31. toukokuuta 2009

Töihin!

Niin se vaan on viisi kuukautta kotona vierähtänyt, eikä tehnyt heikkookaan. Olen ilmeisesti sellainen ihminen jolla tekemistä riittää oli sitten töissä tai ei. No silloin alkuvuodesta taisi olla enemmän sellaista aikaa, ettei edes jaksanut tehdä mitään. Ja henkisesti oli välillä tosi vaikeaa. Nyt on asiat onneksi huomattavasti paremmin. Olen jotenkin hyvin levollisella mielellä, vaikka muuta voisi kuvitella, kun näin pitkän ajan päästä lähtee töihin. Mutta minä olenkin tehnyt itselleni selväksi suhteeni työhöni ja tuohon työpaikkaan, joten kaikki on sen suhteen kunnossa. Katsotaan saako mikään noita ajatuksiani myllertämään vai ei.
Isompi poika tuli kotiin iltapäivällä. Käsivarret on palaneet, joten vaatii nyt vähän enemmän niiden hoito terveeksi. Iho on niin herkkä, että jos ei heti ekojen paahteisten päivien aikana muista aurinkovoidetta, niin käy näin. Kai se on pojalle pitkähihainen laitettava päälle huomenna. Poika oli tosi iloinen, kun saa mennä kahdeksi päiväksi mummon hoitoon. Tuntuupa mukavalta. Ja pienempi poika oli onnellinen, kun näkee minut huomenna jo, vaikka tulee vasta tiistaina kotiin. Tuntuu aivan uskomattoman ihanalta, että lapset pitävät läheisistään ja haluavat olla heidän kanssaan. Kai se vaan on niin, että vähemmän on enemmän myös ihmissuhteissa. Tai uskon ainakin niin, että muutama tosi läheinen ihmissuhde on merkittävämpi asia, kuin monta ei niin läheistä. Ja lapsille riittäisi varmaan vähempikin määrä kontakteja päivittäin, kuin mitä päiväkotiryhmissä tai koululuokissa on. Onneksi kesällä ja lomalla saa nauttia siitäkin.

30. toukokuuta 2009

Virkkausta

Tässä yhden uuden virkkaustyön alku. Voitte arvailla mitä siitä tulee, ei ole rintaliivit. Lopputulos on kuvassa ainakin aika hauskan näköinen. En lupaa mitään milloin se valmistuu, mutta eiköhän kesäkuun alkupuolella kuitenkin.
Nyt on ollut pari päivää oikein intoa tehdä kaikkea, siis koruja, virkkausta ja muitakin juttuja. Miten vaan päivässä ei tunnit tahdo riittää kaikkeen. Välillä kun pitäisi nukkua ja syödäkin. Ideoita pukkaa päähän koko ajan, niin ettei tahdo kaikkia edes muistaa. Heti pitäisi kirjoittaa tai piirtää ideat muistiin.
Kävin tänään elokuvissa katsomassa Enkelit ja demonit. Olen lukenut kirjan aiemmin, mutta enpä kauheasti muistanut siitä. Se oli ihan hyvä, koska jännitys säilyi loppuun asti. Pidin elokuvasti, pidän yleensä monenlaisista elokuvista. Torstaina kävin iltapäivänäytöksessä katsomassa Postia pappi Jaakobille. Suomalainen elokuva ja täysin erilainen kuin tämän iltainen, mutta sekin oli hyvä. Pidän Kaarina Hasardista, hänhän näytteli myös Liian paksu perhoseksi elokuvassa. Aina kun käy elokuvissa, sitä ajattelee, että pitäisi käydä useammin, eikä kuitenkaan sitten käy.

27. toukokuuta 2009

Shamballa


Aina innostuu jostain uudesta. Noita Shamballa-rannekoruja on kiva tehdä. Helmiä, jotain nauhaa tai lankaa ja makramee-solmuja. Siinä se. Iltaisin syntyy koruja tv:tä katsellessa kuin ohimennen. Shamballa sanaan yhdistetään käsitteet rauha, tyyneys, onnellisuus ja sisäinen voima. Shamballa-rannekoru antaa kantajalleen myös energiaa.

