kaikille blogini lukijoille. Tavataan ensi vuonna, toivottavasti pikku hiljaa paremmissa tunnelmissa.Nyt raketit paukkuu, mutta minulla pojat nukkuu ja kynttilöitä on palamassa oikein tosi monta. Yritän nauttia tämän vuoden viimeisistä hetkistä, tästä rauhasta paukkeesta huolimatta.
31. joulukuuta 2008
kaikille blogini lukijoille. Tavataan ensi vuonna, toivottavasti pikku hiljaa paremmissa tunnelmissa.Nyt raketit paukkuu, mutta minulla pojat nukkuu ja kynttilöitä on palamassa oikein tosi monta. Yritän nauttia tämän vuoden viimeisistä hetkistä, tästä rauhasta paukkeesta huolimatta.
29. joulukuuta 2008
Hamstereille kaappi
Tänään sattui pienemmälle pojalle liukurimäessä pieni haaveri. Mäki on tosi jäinen, eli luistaa hienosti, mutta lähellä on pari puuta. Eli puuta päin tuli sitten laskettua, vaikka jarrutukset ja ohjaukset sujuivat hienosti, niin kerran sitten ei onnistunut. Vasen poski osui puuhun ja se on nyt naarmuilla ja turvoksissa. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Ja juuri ehti samainen poski parantua, kun päiväkodin pihalla oli kaatunut jäiseen maahan.
Vuosi lähenee loppuaan, olisiko tilinteon paikka! Mitä tästä vuodesta jää käteen, onko vaakakupissa enemmän positiivista vai negatiivista. Olisi varmaan ihan hyvä miettiä mennyttä vuotta ja käydä asioita läpi, niin voisi sitten sen pohjalta lähteä tarpomaan uutta vuotta eteenpäin. Pitää varmaan lukea oman blogin jutut alusta tänne asti, siitähän saa jonkinlaisen kuvan omista mietteistään vuoden varrelta, vaikken ihan vuoden alusta tätä aloittanutkaan. Vielä kuitenkin tänä vuonna täällä piipahdan, joten toivotukset saa vielä odottaa.
27. joulukuuta 2008
Lomaa ja lunta
Viikko lomaa on siis vierähtänyt ja tuntuu etten ole saanut mitään tehtyä, mutta kai se tekee vaan hyvää välillä olla vaan. Olo on kyllä kuin hidastetusta filmistä, enkä oikein jaksakaan mitään. Ei taida tämä väsymys nukkumalla hävitä.
Kävin kävelemässä yhtenä päivänä jopa kameran kanssa. Silloin oli pakkasta ja lumi oli raskaana puissa. Puut taipuvat lumimassan alla ja muutamia oli kaadettukin ilmeisesti sen takia, että ne olivat taipuneet kävelytielle asti. Tässä yksi esimerkki.
Luovuus ei ole kovin paljoa kukkinut viime aikoina, mutta pari korua olen saanut valmiiksi. Tilaustyönä tein ristiriipuksen helmiketjuun. Ristin ohje on kirjasta Helmitöiden vuosi.
Toisen korun tein itselleni, kun kaipasin jotain uutta. Tein korusta niin pitkän ettei se tarvitse lukkoa ja keskellä edessä on kolme "killutinta", jotka helisevät vienosti osuessaan toisiinsa. Korvakorut tietysti koruun sopivat. Rannekorua en tällä kertaa ainakaan vielä tehnyt. Jotenkin rannekorujen pitäminen on jäänyt.
Tapasin eilen lukioaikaisen luokkakaverini, jonka kanssa ei ole nähty varmaan 25 vuoteen. Siispä meillä riitti kertomista puolin ja toisin. Monenlaistahan tässä vuosien varrella on tapahtunut molemmille. Olipa mukava rupatella ja aika kuluikin tosi nopeasti. Oli mukava tavata!
23. joulukuuta 2008
Karvapöllö
22. joulukuuta 2008
Amigurumi nro 7
21. joulukuuta 2008
Masentaa
14. joulukuuta 2008
Mihin se meni...
