Jussi

Meillä eskarissa on Pikkumetsän esiopetus kirja lapsilla tehtäväkirjana. Siellä on monenlaisia henkilöitä ja minä päätin tehdä Jussin, pupuperheen nuorimmaisen. Ensin oli vain Jussi ja sitten piti ruveta tekemään Jussille vaatteita. Lapsilta tuli ohjeita siitä mitä vaatteita tarvitaan. Vielä pitäisi tehdä kuulemma makuupussi ja porkkana-unikaveri. Tällainen Jussista tuli.

Tasapainoilua

Elämä on tasapainoilua monella tapaa. Itse ainakin tasapinoilen välillä tunteideni kanssa, kun huushollissa on 11 ja 14 vuotiaat pojat. Heidän keskinäinen kanssakäyminen on minulle välillä hermoja raastavaa, kuten myös heille. Onneksi minulla on vielä tätä vuorotteluvapaata jäljellä 3,5 kuukautta, joten ehdin lepuutella hermojani ennen paluuta työn pariin.
Tasapainoilua aloitti myös harrastaa nuorempi poika. Hän halusi yksipyöräisen polkupyörän. Vielä ei kovin pitkiä matkoja ilman tukea mennä, mutta uskon, että harjoitus tässäkin asiassa tekee mestarin ja lopussa kiitos seisoo.

Munkkeja

 En ole pitkään aikaan paistanut munkkeja ja niinpä päätin tänä vappuna kunnostautua siinäkin asiassa. Sain kyllä palohälyttimen huutamaan, mutta onneksi ei ollut tosi kyseessä vaan vähän paistokäryä.

Eilen olin pellenä töissä ja se oli taas niin mukavaa.

Lasten kanssa

Huomenna vappuaattona saan taas hullutella oikein sydämeni kyllyydestä. Minulla on perinteenä pukeutua vappunaamiaisiin pelleksi. Hauskaa on aina ollut. Tässä vähän huomista rekvisiittaa.

Testasin myös kotona tuollaista lastukukkaa, että minkälaista on tehdä sellainen. Mietittiin, että osaisiko eskarit tehdä tuon. Ehkäpä aikuisen avustuksella onnistuu. Saatiin tuollaisia valmiita paketteja yhden tosi pitkään toimineen eskarin kellarin siivouksen jäljiltä. Ovat varmaan useita vuosikymmeniä vanhoja, mutta hyvin sälyneitä.

Lomalla

Olen tämän viikon lomalla ja sairaslomalla. Alkuviikko meni poikien kanssa lomaillessa. Keskiviikkona sitten olikin oikein sairas/terveydenhoitopäivä. Ensin aamulla toisen pojan kanssa ravitsemusterapeutilla juttelemassa syömisen tärkeydestä. Hän on aika huono syömään ja hänet pitäisi saada ymmärtämään kunnon ravinnon tärkeys kasvamisen kannalta. Mutta miten saat tuollaisen kohta 13 v. pojan ymmärtämään sen. No asiaa pitää työstää lisää.
Seuraava käynti olikin sitten jännittävämpi. Minulla hammaslääkäri huomasi laajentuneen kilpirauhasen. Kävin sitten sen ultrassa. Onneksi ei syytä huoleen ole ja asialle ei tarvitse tehdä mitään. Kovasti helpotti mieltä.
Kolmas ja viimeinen käynti olikin sitten ehkä inhottavin. Minulla oli toisen pottuvarpaan kynsi vaurioitunut ja alkoi kasvaa ihon sisään. Se oli myös kummallisen muotoinen. Eli se piti poistaa kokonaan. Onneksi puudutus toimi hyvin, enkä tuntenut minkäänlaista kipua. Sitten tietysti illalla vähän siihen koski kun puudutus hävisi. Olen hyvin herkkä kaikelle esim. veren näkemiselle jne. Olikin suuren työn takana ja vasta kolmannella kerralla onnistui sitten eilen varpaan hoito. Kääre piti poistaa ja suihkutella varvasta. Kahdella ekalla kerralla alkoi heti pyörryttää, kun aloin pakettia avata. Lopulta sitten päätin, että onhan se nyt vaan hoidettava. Ja onnistuin. Eihän se kauniilta näytä ja onhan se aika hellä, mutta jospa se siitä paranisi pikku hiljaa ja uusi kynsi kasvaa entisen tilalle.
Nyt sitten hoitelen varvasta ja olen yksin kotona, kun pojat lähtivät keskiviikkona onneksi isälleen.
Kevät tekee tuloaan. Lumet on melkein kaikki jo hävinneet. Töissä ei lasten kanssa taideta päästä hiihtämään ollenkaan. Luistelut juuri ehdittiin tehdä, ennen kuin jäät pehmeni. Minun puolestani kevät saa jo tulla, mutta voihan se olla, että vielä luntakin sataa.

Metsässä

Syksy on ollut tosi lämmin ja mukava näihin viime päiviin asti. Nyt olen minäkin joutunut sandaalit vaihtamaan umpinaisiin kenkiin ja on se vaan outoa. Olen sellainen kuumavarvas, että sisällä otan sukat heti pois. Talvellakin kotona laitan välillä villasukat jalkaan ja kohta joudun ne riisumaan pois. Töissä käytiin lasten kanssa metsäretkellä kivassa Satumetsässä. Rakenneltiin majoja ja nautittiin vähän herkkujakin nuotion ääressä.

Tällaista ei syöty, vaan väriloistoa ihailtiin.

 Tällaista "ruokaa" minulle tarjoiltiin metsässä.

On se metsä vaan mukava paikka, niin itselle kuin lapsillekin ja toiveena lapsilla oli heti jo uudestaan seuraavana päivänä lähteä metsään.

Työt aloitettu

Nyt on työt uudessa paikassa aloitettu. Olen kaksi päivää käynyt läpi tavaroita ja papereita. On siinä hommaa ollutkin, kun paikat ei ihan hirmu hyvässä järjestyksessä olleet. Mutta nyt ovat tai ainakin minä tiedän mitä on missäkin. Huomenna tulee työkaverikin töihin ja päästään tosissaan yhdessä suunnittelemaan tulevaa. Kummasti vaan väsyttää tämä lomalta töihin paluu, vaikkei homma kovin raskasta ole ollut. Kai sitä parissa viikossa tottuu työrytmiin. Jospa siirtyisi käsitöiden pariin ja alkaisi virkata barbielle mekkoa!

Lomaa ja töitä

Olin tämän viikon töissä ja ensi viikko olisi vielä viimeinen lomaviikko. Olin siis viimeistä viikkoa nykyisessä työpaikassa. Sitten loman jälkeen aloitan uudessa paikassa. Tuntuu mukavalta aloittaa jotain uutta, kun tässä hommassa pitää oikeastaan koko juttu aloittaa aivan alusta. Pääsee luomaan omat toimitatavat, rutiinit ja käytännöt. Aloitan pienessä koulun yhteydessä toimivassa esikouluryhmässä. Meitä on aikuisia kaksi ja lapsia 12. Tuntuu hyvältä!

Pitkästä aikaa

Täällä on ollut hiljaiseloa viime aikoina, mutta jos nyt vähän vilkastuisi. En ole juuri muita käsitöitä tehnyt kuin vaan minijuttuja. Joten mitään näytettävää ei ole.
Tämä vuosi on alkanut jotenkin nihkeästi ja mieliala on ollut vähän alamaissa. En oikein tiedä mistä johtuu, mutta vähän kaikki on tökkinyt. Ei ole oikein työmotivaatiota ja vanhemman pojan koulun käynti huolestuttaa. Koetulokset on menneet alaspäin ja niitä kokeita on ollutkin aika paljon. 5. luokka teettää aika paljon töitä.
Ajattelin ensin, että minua masentaa ikääntyminen. Vielä viime vuoden puolella ajattelin, että vasta ensi vuonna täytän niitä pyöreitä vuosia. Mutta tämän vuoden alettua tajuntaan jotenkin vaan iski, että tänä vuonna täytän jo aika paljon ja mitä olen saanut aikaiseksi. Jonkinlainen tilinpäätös tai välitilin tarkastus. Tietysti sitä myös miettii, että mitä vielä haluaisi tehdä ja kun työmotivaatio on alhaalla, niin tuota työpaikkaakin pohtii. Olisiko joku muu paikka parempi vai meneekö sitä ojasta allikkoon?
Tällaisia asioita on tullut pohdittua ja kai se pohdinta vielä vaan jatkuu.