25. toukokuuta 2009

Vihreä tähti

Sellainen kirjakin ja video on kuin Myyrä ja vihreä tähti. Meilläkin silloin tällöin katsellaan myyrää ja se onkin tosi suloinen. Tänään pienempi poika suuttui, kun Kaapo ei tullutkaan telkkarista vaikka sitä jo mainostettiin. Se alkaa vasta ensi viikolla. Ensi viikkoon on niin mahdottoman pitkä aika.

No, minun vihreä tähteni on korusetti, jossa on vihreitä tähtiä. Sen tein joku aika sitten. Koruja syntyy hiljakseen silloin tällöin ja muutaman tilauksen olen tehnyt. Tilatut ovat samanlaisia kuin entiset, pienillä muutoksilla. Joko pituutta on pitänyt säätää tai hieman muuttaa jotain muuta. Ostin uuden Taika-lehden ja siinä oli kaikkea kivaa askartelua, varsinkin erilaisia koruja. Ehkäpä seuraavaksi syntyy niiden malleilla jotain.

23. toukokuuta 2009

Miniamit 7 ja 8

Tässä tarjolla cafe con leche ja cupcake eli maitokahvi ja muffinssi, hauskat välipalat noiden eläinten teon välissä. Olen saanut niitä tehtyä tässä vaikka pojat on olleet kotona. Isompi poika onkin ollut aika paljon kavereiden kanssa ulkona, kunhan on käynyt välillä syömässä. Illalla jo halusi jäädäkin kotiin, vaikka kaverit pyyteli luokseen, koska legorakenteluinnostus nosti taas päätään. Legolaivat piti ottaa kylppäriin mukaan saunomisen ajaksi, niin mieluista se homma taas oli. Huomen aamulla voi olla taas valitusta, kun hommat jää kesken, koska täytyy lähteä isän luo. Sellaista se on kahden kodin elämä lapselle, aina jää homma kesken kun pitää taas lähteä. Enää viikko koulua ja sitten pääsee lomalle. Ihmeen hyvin poika on jaksanut koulua käydäkin. Pojalla loppuu koulu ja minä lähden töihin, no ainakin vähäksi aikaa.
Taas on alkanut silmässä nykiä, eli jokakeväinen elohiiri on saapunut. Luulin jo ettei sitä tulekaan, koska en ole ollut töissä. Ilmeisesti se vaan tulee aina toukokuussa kaikesta huolimatta. Erikoista.

22. toukokuuta 2009

Miniami nro 6

Tässä vihdoin uusi miniamigurumi. On ollut hieman hiljaiseloa amien kanssa, mutta nyt innostus niiden tekoon palasi, kun niitä alettiin kysellä. Laitoin tuolle mallista poiketen tuollaiset pitkulaiset helmet silmiksi, jotta sillä olisi enemmän kissan silmien näköiset silmät. Seuraavaksi on tulossa sitten kahvikuppi ja muffinssi. Ehkä huomenna voisi olla valmista.
Edellisessä jutussa oli aika onneton fiilis ja myös katkeruutta ilmassa. Olen tässä pari päivää asiaa pyöritellyt mielessäni. Olen edelleen sitä mieltä, että minulle tehdään vääryyttä, mutta olen saanut ajatukseni positiivisiksi jälleen. Nyt ajattelen, että ehkä tämä oli minulle onnellinen käänne elämässä. Pääsen pikkuhiljaa eroon sellaisesta työstä, jossa itse työn kohde ei enää ole pääasiassa, vaan kaikki muu, varsinkin työntekijät. Eli lapsi on unohdettu jollain tapaa ja kaikki muu on tärkeämpää. Se sotii minun arvojani vastaan, enkä halua olla sellaista suorittamista, preppausta ja tavoitteiden takaa-ajoa itse tavoittelemassa. Nykymaailmassa on niin paljon suorittamista, että minun mielestäni alle kouluikäisten lasten ei pitäisi olla siinä mukana. Lasten pitäisi saada olla lapsia, leikkiä, luoda, haaveilla, liikkua, seikkailla ja harjoitella toisten ihmisten huomioimista. Siinä olisi aivan tarpeeksi, lapset saisivat ELÄÄ. Joten oikeastaan voisin kiittää noita kaikkia minua syyllistäviä ihmisiä siitä, että olen oivaltanut itselleni muuta elämäntarkoitusta kuin vaan työn. Muu alkaa minusta olla tärkeämpää kuin työ. Työtä on pakko tehdä ansaitakseen rahaa, mutta sitäkin voisi tehdä niin, että siitä nauttii. Nyt aloitan matkan kohti parempaa tulevaisuutta ja saa nähdä mitä työtä tulen "isona" tekemään. Se tulee varmasti selviämään seuraavien vuosien aikana. Itse odotan jännityksellä ensi vuoden jälkeistä aikaa ja samalla olen levollisin mielin siitä, että kaikki kyllä tuppaa järjestymään aikanaan.