12. joulukuuta 2008
Amigurumi nro 6
6. joulukuuta 2008
Uusi ovikoriste
5. joulukuuta 2008
Joulukuu
Töissäkin on omat ongelmansa, niin kuin siellä aina on jotain mikä rassaa. Tuntuu ettei energiaa olisi mihinkään. Ei kotiin eikä töihin. Mitähän taas tekisi? Kai sitä vaan sinnittelee kaksi viikkoa, sitten onkin pitkä loma. Olen ottanut vuosilomaa ja kaikenlaisia muita vapaita joulun ja uuden vuoden yhteyteen, joten vapaapäiviä tulee yhteensä 18. Onneksi tulee kunnon katko taas.
29. marraskuuta 2008
Lahjoja pakettiin
Tämän päivän myyjäisissä oli aika vähän asiakkaita, mutta ihan kivasti sain töitäni myytyä. Siellä oli mukava tunnelma ja pöytänaapurien kanssa oli mukava tutustua. Kyllä naiset osaavat, monenlaista taitajaa oli siellä myymässä ihania juttuja. Sieltä sai muutaman hyvän idean, kunhan vaan joskus olisi aikaa niiden toteuttamiseen.
Huomenaamuna aion nukkua niin pitkään kun nukuttaa, oikein nauttia siitä, että kun herää aamulla voi kääntää kylkeä ja nukahtaa uudestaan. Vanhempi poika tulee huomenna kotiin ja aion tehdä hänen kanssaan jotain mukavaa. En tiedä vielä mitä, mutta katsotaan, mitä hänellä on mielessä.
23. marraskuuta 2008
Jouluvalot
Nyt pitää aikaa käyttää myyjäisvalmisteluihin, että on myytävää ensi lauantaina. Koruja tietysti, tuikkulyhtyjä, helmitähtiä, helmienkeleitä, lasiprismaenkeleitä ja huopasydämiä koristein. Monenlaista pientä juttua pitää vielä tehdä, että kaikki on valmista. Äitini tekee sinne villasukkia ja maalattuja saviruukkuja jouluisin aihein. Saa nähdä sitten mitä ihmiset ostavat.
Pienempi poika on yskässä, nuhassa ja pienessä kuumeessa. Huomenna kuskaankin hänet mummon hoiviin, kun töissä on hankala tilanne, enkä oikein voisi olla pois. Katsotaan sitten tiistaina jäänkö itse kotiin häntä hoitamaan.
20. marraskuuta 2008
Naurua ja kutitusta
Läksyjen teko on välillä tosi takkusta, mutta siihenkin tuntuu tehoavan kehuminen. Poika osaa kyllä, mutta ei jaksaisi millään tehdä läksyjä. Matikka sujuu hyvin ja sen läksytkin on mieluisampia. Äidinkielikin sujuu hyvin, mutta ne läksyt ei niin motivoi. Aika paljon on ekaluokkalaisilla läksyjä, kun äidinkielestäkin on lähes joka päivä. Joka päivä on äidinkieltä ja ehkä kerran kahdessa viikossa tai harvemmin ei tule läksyjä. Kovaa tahtia tuntuvat menevän eteenpäin. Onneksi poika osaa jo aika hyvin lukea, muuten oltaiskin ihan liemessä.
Pienempi poika tuntuu välillä jäävän vähemmälle huomiolle, kun isomman läksyt lohkasevat aikaa illasta ja hän tarvitsee minut viereen avuksi. Koitan sitten antaa pienemmälle huomiota, kun isompi menee aikaisemmin nukkumaan.
17. marraskuuta 2008
Steariinia joka puolella
Taas pitäisi soittaa myös huoltomiehille. Nyt kun auton lämmityskausi alkoi, huomasin, että auton lämmityspistoke toimii koko ajan, vaikka siinä on ajastin kahdelle tunnille. Ilmankos tänäkin aamuna tuli heti hiki kun lähti ajamaan. Ei kun riisumaan huiveja ja hanskoja pois päältä. Ja auto pitäisi myös pestä, mutta tunnustan olevani aivan blondi noissa asioissa. Kai se on vaan vietävä jonnekin pestäväksi, mutta siinäkin pitäisi saada se soitto tehtyä ja varattua aika. Taitaa jälleen tyssätä siihen. Töissä ei muista, eikä ehdi, kun on niin lyhyt työaikakin. Kotona taas ei muista, eikä pysty soittamaan poikien läsnäollessa, koska siitä ei tule mitään. Huh huh.