Ensi viikolla blogini täyttää 5 vuotta! Ajatella, että tämä blogi on ollut jo niin kauan. Taidan pistää pystyyn jälleen pienen arvonnan, mutta siitä tarkemmin ensi viikolla, kun saan palkinnotkin kuvattua. Taitaa olla koruja tulossa palkinnoiksi.

Uusi työ

Otin sen uuden työn vastaan ja nyt on siellä virallisesti työskennelty yksi viikko. Väsyttää. On se kuitenkin muutos, kun nyt teen viikossa kuitenkin 8 tuntia ja 40 minuuttia enemmän töitä kuin aiemmin. Vaikka se ei niin kauhean paljon ole, mutta huomaan, että kotona ehtii tehdä paljon vähemmän. Ja varsinkin siivoaminen on vielä vähempää kuin ennen. Olisipa varaa siivoojaan. Taitaisi vaan tulla stressi siitäkin, kun ei meillä voi siivota ennen kuin kaikki tavarat on siivottu alta pois. Ja se on aikamoinen urakka. Yritän sitä joka toinen viikko, kun olen yksin kotona, mutta aina palataan samaan, kun pojat tulevat kotiin. Enkä sitten enää minäkään jaksa niin tsempata.
Töissä on ollut ihan mukavaa, mutta vaatiihan se enemmän tietysti kuin varahenkilönä oleminen. En kuitenkaan kadu, ainakaan vielä, työpaikan vaihdosta.
Nyt on lopetettava, koska uteliaat silmät tulevat kurkkimaan juttujani. Isommat uteliaat silmät osaavat nimittäin jo lukea ja minun kirjoittamiseni herättää kummaa kiinnostusta.

Koreja ja hajuvettä

Miniä pukkaa. Tein helmistä muutaman hajuvesipullon ja punoin pari leipäkoria. Oikealla oleva on väärinpäin, että pohjankin näkee. Löysin aiemmin kirppikseltä yhden uuden nallen. Nyt nalleperheessä on isä, äiti, isoveli ja vauva. Vauvalle aion tehdä vaunut. Vielä en ole ehtinyt ostaa nurmikkoon sopivaa lankaa, mutta ehkä ensi viikolla. Pojat löysivät kaksi posliinikoiraa jostain ulkoa, joltain on leikin jälkeen unohtunut. Nekin pääsevät nallejen lemmikeiksi. Pitsiliina pöydälle on valmis, se pitäisi vaan pingottaa. Sitten voisi ehkä ottaa väliaikakuvan.
Sain eilen terveystarkastuksessa jäykkäkouristusrokotuksen ja käsivarsi on ollut tosi kipee. Toiselta puolelta taas on niskahartia -seutu kipeä, kun töissä jouduin olemaan vähän hankalassa asennossa perjantaina. Viime yönä en oikein tiennyt kummalla kyljellä olisin nukkunut. Tänään on pitänyt ottaa särkylääkettä ja laittaa orudis-voidetta.Toivottavasti huomenna jo helpottaa, kun pojat tulevat kotiin.