19. toukokuuta 2009

Ei paluuta

Ilmeisesti mulla ei ole paluuta enää entiselle työpaikalle kuin kesäksi vain. Kyselin tänään poikaa hakiessa mitä olivat palaverissa pohtineet asiasta. Sieltä alkoi tulla sellainen litania asioita miksi minä en voisi sinne mennä, että päätös on ilmeisesti jo tehty. Sanoinkin, että olen kyllä eri mieltä, mutta eihän mun kannata mitään sanoa. Ajattelen aivan eri tavalla kuin siellä ilmeisesti suurin osa porukasta. Tai enhän minä ole kaikilta kysellyt. Herättää kyllä aikamoista katkeruutta, että näin ihminen savustetaan jostain pois osaksi sen takia, että aion tehdä mulle lakisääteisesti kuuluvana 20 tuntia viikossa. Ja vielä tähän kaikkeen vedetään vielä pienemmän pojankin asiat mukaan. Kyllä taas taistelutahto laantui, kun tuulimyllyjä vastaan on aika turhaa taistella. Muut tuntuvat tietävän niin hyvin kaikki asiat, sekä työhommat että pojankin asiat. Hienoa että on niin viisaita ihmisiä olemassa.


Pitää kai ruveta taiteilijaks tai jotain muuta hommaa tekemään. Mutta ennen omia taiteita, tässä taas kierrätystaidetta.

16. toukokuuta 2009

Kevättä ja kierrätystaidetta


On ollut tuulista ja hieman viileää, mutta kevät on kuitenkin aika pitkällä. Olin tänään siskoni luona hänen poikansa synttäreillä ja napsin muutaman kuvan. Kun otin kuvaa vaahteran kukista siskoni sanoi, ettei hän ole aiemmin edes huomannut, että vaahtera kukkii. Ja heidän pihallaan on ollut vaahtera jo 11 vuotta. Olihan se jo korkea aika huomata sekin asia.
Kevät on ihanaa aikaa, kun luonto herää ja kaikki alkaa vihertää. Kai sitä näin keväällä syntyneenä jotenkin erityisesti nauttii keväästä. Tuntuu itsekin heräävänsä kuin talvihorroksesta. Varsinkin tänä keväänä voi sanoa todella niin. Onhan keväällä paljon odotettavaa. Kesää odottaa paljon enemmän kuin talvea. Pidän kyllä kaikista vuodenajoista. Jokaisella on omat hyvät puolensa, mutta minusta tuntuu, että keväällä ei ole ollenkaan huonoja puolia niin kuin muilla vuodenajoilla on.
Kotimatkalla pistäydyimme eräässä navettagalleriassa, jossa on mielenkiintoista kierrätystaidetta eräältä naistaiteilijalta. Hän käyttää taiteessaan kaikkea käytöstä poistettua ja vanhaa tavaraa, tyhjiä kanistereita, ruukkuja, tuikkukynttilöiden metalliosia ja vaikka mitä kamaa.Taide on kerrassaan upeaa ja kekseliästä. Täytyy tänäkin kesänä viedä pojat sitä katsomaan, sinne oli tullut uusia juttuja. Kaikille taideteoksille on keksitty vielä niin kuvaavat nimetkin. Tässä muutama esimerkki teillekin nähtäväksi.

