Kun on kysyntää, niin pitää olla myös tarjontaa. Joten olen koruja väännellyt harva se ilta, kun on ehtinyt. Oltiin pari yötä sairaalassakin pienemmän pojan kanssa, kun henkeä alkoi taas ahdistaa niin kovasti. Nyt saatiin sitten viimein hoitava lääkekin pojalle, joten jospa ne ahdistukset siitä vähenisi.
Eräs ystävä harmitteli, kun hänellä ei ollut avaimenperää ja kuvaili vähän millainen olisi kiva ja niinpä syntyi tällaisia avaimenperiä. Se ystävälle mennyt oli eri värinen, mutta muuten samanlainen.
Kaulakoruja on pari erilaista valmistunut. Tähän ensimmäiseen olin noita rinkulaketjuja tehnyt jo aiemmin, nyt vaan kiinnittelin ne noihin sinisiin renkaisiin. Suosittu malli on tämäkin.
Miehiä tai poikia ajatellen tein sitten tämän toisen kaulakorun. Joskus joku kyselee, että enkö tee pojille sopivia koruja ja aina välillä niitä teenkin, mutta usein ne menevät sitten samantien. Noita "simpukkahampaita" pojat ovat monesti ihailleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti