunkin kuin vaan työhön, ja se on hyvä asia.

Hulvatonta porukkaa

Nyt on kuntoutusjakson neljäs päivä ja monenlaista on tehty. Jumppaa on ollut taas sen verran, että polvet on kipeät. Siksi olenkin tässä koneella ja lintsaan tämän aamun jumpasta. Olemme soutaneet kirkkoveneellä, pelanneet "alkeistennistä", vesijumpanneet ja olleet keppi-kuminauhajumpassa. Ruokaaikoja on jälleen odotettu ja on naurettu. Meillä on niin mahtavan hulvaton porukka täällä, että jos ei poskilihakset ja vatsalihakset vahvistu nauramisesta, niin ihme on. Meidän 11:n naisen porukassa kukaan ei ole tiukkapipo, vaan kaikki osaavat hassutella ja nauraa myös itselleen. Meidät kyllä kuullaan ja varmasti täällä myös muistetaan. Yksi kuntoutusjakso on vielä jäljellä helmikuussa ja sitten pitäisi pärjätä ilman tätä mahtavaa porukkaa.
Tänään viemme ulkopaikkakuntalaiset Mikkeli-kierrokselle. Näytämme vähän Mikkelin kivoja paikkoja ja käymme kirppiksellä. Saamme täältä retkieväät mukaan, joten nälkäkään ei kauhean pahasti pääse yllättämään.