Tuskailua

Tässä on pari kuukautta kärsitty jalkakivuista. Minulla on se niin kuuluisa plantaarifaskiitti eli luupiikki. Nyt alkaa jo hymy pikkuhiljaa hyytyä, kun kantapää on niin p...n kipee ja toisen jalan nivunen on kipeytynyt myös. Tuntuu, että kävelen kuin ankka vaappuen, kun joka askeleella sattuu. Särkylääkkeet ei oikein auta. Olen saanut jalkaan sellaisen yölastan ja sitäkin olen pitänyt jo yli kolme viikkoa. Olen jumpannut, venytellyt ja antanut kylmähoitoa. Nyt hommasin vielä sellaiset kantapään alle pohjalliset, mitkä pitäisi myös auttaa. Röntgenkuvassa kävin tällä viikolla ja kuvaaja sanoi, että selvä luupiikki siellä näkyy. Maanantaina lääkäri soittaa kuvasta ja pohditaan jatkoa.

Huomaan myös sen, että hermot alkaa olla aika kireellä. Tänäänkin hermostuin poikiin ja tuli taas vähän äänen avausta harjoitettua. Meillä alkaa ensi viikolla synttäreiden vietto ja kiva olis jaksaa niitäkin laitella. Ensin viettää synttäreitä pienempi poika, joka täyttää 7 vuotta. Ajatella, että hänkin lähtee kouluun ensi syksynä. Sitten seuraavalla viikolla vietetään vanhemman pojan juhlia ja hänellä tulee täyteen 10 vuotta. On molemmille kaverisynttärit ja sitten sukulaisille yhteiset synttärit.