Minimatto ja pannunalunen

Ostin uuden kirjan, jossa on erilaisia solmuja. Kirjassa on myös nämä kaksi, jotka voivat isossa koossa olla vaikka pannunalunen ja kynnysmatto. Ja miksei siis myös minikoossa. Nämä ovat ensimmäiset harjoitukset, molemmissa oli liian lyhyt lanka. Pääsee siis tekemään vielä uusia. Näitä voi kyllä käyttääkin, kunhan joskus saan niille paikan. Se joskus voi tulla vaikka ensi keväänä, jos suunnitelmani onnistuu. Ajattelin lähteä kansalaisopistoon puutyökurssille, jossa voisin tehdä nukkekodin itselleni. En kyllä yhtään vielä tiedä minkälaisen, mutta eiköhän sekin selviä vähitellen.
Töitä on nyt tehty kaksi viikkoa ja se on ihan ok. Neljä tuntia on aika sopiva aika päivässä. Jotain siitä vaan puuttuu. Ei ole sellaista kipinää ja intoa, niin kuin joskus on ollut. Menen vaan ja teen hommani. Tuntuu ainoa motivoiva tekijä olevan se pieni raha minkä saan tai toinen on tuo 4 tuntia. Katsotaan nyt miltä se alkaa tuntua. Alussahan tämä vasta on.

Jotain valmistakin

Olen saanut valmiiksi pienet kissa- ja koira amigurumit. Nämä ystävykset on menossa siskoni tytön kavereille rippilahjoiksi. Kaikki juhlat on kyllä olleet jo, mutta ei kuulemma haittaa. Näiden teko vei aikaa, kun välillä en voinut virkata ollenkaan. Peukalonivel tuli kipeäksi liiallisesta virkkauksesta. Piti pitää taukoa, mutta nyt peukalo pelaa taas. Täytyy ilmeisesti pitää virkkaus maltillisena, eikä ahnehtia liikaa. Se vaan on niin mukavaa. Kolmaskin miniami on tulossa, mutta siitä myöhemmin.

Eilen sain pinnatuolini maalattua kokonaan ensimmäisellä maalikerroksella. Sitten pitäisi pieni välihionta tehdä ja toinen kerros maalia pintaan. Sitä en tiedä milloin sen sitten ehtii tehdä. Ehkäpä viikonloppuna. Toisen tuolin hionta on vielä kokonaan tekemättä ja nyt kun tietää miten iso homma se on, niin saa nähdä milloin sen saa aloitettua. Jos kuitenkin ennen syksyn sateita ja kylmiä, niin voisi ulkona tehdä. Toisen tuolin väri on vielä mietinnässä. Ehkäpä yllätän teidät täysin.

Ensimmäinen päivä töissä hurahti nopeasti. Neljä tuntia työtä päivässä on kyllä aika lyhyt aika, mutta todella mukavalta tuntuva aika. Ehtii tehdä vielä monenlaisia juttuja työpäivän jälkeen. Kysyntää tuntuu tällaisella kiertävällä varahenkilöllä olevan, kun ensimmäisen päivän aikana tuli jo kolme varausta. Se on vaan hyvä, niin pääsee heti työhön kunnolla käsiksi.

Maalausta ja marjanpoimintaa

Eilen tuntui tosi pahalta, kun pienemmän pojan vuoro oli mennä isänsä luo viideksi päiväksi. Hän itki ja sanoi, ettei halua lähteä. Viimein hän suostui lähtemään, kun lupasin saattaa hänet perille asti. Silti sielläkin itku tuli vielä. Minusta tuntuu, että nyt meillä on roolit vaihtuneet, kun tuon pienemmän pojan kanssa on oikeastaan hankalampaa kuin isomman. Hän on nyt välillä tosi uhmakas ja tulee ihan mieleen isomman pojan touhut saman ikäisenä. Toivottavasti ei olla samaan suuntaan menossa pienemmänkin kanssa.

Vielä olisi yksi päivä ennen töihin paluuta. Olen tietoisesti ollut ajattelematta koko asiaa. Huomenna kuitenkin joutuu vähän asiaan paneutumaan. Ja viimeinen yö ennen töitä on ollut usein huonosti nukuttu tai ainakin painajaisia nähdään. Kaikki on uutta ja työnkuva erilainen, työkavereita enemmän ja vaihtelua tosi paljon. Yritän lähteä hommaan avoimin mielin.

