Steariinia joka puolella

Kerroinhan jo aikaisemmin siitä, että poltamme nykyisin aika paljon kynttilöitä. Yhtenä iltana pojat halusivat taas kynttilöitä palamaan. Jos olisin arvannut mikä sotku siitä syntyy, olisin piilottanut kaikki kynttilät, ja hyvään piiloon. No, kynttilöitä sytyteltiin ja mukavan tunnelman ne loivatkin. Pojat rupesivat pelaamaan Inkan aarretta. Ja kas kummaa, kun noppa lenteli aina vaan ylemmäs ja kauemmas. Lopulta noppa lensi yhteen tuikkuun, punaiseen vielä. Siitä tietysti roiskui sulaa steariinia aika laajalle alueelle. Lattialle, seinään, hyllylle ja vielä tosi hankalalle puhdistettavalle, työtuolilleni tietokoneen ääressä. Muut paikat onkin putsattu, mutta tuoli varmaan saa ollakin tällainen täplikäs. Aikaa sen putsaamiselle ei tunnu olevan, eikä varmaan hermojakaan. Antaa olla. Eiköhän tuo ole aika pieni asia tässä kaiken muun hulinan keskellä. Tuoli saa kyllä olla, kun en edes muista laittaa päivällä korvatippoja korviin. Enkä muista varata terveydenhoitajalle aikaa korvien putsaukseen. Katsotaan miten kauan kestää, ennen kuin saan korvani kuntoon.
Taas pitäisi soittaa myös huoltomiehille. Nyt kun auton lämmityskausi alkoi, huomasin, että auton lämmityspistoke toimii koko ajan, vaikka siinä on ajastin kahdelle tunnille. Ilmankos tänäkin aamuna tuli heti hiki kun lähti ajamaan. Ei kun riisumaan huiveja ja hanskoja pois päältä. Ja auto pitäisi myös pestä, mutta tunnustan olevani aivan blondi noissa asioissa. Kai se on vaan vietävä jonnekin pestäväksi, mutta siinäkin pitäisi saada se soitto tehtyä ja varattua aika. Taitaa jälleen tyssätä siihen. Töissä ei muista, eikä ehdi, kun on niin lyhyt työaikakin. Kotona taas ei muista, eikä pysty soittamaan poikien läsnäollessa, koska siitä ei tule mitään. Huh huh.
Tuikkulyhdyn voittanut kommentoijakin on ottanut yhteyttä ja yllätys yllätys, hän onkin samalta paikkakunnalta ja tuttu ihminen. Niin se maailma on pieni välillä. Voitto lähtee saajalleen lähipäivinä.