Pilkillä

Olimme siis pilkkikurssilla viikonloppuna ja mukavaa oli. Varsinkin vanhempi poika innostui kovasti pilkkimisestä saatuaan kalaa. Hänhän sanoi monta kertaa ennen kurssia, että hän ei kuitenkaan saa kalaa. Asenne oli hyvin pessimistinen koko hommaan. Mutta kylläpä oli suu vehnäsellä kun kalaa alkoikin avannosta nousta. Meidän koko perheen uusi harrastus on nyt hänen mielestään pilkkiminen. Kai me sitten hankitaan vähän varusteita ja koitetaan käydä pilkilläkin. Onneksi siskoni mies myös käy pilkillä silloin tällöin, että apua saadaan myös siltä suunnalta. Tässä nuoren pilkkijän ensimmäinen kala.

 Joutuukohan niitä ostamaan, niitä toukkiakin, uh huh. Onneksi pojat tekivät kurssilla itselleen sellaiset värikoukut, joihin ei tarvitse toukkaa laittaakaan. Jospa niillä homma hoituisi niin kauan, että oppivat itse laittamaan toukat koukkuun. Kyllähän minä vielä irrottelen kalat koukusta ja perkaan, mutta toukat on kyllä vähän eri juttu.