Tuikkulyhdyn voittanut kommentoijakin on ottanut yhteyttä ja yllätys yllätys, hän onkin samalta paikkakunnalta ja tuttu ihminen. Niin se maailma on pieni välillä. Voitto lähtee saajalleen lähipäivinä.
12. marraskuuta 2008
Amigurumi nro 5
11. marraskuuta 2008
Arvonta suoritettu
10. marraskuuta 2008
Amigurumi
9. marraskuuta 2008
Messukivaa
7. marraskuuta 2008
Vesijumppaa
6. marraskuuta 2008
Riitaa ja raivaria
31. lokakuuta 2008
Korvakipua ja koruja
Tuolta postiluukusta kolahtelee välillä vähemmän mukavia juttuja, kuten pari päivää sitten vuokrankorotusilmoitus. Vuokra nousikin kerralla aika tavalla, taitaa tulla nuukemmat ajat meillekin. Just kun palkkakin on pienempi kuuden tunnin päivällä. Ja joudunpa maksamaan useamman tonnin myyntivoitonveroa, kun sain mökistä oman osuuteni rahassa. Vuosi on tässä mennytkin aika kivasti, mutta nyt alkaa sentin venytys.
Koruja olen väsäillyt jonkun verran ja pitäisi koittaa ottaa kuviakin niistä. Yritän muistaa tehdä sitäkin nyt viikonloppuna, kaikkien muiden hommien lisäksi, mitä pitäisi tehdä ennen kuin pojat tulevat sunnuntaina kotiin.
28. lokakuuta 2008
Töihin taas
Tollasiin pieniin tuikkulyhtyihin tein helmistä koristereunuksen, jonka voi myös irrottaa, paitsi että se on paljon kauniimpi noin, ei kannata irrottaa. Väriyhdistelmiä löytyy varmaan vielä lisää, kunhan ehtii tekemään. Joulu tulla jolkottaa, jos joku ei vielä ole sattunut huomaamaan. Enää 8 viikkoa JOULUUN!
Mistä sinä eniten pidät joulussa? Kommentoi ja arvon kaikkien kommentin jättäneiden kesken tuollaisen kynttilälyhdyn. Kommenttien jättöaikaa on kaksi viikkoa eli 11.11. asti. Minä pidän eniten joulun odotuksen tunnelmasta ja koristelusta.
25. lokakuuta 2008
Leikki-lauantai
22. lokakuuta 2008
Reissu heitetty
Tänään käytiin kirjastossa ja molemmat pojat saivat omat kirjastokortit. Se oli tärkee juttu ja vielä kun sai omalla kortilla lainata kirjoja. Niitäkin on ehditty jo lukemaan tänään osa. Aika kivasti on nyt päivät menny, ei suuria riitoja ja poikien välitkin on yllättävän hyvät. Paljon on auttanut se, että kun isommalla pojalla alkaa tulla ärinää vähänkin, niin jotain syömistä oon työntänyt suuhun. Ei ole ollut nälkäraivareita eikä muitakaan hepuleita pahemmin. Ilmeisesti hänellä on todella herkkä tuo elimistö verensokerin muutoksille, eikä hän itse tietenkään osaa sitä ajatella ja huomata. Täytyy jatkaa samalla linjalla ja katsoa jos tuosta asiasta todella olisi apua hänelle. Tuo olisi kyllä todella yksinkertainen ratkaisu hänen yhteen ongelmaansa jos se vaan on totta. Näin lomalla sitä onkin helpompi seurata.