15. toukokuuta 2009

Tiukkaakin tiukempaa

Täytyisi varmaan kiittää esimiestäni siitä, että olen saanut sisuni takaisin ja aion taistella työpaikastani. Vaikka hän varmaan toivoo muuta. Eilisessä palaverissa minulle tuli tunne, että minut halutaan pois sieltä työpaikalta. Mutta minäpä en niin vaan suostu lähtemään. Ja uskon, että ylempi esimies on minun puolellani. En vaan ole häntä vielä tavoittanut, mutta maanantaina jatkan yrittämistä. Jos tähän asti olen jollain lailla säälitellyt itseäni ja tuntenut itseni alakuloiseksi ja masentuneeksi niin eilinen palaveri sai minut kyllä heräämään ja "paranemaan". Sisuunnuin todella toivuttuani ensi järkytyksestä ja tunnen oloni hyväksi ja olen todella valmis taistelemaan. Tämä on nyt pitkästä aikaa sitä minua mikä olen ollut joskus. Ja voi vitsi, että tuntuukin hyvältä. Olen valmis taisteluun jälleen kerran ja minähän olen tässä poikani oikeuksien puolesta taistelleena oppinut aika paljon. Eipä arvaa esimieheni mitä hänellä on vielä vastassaan.
Juttelin tänään työsuojeluvaltuutetun kanssa ja häneltä sain myös tosi paljon kannustusta ja tukea tässä asiassa. Hän oli mukana siellä palaverissa, kylläkin aika hiljaisessa roolissa, mutta tukena kuitenkin.
Suunnitelma on nyt se, että aion ensi vuoden, siis syksystä kevääseen, tehdä 4:n tunnin päivää nykyisessä työpaikassani. Tuon vuoden aikana varmaan selkiytyy, mitä sitten teen. Jatkanko samalla alalla, samassa työpisteessä, siirrynkö toiseen työpisteeseen vai lähdenkö esim. opiskelemaan. Paljon mietittävää, mutta uskon, että asiat selkiytyvät pikku hiljaa.

13. toukokuuta 2009

Tiukka paikka

Huomenna on aamulla tiukka paikka. Menen palaveriin, jossa käsitellään minun töihinpaluutani. Erinäiset ihmiset ovat asiasta monenlaista mieltä ja asian hoitaminen ei ole hoitunut oikein hyvin. Siksi minua hieman jännittää. Saanko jäädä nykyiseen työyksikköön vai joudunko jonnekin muualle. Itsekään en oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. Voi olla että jatkossa en halua työskennellä enää koko alalla, mutta ensi vuoden kyllä ajattelin olla omalla työpaikallani. Voi olla, ettei ensi yönä uni tule silmään. Onneksi pienempi poikakin lähtee isälleen huomenna, joten mulla on aikaa pähkäillä tuota ihan rauhassa. Ei tiedä miten sekaisin elämä taas menee. Kunpa vaan pysyisin rauhallisena siellä palaverissa.

10. toukokuuta 2009

Ilman appareita


Mikä ilon päivä, noita apupyöriä ei pienemmän pojan pyörässä enää tarvita. Lähdimme illalla pyöräajelulle ja minä kävelin. Katsoin jossain vaiheessa pojan ajoa ja huomasin, että hän ajaa välillä ihan tasapainossa. Tuli sopivan tasainen kohta ja ehdotin, että kokeillaan ajamista ilman apupyöriä. Käänsin apupyörät ylemmäs ja annoin pojalle vauhtia ja niin sitä mentiin. Omalla pihalla harjoiteltiin vielä lisää. Ihmeellistä miten äkkiä tuokin asia tapahtuu. Liikkeellelähtöä pitää vielä harjoitella, mutta muuten sujuu hienosti. Kylläpä me oltiin tosi iloisia molemmat. Kunhan vähän treenataan lisää niin päästään kohta yhdessä ajelemaan hieman pitemmälle kuin vaan pari korttelia. Taisipa olla paras äitienpäivälahja.

9. toukokuuta 2009

Kohti äitienpäivää

Tässä on vielä hieman aikaa äitienpäivään, enkä edelleenkään ole stressaantunut siitä. Siskoni nimittäin soitti minulle tänään ja kysyi, että olenko stressaantunut äitienpäivästä. Hän ilmeisesti hieman oli, koska oli vielä etsimässä lahjaa meidän äidille. Minulla on ollut lahja jo pitemmän aikaa valmiina. Tein hänelle kirjanmerkin, helmijuttuja tietenkin.

Äitienpäiväkakkua meillä ei huomenna ole, mutta leivoin mokkapaloja. Ne ainakin ovat poikien herkkua ja tykkään niistä itsekin. Koitan vaan olla syömättä niitä kovin paljoa, koska maanantaina aloitin kevyemmän linjan ruokailussa. Jospa vaikka keventyisi itsekin. Vaaka nimittäin valittaa sellasilla luvuilla, ettei näin voi jatkua. Vihdoin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa laihdutuksen. Edetään pikkuhiljaa ja katsotaan miten homma etenee. Päätös on kuitenkin tehty ja siinä aion pysyäkin.