Tänään jatkui tuolin hionta ja pääsinpä maalaustakin aloittamaan. En vaan muistanut kuvia ottaa vaikka kamera oli mukana sitä varten. Poika keräsi viinimarjoja mummon kanssa. Hän on innostunut marjojen poimimisesta, kai se on niin konkreettista se tulos ja kehuja saa tietysti myös.

Jottei tästä tulisi ihan kuvatonta juttua, niin laitan kuvan sieltä nukkekotinäyttelystä. Tämä oli niin hauska boxi, kun se on tehty pieneen matkalaukkuun. Ihania ideoita sai sieltä ja tekisi mieli jotain aloittaa, mutta kai pitäisi ensin tehdä muut hommat alta pois. Sitten voisi keskittyä mineilyyn. Paitsi että jotain pientä kyllä täytyy vääntää aina välillä. Sellaisia välitöitä vaan...

Hiontaa ja huonekaluja

Tässä vanha pinnatuoli, jonka olen saanut tuohon vaiheeseen. Pinnat ja jalat hiottava vielä ja sitten uutta maalia pintaan. Väriä en ole vielä täysin päättänyt, mutta minulla on noita tuoleja kaksi ja molemmat tulevat eri värillä. Ne ovat äidin vanhoja tuoleja ja ensin on ollut vaalean harmaa maali, sitten musta ja viimeiseksi tuo sininen. Siskoni kunnostaa toiset kaksi tuolia. Yhdessä niitä hiotaan, onhan se niin mukavampaa kuin yksin.

Toinen projekti on sitten tällainen naulakko. Se on oikeastaan jo hiottu melkein valmiiksi, puuttuu vain maalin väri. En oikein osaa päättää sitä. Paljon olen nähnyt valkoisia naulakoita, mutta en itse ole oikein valkoisen ystävä vaan kaipaan väriä, ainakin vähän. Irrotin tuosta myös koukut ja ajattelin hommata kauniimmat. Niillä nyt ei ole niin kiire, kun ne voi kiinnittää myöhemminkin. Ajattelin myös lusikkakoukkuja, kun näin yhden naulakon johon oli ruuvattu väännetyt lusikat koukuiksi. Aika kiva idea ja lusikoitakin löytyy. Harkitaan.
Heinäkuu loppuu ja loma vähenee. Töihin paluutakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa ajattelemaan, mutta en kyllä vielä ala. Vaikka vasta elokuun puolella, kun vasta 10. päivä aloitan työt. Yritetään nauttia lomasta loppuun asti. Onkin ollut oikein ihana kesä ja loma. On riittänyt tekemistä ja rentoutumista ja mieli on ollut iloinen ja rauhallinen.

Sain tänään omat kirjain- ja numeropunsselit eli meistit tai leimasimet. Nyt voin itsekin paukuttaa vaikka lusikoihin tai muuhun metalliin kirjaimia. Ystäväni toi ne Kuopion Clas Ohlsonilta. Eikä ne edes maksanu paljoo, luulin niitä kalliimmaksikin (vain 18.50). Olenpa iloinen niistäkin. Kuvailen nillä vasaroimiani juttuja sitten kun ehdin niitä tekemään.

Töitä

Työt haittaa vapaa-aikaa niin kuin sanotaan. En ollenkaan ehdi niin paljon tehdä käsitöitä, kun pitää olla täysi päivä töissä. Ja siellä on vielä tylsää, kun lapsia on niin vähän. No eipä ole onneksi kuin 3 päivää enää tällä kertaa. Sitten kaksi viikkoa vielä lomaa ja sitten alkaakin työt todella. Onneksi vain 4 tuntia päivässä. Välillä tuntuu, että minusta on tullut työtä vieroksuva, kun ei yhtään huvittaisi mennä töihin. Kai siinä on jonkunlaista pelkoa uudesta. Mutta vanhaan haluan palata vielä vähemmän. Vaikeinta kai se on tottua taas työrytmiin. Illalla pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta ei millään malta. Pitäisi kai ensi viikolla tai seuraavalla alkaa muuttaa rytmiä, jos vaan mitenkään onnistuu.
Sunnuntaina olen taas menossa kirpputorille myymään vanhaa ja uutta tavaraa. Nyt pitää vaan toivoa, ettei sada. Olen nimittäin luvannut tehdä muutamia tilaustöitä ensi sunnuntaiksi sinne kirppikselle. Nappikorviksia ja amigurumeja. Ne on onneksi tehty jo ja yritän vielä askarrella vähän muitakin juttuja sinne. Tuntuu vaan, että pää on taas täynnä ideoita, joita ei ehdi toteuttaa. Minulla on paksu vihko tai kirja mihin piirtelen ideani muistiin, että muistan sitten myöhemmin ne. Muuten ne unohtuvat, kun uusia pukkaa koko ajan.