17. lokakuuta 2008
Loma alkoi
Exän kanssa on ollut taas vaikeeta. Mitä tahansa häneltä kysyy, vastaus on aina savolaisen korkkiruuvimallinen. Niin on aina ollut ja tulee varmasti olemaan ja mua se vaan ärsyttää ihan satasella. Vielä on epäselvää se, ottaako exä poikia loman aikana vai ei, sillä hänellä on myös yllätys yllätys, lomaa. Olen kysynyt siltä jo viime sunnuntaina, ottaako poikia vai ei, mutta eihän se sellasia ehdi miettiä, eikä ainakaan halua vastata mulle jos mä kysyn. Eli en kysy enää, pojat voi olla mulla, ellei se itse ota asiaa puheeksi. Ja pienempi poika saakin olla mun kanssa koko loman, koska ikävöi mua koko ajan ollessaan isän luona. Tää on edelleen sitä henkistä väkivaltaa, mitä se harrasti aiemminkin, ettei voi sanoa suoraan asioita ja sanoo ne vasta kun sille itselleen sopii. Hän haluaa hallita edelleen mua, mutta yritän päästä siitä eroon, se vaan on tosi vaikeeta. Sitten se valittaa, ettei sille kerrota asioita. Eihän sen kanssa voi edes keskustella sivistyneesti, kun se vastailee halveksivasti tai sitten ei vastaa ollenkaan.
Kaikesta huolimatta aion lähteä poikien ja mummon kanssa Vesileppikseen pienelle kylpylälomalle ensi viikon alussa. Sen pitemmälle ei nyt lähdetä.
Töissäkään kaikki ei oikein mene putkeen, mutta onneksi nyt on viikko välissä kerätä voimia erinäisiin asioihin ja taistoihin sillä rintamalla. Erehdyin jo luulemaan, että sillä rintamalla olisi rauhallista, mutta turha luulo. Aina sielläkin on jotain sählinkiä, eikä millään huvittais ruveta niitä käymään läpi, mutta pakko se varmaan on. Tulta päin tai ei muuta kuin etiäpäin sano mummo lumessa.
13. lokakuuta 2008
Rauhallista
7. lokakuuta 2008
Kotona ja töissä taas
Perjantaina meillä on keskusteluaika psykologin ja lastenpsykiatrisen polin lääkärin kanssa. Tämä on nyt oikeastaan viimeinen tilaisuus saada jotain selvyyttä ja apua tilanteeseen. Jos täältä ei sitä tule, on minun varmaan tehtävä todella rankka juttu, eli lastensuojeluilmoitus omista lapsistani. Isommasta sen takia, ettei hän saa tarvitsemaansa apua ja pienemmästä sen takia, että isompi kohtelee häntä niin huonosti ja väkivaltaisesti. Tietysti lastensuojelun puolellakin on varmasti kiirettä ja paljon asiakkaita, mutta jostain apua on pakko tuolle lapselle saada. Minä en osaa häntä auttaa. Ja itsekin tarvitsen keskusteluapua.
Töissä taas oli minua kaivattu kovasti. Minun tilallani ollut sijainen oli kuulemma ihan onneton ja sai lapsetkin hyppimään seinille. Ajattelin kuntoutuksessa ettei työ kovin paljon minua rassaa, mutta kyllä sielläkin on kaikenlaista pientä juttua, mistä ei aina jaksaisi vääntää.
Ja vielä "mukavaksi" lopuksi, minulla on korvakäytävän tulehdus. Antibioottitippoja sain tänään siihen. Ilmeisesti olosuhteiden muutos aiheutti tulehduksen, kun siellä kuntoutuksessa uitiin ja oltiin paljon altaassa. Liian kosteaa mun korvalle. Kohta pääsen koittamaan, miten vaikeaa on itselleen laittaa korvatippoja.
30. syyskuuta 2008
Syyskuu loppuu
27. syyskuuta 2008
Amigurumeja
Olen virkannut amigurumeja eli sellaisia pikkuisia eläimiä. Aloitin pöllöistä, kun pojat ihastui niihin. Olen nyt tehnyt kaksi pikkupöllöä ja äitipöllön. Luulen, että toinen äiti pitää vielä tehdä, että molemmilla on omansa. Nyt olen sitten aloittanut elefantin teon. Kuvailen uusia elukoita aina kun saan valmiiksi. Noita on tosi kiva virkata, kun ne valmistuu niin nopeasti ja ne on tosi söpöjä.
Koruista on kuntoutuskaverit olleet kiinnostuneita, joten olen myynyt koruja jonkun verran ja tilauksiakin on tullut. Muutamia tilauksia varmaan teen tänään ja huomenna, jos materiaalia vaan löytyy. Loput sitten myöhemmin, viimeistään tammikuuhun mennessä, jolloin meillä on seuraava kuntoutusjakso.
