17. elokuuta 2010

Kalastamaan

Olemme perjantaina lähdössä poikien kanssa kalastuskurssille. Tämä kuuluu samaan sarjaan viime talvisen pilkkikurssin kanssa. Meillä on sama opettaja, paikka on eri ja osanottajista osa on entisiä, osa uusia. Pojat odottavat innolla sitä, että päästään aittaan nukkumaan. Heille on aina yhtä innostava kokemus päästä hotelliin, mökkiin tai vaikka aittaan yöpymään. Mielellään he tulevat kotiinkin reissusta, mutta onneksi on myös intoa lähteä. Toivottavasti ilmat suosii ja tarkenisi vielä uida. No jos sauna on lämmin pääsee sinne välillä lämmittelemään. Itse voisi vaikka ajatella aamu-uintia, se mukavasti aloittaisi päivän ja virkistäisi.
(kuva ei ole sieltä minne mennään vaan Ilta-Sanomista)

10. elokuuta 2010

Töihin takaisin

Nyt on siis loma ohitse ja töihinpaluu on tapahtunut. Enää ei siis voi kukkua yömyöhään ja nukkua aamulla niin pitkään, että pojat alkaa naukua miksen jo nouse. Sekin kyllä tapahtuu jo aika aikaisin. Työrytmiin pääsemiseen menee varmaan yksi viikko, joten vielä voi rauhassa olla vähän väsynyt, kun ei osaa mennä ajoissa nukkumaan.
Töissä ei vielä oikein ajatus pelaa niin kuin pitäisi, mutta kyllä tämä tästä. Tänäänkin monistus meni ihan pieleen, kun vähänkin ajatus lähti harhateille. Asioihin täytyy siis TODELLA keskittyä. Todenteolla töihin pääsee vasta torstaina, joten vielä ei ole hätää. Yksi päivä aikaa vielä saada itsensä kunnolla työvireeseen ja sitten eskarit aloittavat.
Tähän lopuksi kesän kukkaloistoa Mikkelipuistosta.

1. elokuuta 2010

Farmari

Ajattelin, että on kiva käydä poikien kanssa Farmari-maatalousnäyttelyssä, mutta hieman erehdyin. Onneksi olin saanut vapaalipun, ettei tarvinnut maksaa kuin vanhemmasta pojasta. Muuten olis kyllä harmittanut. Mentiin ensin eläinosastolle ja kyllä eläimet kiinnostivatkin poikia, vaikka hajuhaittaa oli välillä.
Hauskoja kanoja oli katseltavana. Näillä oli höyheniä jaloissakin. Ja yhdellä oli hassu töyhtö päässä.

Isoja sonneja oli kaksi. Tämä Orkko tuntui mulkoilevan meitä ja kyllä se olikin iso.

Yksi nähtävien listalla oli maailman pienin hevosrotu, Falabel. Se tahtoi olla vähän piilossa pilttuunsa takaosassa, mutta sain siitä suht hyvän kuvan silti.

Possut haisivat poikien mielestä, mutta olivat söpöjä. Ne pitivät rapsutuksista.

Lampaita ja pässejä oli paljon, mutta yksi halusi kaikkien huomaavan sen, kun se huuteli vähän väliä MÄÄ, MÄÄ.

Possu oli tuntunut kovalta, mutta lammas tuntui tosi pehmeältä. Eläinten katselun jälkeen poikien kiinnostus jo lopahtikin ja pienen kiertelyn jälkeen he olivat valmiita lähtemään pois. Joten aika nopea oli meidän kierros siellä Farmarissa.