8. toukokuuta 2009

Kissat-misukaali


Olimme poikien kanssa teatterissa. Pienempi ensimmäistä kertaa ja isomman kanssa on joskus käyty, mutta ei kumpikaan muistettu mitä katsomassa. Tai sitten muistan väärin. Kuitenkin tämä kerta varmaan jää kaikille mieleen, niin kiva esitys se oli. Näytelmässä tapahtui koko ajan ja siinä laulettiin ja tanssittiin. Oli hauskaa ja vähän surullistakin. Tunnin mittainen näytelmä on lapsille juuri sopiva. Kissojen asut olivat hyvin rooleihin mietityt ja tietysti kasvomaalaukset viimeistelivät homman. Teatterissa pitäisi todellakin käydä useammin, on se niin mukavaa.

4. toukokuuta 2009

Mitähän tekis

tällaisista löydöistä. Suunnitelmia vähän on, mutta katsotaan miten ne saa toteutettua. Nuo ovat siis osa kirpputorilöydöistäni. Jääkaappimagneetteja vähän, korujakin ehkä. Parasta on se, että kotona on monenlaista materiaalia, joista voi sitten ruveta suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikenlaista. Se on ikävää, jos ideaa pukkaa, eikä juuri siihen tarvittavaa matskua löydykään mistään.
Pojan kanssa käytiin iltasella vähän pyöräilemässä. Retki oli välillä hieman vaivalloinen. Heti alussa tietysti minun pyörän kumit piti pumpata, kun en tänä keväänä vielä ollut sillä ajellut. Sitten matkan varrella ja varsinkin paluumatkalla pojan pyörä vikisi ja vinkui inhottavasti. Etujarrupalat ottivat renkaaseen kiinni. Yritin niitä säätää ja ne menivät vaan pahemmaksi. Onneksi eräs ystävällinen herrasmies pysähtyi meitä auttamaan ja saatiin jatkaa matkaa ilman kitinöitä. Onneksi vielä löytyy ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat toisia ja tarjoavat apuaan ihan itse. Siitä tuli hyvä mieli.
Nyt ilma tuntuu viilenevän ja taitaa sataakin hieman. Huomenna ilmeisesti joutuu laittamaan sukat ja kengät, jos näin viileänä ilma pysyy. Olisi se mukavampaa jos aurinko paistaisi, mutta ei sille mitään voi jos sataa. Sitähän sanotaan, että sade tuo onnea häissä, mutta miten se on syntymäpäivänä. Minäkin taas vanhenen vuodella, noin vain yhtäkkiä. Ei kyllä uskois, siis jos ajatuksia välillä miettii. Ulkonäkö kyllä alkaa varmaan jo kohta näyttääkin ikävuosien mukaiselta. Tai vaikeaahan se itse on sanoa.

3. toukokuuta 2009

Onko jo kesä?

No ainakin lämpötilojen suhteen päivät on olleet tosi kesäisiä. Yöt on vielä viileitä. Minulla on kenkäosastolla alkanut sandaali-kausi. Ihan ahdistaa ajatus sukista ja umpinaisista kengistä, joten olen nauttinut jo useamman päivän ulkoilusta paljain varpain. Katsotaan joutuuko vielä palaamaan umpinaisiin kenkiin.
Vappu meni rauhallisesti. Eilen ja tänään olen tehnyt kirppiskierroksia. Lapsille Pokemon-kortteja ja Richard Scarry-videoita. Muutama kirja ja askartelutarvikkeita, siis tuunattavia juttuja. Katsotaan mitä niistä syntyy. Ideoita on tosi monta, mutta toteutus vie aina oman aikansa. Varsinkin kun tuo vire ei ole kaikkein paras tällä hetkellä. Päässä pyörii liikaa ajatuksia kaikesta; töihinpaluusta, lopusta sairaslomasta, kesästä, ensi talvesta, uran vaihdosta, opiskelusta, rahasta ja kaikesta muusta vielä lisäksi. Joten jälleen on odotettavissa unien täyteinen yö, sillä näen joka yö tosi paljon unia. Ilmeisesti käsittelen asioita myös yön aikana ja ne tulevat myös uniin erilaisina asioina. Eksyksissä oloa on ollut unissa ja taitaa se hyvin kuvata tämän hetkistä tilannettani.