23. syyskuuta 2008
Sadas teksti
Kuntoutuksessa on päästy jollain lailla alkuun. Meillä on ollut lääkärin tarkastus ja fysioterapeutin tarkastus. Ollaan jumpattu, venytelty, kävelty ulkona, uitu ja vesijuostu. Kaikkea näitä kahden päivän aikana. Ja tietysti tutustuttu toisiimme ja keskusteltu monista asioista. Ryhmässämme on kaikki naisia ja meitä on yhteensä 11. Mukavaa porukkaa ja juttua ja naurua riittää. Olen huomannut itselläni olevan myös lihaksia oudoissa paikoissa. Kipujakin on eikä aina kaikkea voi tehdä, mutta pitää vaan elää sen mukaan. Tehdään kevyemmin.
Sueraavan kerran tulen kotiin varmaan lauantaina ja olen sunnuntai-iltaan asti, joten lisää kuulumisia sitten.
19. syyskuuta 2008
Täällä ollaan vielä
Sunnuntaina lähden kuntoutukseen kahdeksi viikoksi ja kai siellä pitäisi yrittää rentoutua. Voi se olla välillä vaikeaa, kun mietin miten pienempi poika pärjää ilman minua. Hän on ollut aika ikävöivä viime aikoina. Kai se on vaan oltava ajattelematta, vaikkei se kuitenkaan onnistu.
Jos siellä pääsen koneen ääreen joskus, voin kertoilla vähän tunnelmia. Ainakin tiistaisin tulen jumppaan pikkupojan kanssa, joten silloin koneen kotona avaan.
14. syyskuuta 2008
Rankkaa
Multa on keinot loppu, mä heitän hanskat tiskiin. Hoitakoon joku muu, mä en jaksa.
9. syyskuuta 2008
Huomautuksia
No toinen asia tuli ilmi, kun aamulla mietin, että jos kohta alkaa olla yöpakkasia, niin autoakin pitää ruveta lämmittämään. Ajattelin tarkistaa, että missä siellä on sisätilalämmittimen pistoke. No en löytänyt koko pistoketta. Kun ostin auton, siihen piti laittaa lohkolämmitin ja sisätilahaaroituspistoke. Onpa jäänyt joltain laittamatta. Ei kun soittamaan siitäkin autoliikkeeseen. Nyt pitäis vaan ehtiä sielläkin käymään jonain päivänä, että sekin asia hoituisi.
Vahtia siis täytyy omia asioitaan ja oikeuksiaan koko ajan.
Sain eilen ommeltua kaksi pitkää verhoa olohuoneeseen. Vielä kaksi pitäisi ommella, niin sitten olisi riittävästi. Saa nähdä milloin ne loput saa tehtyä. Kankaana minulla on Finlaysonin sininen Silmu-kangas. Minusta se on tosi kaunis kangas ja jotenkin tekee olohuoneeni paljon kodikkaammaksi, kuin vanhat harmaat verhot. Ainakin pienempi poika myös tykkäsi niistä, kun sanoi kotiin tullessa, että Wau onpa hienot verhot. Ja olohuonekin oli tosi siisti hänen mielestään, kun kaikki legot ja muut lelut olin siivonnut heidän huoneeseensa. Koitan nyt saada heidän leikkinsä pysymään siellä leikkihuoneessa, ettei olohuone ole aina täynnä leluja. Se voi olla vaikeaa isomman pojan kohdalla, mutta yritetään, huomenna hän tulee kotiin.
7. syyskuuta 2008
Siistiä
5. syyskuuta 2008
Alavireistä
Kaikki tuollaiset vastoinkäymiset tuntuvat nyt jotenkin ylitsepääsemättömiltä eikä todellakaan mikään kiinnosta. Itku on herkässä ja ajatukset varsinkin töissä harhailevat. Kahden viikon kuluttua alkaa kuntoutus ja pelkään etten jaksa sinne asti sinnitellä. Onneksi on viikonloppu ja pojat ovat isällään niin voin olla taas tekemättä mitään. Paitsi jos huomenna pitää vääntäytyä sinne kouluun. Harmittaa, kun kuviakaan ei enää jaksa laitella tänne saati sitten ottaa niitä.
