Vanhempi poika palasi kotiin. Oli mukavaa siihen asti kun hän huomasi, että olin ostanut itselleni työtuolin. Silloin alkoi huuto ja kiukuttelu, kun hän ei saa koskaan mitään jne. Olin juuri antanut tuliaisia Ikeasta ja Helsingin reissulta. Raivoamista jatkui miltei siihen asti kun hän oli sängyssä ja nukahti. Tuntuipa olevan taas tosi väsynyt, niin kuin yleensä isän luota palatessa. Ja rajat pitää aina kokeilla uudestaan kotiin palatessa, että jos vaikka saiskin jossain asiassa pitää oman päänsä. Tiukkana on vaan oltava, minun on oltava se turvallinen aikuinen, joka asettaa rajat, muuten koko homma leviää käsiin. Mutta kyllä se vaan on aina yhtä raskasta ja ikävää tuo taistelu ja kun näkee, että lapsella on paha olla.
Jotain iloistakin tapahtui tänään. Pääsemme tuetulle lomalle Kalajoelle elokuun alussa. Siinä on nyt jotain mitä poikien kanssa voi odottaa, jotain kivaa ja uutta. Olen pitkään jo halunnut käydä Kalajoella ja nyt se sitten toteutuu. Tai ainakin toivon niin, ettei vaan mitään esteitä tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti