Hiontaa ja huonekaluja

Tässä vanha pinnatuoli, jonka olen saanut tuohon vaiheeseen. Pinnat ja jalat hiottava vielä ja sitten uutta maalia pintaan. Väriä en ole vielä täysin päättänyt, mutta minulla on noita tuoleja kaksi ja molemmat tulevat eri värillä. Ne ovat äidin vanhoja tuoleja ja ensin on ollut vaalean harmaa maali, sitten musta ja viimeiseksi tuo sininen. Siskoni kunnostaa toiset kaksi tuolia. Yhdessä niitä hiotaan, onhan se niin mukavampaa kuin yksin.

Toinen projekti on sitten tällainen naulakko. Se on oikeastaan jo hiottu melkein valmiiksi, puuttuu vain maalin väri. En oikein osaa päättää sitä. Paljon olen nähnyt valkoisia naulakoita, mutta en itse ole oikein valkoisen ystävä vaan kaipaan väriä, ainakin vähän. Irrotin tuosta myös koukut ja ajattelin hommata kauniimmat. Niillä nyt ei ole niin kiire, kun ne voi kiinnittää myöhemminkin. Ajattelin myös lusikkakoukkuja, kun näin yhden naulakon johon oli ruuvattu väännetyt lusikat koukuiksi. Aika kiva idea ja lusikoitakin löytyy. Harkitaan.
Heinäkuu loppuu ja loma vähenee. Töihin paluutakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa ajattelemaan, mutta en kyllä vielä ala. Vaikka vasta elokuun puolella, kun vasta 10. päivä aloitan työt. Yritetään nauttia lomasta loppuun asti. Onkin ollut oikein ihana kesä ja loma. On riittänyt tekemistä ja rentoutumista ja mieli on ollut iloinen ja rauhallinen.

Sain tänään omat kirjain- ja numeropunsselit eli meistit tai leimasimet. Nyt voin itsekin paukuttaa vaikka lusikoihin tai muuhun metalliin kirjaimia. Ystäväni toi ne Kuopion Clas Ohlsonilta. Eikä ne edes maksanu paljoo, luulin niitä kalliimmaksikin (vain 18.50). Olenpa iloinen niistäkin. Kuvailen nillä vasaroimiani juttuja sitten kun ehdin niitä tekemään.

Mitähän tekis

tällaisista löydöistä. Suunnitelmia vähän on, mutta katsotaan miten ne saa toteutettua. Nuo ovat siis osa kirpputorilöydöistäni. Jääkaappimagneetteja vähän, korujakin ehkä. Parasta on se, että kotona on monenlaista materiaalia, joista voi sitten ruveta suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikenlaista. Se on ikävää, jos ideaa pukkaa, eikä juuri siihen tarvittavaa matskua löydykään mistään.
Pojan kanssa käytiin iltasella vähän pyöräilemässä. Retki oli välillä hieman vaivalloinen. Heti alussa tietysti minun pyörän kumit piti pumpata, kun en tänä keväänä vielä ollut sillä ajellut. Sitten matkan varrella ja varsinkin paluumatkalla pojan pyörä vikisi ja vinkui inhottavasti. Etujarrupalat ottivat renkaaseen kiinni. Yritin niitä säätää ja ne menivät vaan pahemmaksi. Onneksi eräs ystävällinen herrasmies pysähtyi meitä auttamaan ja saatiin jatkaa matkaa ilman kitinöitä. Onneksi vielä löytyy ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat toisia ja tarjoavat apuaan ihan itse. Siitä tuli hyvä mieli.
Nyt ilma tuntuu viilenevän ja taitaa sataakin hieman. Huomenna ilmeisesti joutuu laittamaan sukat ja kengät, jos näin viileänä ilma pysyy. Olisi se mukavampaa jos aurinko paistaisi, mutta ei sille mitään voi jos sataa. Sitähän sanotaan, että sade tuo onnea häissä, mutta miten se on syntymäpäivänä. Minäkin taas vanhenen vuodella, noin vain yhtäkkiä. Ei kyllä uskois, siis jos ajatuksia välillä miettii. Ulkonäkö kyllä alkaa varmaan jo kohta näyttääkin ikävuosien mukaiselta. Tai vaikeaahan se itse on sanoa.