2. syyskuuta 2008
Jumppaa JEE
Tänään on ollut vanhemmalla pojalla harvinaisen hyvä päivä, vaikka jouduimme käymään labrassa antamassa pissanäytteen. Kirvelee pissatessa. Huomenna varmaan sitten lääkäriin. Huomenna on sitten myös pojan asioissa palaveri eri tahojen kanssa. Meitä on siellä miettimässä ainakin kuusi henkeä. Ja mulle ei enää riitä se, että sanotaan pojan uhmailun ja väkivaltaisuuden olevan sisarkateutta ja mustasukkaisuutta. Että pitäis antaa kahdenkeskistä aikaa, hellyyttä ja rakkautta ja aikuisen olla rauhallinen. Nyt täytyy tapahtua jotain konkreettista, muuten olen sitä mieltä, että pienemmän pojan kohtelu on lastensuojelullinen asia.
31. elokuuta 2008
Syksyn kirpeyttä ilmassa
Pienemmän pojan kanssa lähdetään jumppaan tiistaisin. Se on sellainen perhejumppa, mihin lapsi osallistuu vanhemman kanssa. Nyt mäkin joudun/pääsen jumppaamaan, en olekaan sitä tehnyt vuosikausiin, enkä koskaan harrastanutkaan. Hyvää se varmaan tekee mullekin. Poika varmaan tykkää, kun se on sellanen pomppija ja ketterä kiipeilijä. Kerron sitten kommentteja tiistain jälkeen.
Syyskuu siis alkaa huomenna. Minä pidän syksystä, jos on kuivaa ja kuulasta. Silloin jotenkin minulle tulee aina nuoruus mieleen, kun kavereiden kanssa kuljeksittiin iltaisin ulkona vaikka omenavarkaissa tai vanhalla kasarmialueella, jossa vartiosotilas hätyytteli meitä muualle. Ensimmäiset ihastumiset ja suukot siellä hämärissä piiloissa koettiin. Jaaha, mikähän nostalgiahetki nyt iski pintaan. No, tuo ilma saa muistot mieleen.
30. elokuuta 2008
Viikonlopun viettoa
Tänään on ollut aika rauhallinen päivä vanhemman pojan kanssa. Rettelöitä ei ole ollut, muuta kuin pientä veljen kiusaamista ja uhkailua. Pari luokkakaveriakin tuli hakemaan poikaa ulos ja olivat sitten meilläkin leikkimässä. Se olisikin hyvä juttu jos kavereita löytyisi, ettei tarvitsisi aina pikkuveljen kanssa olla. Voisi se pikkuveljen seurakin tuntua sitten mukavammalta.
28. elokuuta 2008
Väsymystä pukkaa
Väsymystä aiheuttaa myös taistelut vanhemman pojan kanssa. Tänään oli taas oikein mahtiraivari ja sain puoli tuntia pidellä kiinni ja istua päällä. Ja taas oli nälkä niin, että vähän väliä piti saada syömistä koko illan. Samanlaista on ollut jo kolme iltaa minkä pojat on taas tässä olleet. Kai poika ei sitten koulussa syö tarpeeksi ja jaksaa just sinnitellä iltapäiväkerhon loppuun. Kun menen sitten hakemaan, homma repeää joko kerhon pihalla heti, autossa tai viimeistään kotona. Laitoin viestiä opettajalle, mutta eihän hänkään voi poikaa siellä koulussa väkisin syöttää. Poika ei itse oikein tunnista nälän tai janon tunnetta ennen kuin on jo myöhäistä.
Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät on ihan ristissä, jatkuu seuraavassa "numerossa".
25. elokuuta 2008
Hajurako
24. elokuuta 2008
Parvekkeen siivousta ja koruilua
22. elokuuta 2008
Viikonlopun alkua
19. elokuuta 2008
Lämpöuupumus ja lanttua taskussa
Kun taas saapuu hetki sininen..... Miten tuossa kuvassa kaikki näyttääkin niin kauniilta. Tuollainen sininen hetki vielä sinne punaisen erakkomökin pihalle, niin jopa voisi nauttia. Näissä kuvissa nukkumaan!