Menoa ja meininkiä

Meidän loma on ollut aikamoista menoa. Tuntuu siltä, että jos jäädään vaan tähän kotiin pyörimään niin alkaa heti se kauhee kahina ja väittely. Useimmiten menee paremmin kun lähdetään johonkin. Ei kyllä aina. Varsinkin nyt tällä viikolla on ollut hermot tiukilla jatkuvan suullisen kahinan eli väittelyn takia. En meinaa millään jaksaa kuunnella sitä. Soitinkin exälle ja kysyin ett voiko se ottaa pojat jo aamusta huomenna. Sopi sille, joten pojat lähtee aamulla klo 10.00. Pienempi poika ei tietenkään halua taaskaan lähteä, mutta eiköhän se siitä. Tiedossa on kuitenkin mökkiviikko ja siellä on mukavaa hommaa kuitenkin. Mulla alkaa sitten poikavapaaviikko, mutta menen töihin, joten ei niinkään nautinnollista kuin viime viikko. Töissä teen ihan täyttä päivää, joten voihan se olla aika rankka viikko. Paineita nyt ei ainakaan vielä ole. Kukkaloistoa Kotkasta Sapokan vesipuistosta.

Vesipuistossa oli myös erilaisia eläinpatsaita.

Varissaaressa piti yrittää saada tykki liikahtamaan, mutta ei liiku millään. Ja toinen tarkistaa, että onko tykki oikea. Kyllä oli ja siinä oli jotain mahtavaa. Elämyksiä joita muistellaan vielä monesti.

Amigurumit nro 13 ja 14

Tässä teille uutta satoa. Aivan tuoreet porkkana ja banaani. Ja banaani on tehty ihan omasta päästä, valmista ohjetta ei ollut. Nyt varmaan uskaltaa tehdä muitakin kun tuo onnistui niin hyvin. Onhan se tietysti suora, mutta en anna sen häiritä. Uusia ameja on tulossa, virkkaus on taas kivaa, kun sain ne uudet kirjat.
Loma alkoi sitten tänään. Nyt saa taas olla töiltä rauhassa ensin neljä viikkoa ja sitten yhden työviikon jälkeen vielä kaksi viikkoa. Eilen palaveerattiin sen mun ensi vuoden työn tiimoilta ja tämän lyhyen työrupeaman arvioinnin merkeissä. Siellä selvisi myös se, että palkkani tippuu n. 150 e kuussa. Sitten saan vielä sitä 52,29 % siitä palkasta. Pieneen menee palkka, mutta vastaavasti verotus pienenee ja asumistukikin nousee. Joten, eiköhän me pärjätä. Täytyy vaan asettaa menot tulojen mukaan. Turhia juttuja ei hommailla tuosta vaan. Hankintoja täytyy harkita vähän tarkemmin. Kirjojen ostot ja lehtien tilaukset jäihin. Kirpputoreja ahkerammin kiertämään ja sinne myös itse myymään. Turhaa tavaraa löytyy varmasti meidänkin nurkista.

Reissu heitetty

Tallinnan reissu on nyt tehty ja palattu arkeen. Väsymystä tietenkin vielä on, mutta eiköhän se tämän viikon aikana häviä. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä ja loma alkaa. Tänään oli palaveri minun työn jatkoista. Aloitan sitten elokuussa kiertävänä varahenkilönä. Se oli ihan mun oma toiveeni ja se nyt onnistuu. Odotan mielenkiinnolla sitä työtä. Ensi vuoden perusteella nimittäin ratkeaa jatkanko työtäni vai lähdenkö ehkä opiskelemaan. Yksi huono puoli tuossa hommassa on. Palkkani pienenee. Siis peruspalkka pienenee n. 150 e ja sitten siitä saan 52 %. Mutta eiköhän me jotenkin pärjätä. Täytyy suhteuttaa menot tuloihin.

Tallinnassa otin muutaman kuvan. Siellä oli paljon ihmisiä liikkeellä ja siellä oli jotkut käsityöläismarkkinat. Mukavaa vilinää ja kauniita käsitöitä tarjolla.

Kauniita vanhoja katuja, pieniä putiikkeja siellä täällä.

Hienosti pukeutuneita neitoja ja herroja näkyi myös katukuvassa. Tannsia ja laulua. Oikein onnistunut ajankohta matkalle, vaikka sää ei niin suosinut meitä. Oli sumua, sadetta ja ukkosta.

Hengissä ollaan

Vielä ollaan hengissä vaikka kaksi päivää olen ollut töissä. Väsyttää kyllä aika lailla, joten lähden suosiolla kohta nukkumaan. Töissä on ollut ihan mukavaa porukkaa, kun osa on jo lomalla. Olen saanut olla lasten kanssa ja tehdä myös vähän muita hommia. Johtajan kanssa palaveeratessa alkoi taas tulla pientä väittelyn tynkää, mutta muuten meni ihan hyvin. Nyt hänkin on tajunnut, että me vaan ollaan joistain asioista eri mieltä eikä se maailmaa kaada. Syksyn työtkin alkaa selviytyä pikku hiljaa, niistä myöhemmin kun varmistuu kokonaan. Sain myös sanottua, etten palaa enää takaisin nykyiseen paikkaani, vaan ensi vuoden aikana katselen mitä seuraavaksi teen. Asia on nyt siis selvä kaikille ja tämä avoimuus onkin tässä asiassa hyvä. Pitää vaan luottaa siihen, että asiat tuppaa järjestymään.

Poikien kanssa kotiin tullessa isompi esitti toiveen, että lähtisimme pyöräilemään. Sanoin, että on niin paljon hommaa, imurointia, tiskaamista ym. Hämmästyin, kun poika sanoi, että hän voi auttaa. Aiemmin olisi alkanut kova inttäminen siitä, että kyllä lähdetään ja varmasti lähdetään ja pakko lähtee. Niinpä poika imuroi keittiön ja makuuhuoneen ja huuhteli astiat, kun minä tiskasin ( en ole saanut astianpesukonetta ostettua). Enpä taida konetta ostaakaan, kun on noin innokas apulainen, ainakin toistaiseksi. Olipa ihanaa kun saattoi sitten kehua poikaa oikein sydämen kyllyydestä. Kyllä meistä molemmista tuntui tosi mukavalta. Tuntuu välillä ihan uskomattomalta millainen muutos pojassa on tapahtunut tämän kevään aikana. Mummokin sanoi, että hän on kuin toinen poika, kun kaikki sopii ja hän on niin rauhallinen. Poika oli mummon kanssa keinuessa pohtinut, että äiti on töissä, iskä on töissä, veli hoidossa ja hän vaan vapaalla. Sanonut sen oikein nautiskellen. Mikä ihanuus onkaan koululaisen loma. No, minäkin olen nyt kolme päivää vuosilomalla ja ensi viikolla taas töihin, sitten koko viikoksi.




Parvekekukat alkavat vähitellen kukkia. Ensimmäiset aitoelämänlangan kukat on puhjenneet ja niitä on ihailtu. Kaikki me iloitsemme onnistuneesta kasvatuksesta, mutta varmasti pojat erityisen paljon. Niinpä tässä pikainen näppäys yhdestä kukasta. Väri on hieno.