17. elokuuta 2008
Rankka viikonloppukin
Karua ollut tämä viikonloppukin, paitsi lauantai hieman parempi. Vanhempi poika on ilmeisesti niin totaalisen väsynyt, että pieninkin asia mikä ärsyttää tai suututtaa, laukaisee raivoisan käytöksen. Lauantaina annoin hänen jäädä päiväunilta, mutta hän olikin itse tullut sänkyynsä ja nukahtanut. Loppupäivä menikin todella mukavasti. Yöunetkin nukkui ihan pitkät, mutta iltapäivä tänään on ollut taas aikamoista vääntöä. Ei nukkunut päikkäreitä. Pienten läksyjenkin teko oli tuskan takana kun ei olisi jaksanut millään. Pikkuveljen kiusaaminen on ollut taas "kivaa". Kaikkein ärsyttävintä minusta on se, että toisen itkiessä hän nauraa räkäisesti vielä päälle. Suhtautuminen on todella ivallista. Siihen ei auta mikään, olen keskustellut ja vedonnut tunteisiin ja vaikka mitä, mutta hän ei välitä. Hänellä ei ole ollenkaan empatiaa, niin kuin ei ollut isälläänkään. Isänsäkään ei ollut koskaan väärässä eikä hänen tarvinnut pyytää anteeksi, vaikka oli pahoittanut toisen mielen. Valitettavasti pojassa on tosi paljon samoja piirteitä kuin isässään. Minä olen taas saanut monta kertaa nyrkistä, on nipistelty ja raavittu ja revitty vaatteista. Nyt ajattelee vain, että onneksi huomenna on maanantai. Poika muuten nukahti tänään jo klo 19.30.
Kyllä tämä taistelu on henkisesti aika rankkaa. Viikon päästä on taas keskusteluaika psykologille pojan asioissa. Vaikka tuntuu, että mitä se keskustelu poikaa auttaa, nyt tarvittaisiin jotain konkreettisempaa apua tähän hommaan.
15. elokuuta 2008
Koulu on rankkaa
Välillä tekisi mieli lähteä erakoksi tuollaiseen pikkuiseen mökkiin meren rannalle ja olla siellä niin kauan, että alkaisi tehdä mieli ihmisten ilmoille. Mutta sehän on haaveissa vain...
11. elokuuta 2008
Uimassa
Pienemmällä pojalla meni päivä päiväkodissa tosi hyvin. Onhan se tietysti lapselle aika ihanaa, kun äiti on samassa päiväkodissa töissä. Voi käydä poikaa moikkaamassa monta kertaa päivässä. Varmaan hänelläkin on turvallinen olo, kun äiti on lähellä. Minulta ainakin on monta huolta pois, kun tiedän ja tunnen poikani hoitajat. Tiedän hänen saavan hyvää hoitoa ja on helppo jutella lapsen asioista tuttujen ihmisten kanssa.
Vanhemman pojan koulupäiväkin oli mennyt hyvin ja opettaja oli kiva, mutta iltapäiväkerhoon hän ei haluaisi enää mennä. No nyt oli vasta ensimmäinen päivä, joten eiköhän siihenkin totuta.
10. elokuuta 2008
Huomenna töihin
Lomamaisemia muistellessa, muhkuroita siellä täällä!
8. elokuuta 2008
Lomamatkan muistelua
Isoveljen kanssa käytiin toisen kerran toimintaterapeutin luona. Tänään hän jo meni ihan mielellään sinne, kun eilen oli aikamoista jarruttelua. Kivoja hommia olivat tehneet jumppavälineillä. Kyllähän se toimintaterapeutti teki paljon huomioita pojasta ja syyskuun alussa on yhteispalaveri kaikkien poikaa tutkineiden ja meidän vanhempien kesken. Täytyy silloin oikein koittaa ladata täysillä, että saa pojalle jotain apua. Tuntuu tosi pahalta, kun hän vaan jatkaa pikkuveljen kiusaamista ja suorastaan pahoinpitelyä ja muutenkin pojalla on paha olla. Pettymyksen sietokyky on todella huono, eikä hän välitä tippaakaan siitä missä raivari tulee.
No sitten iloisempiin ajatuksiin. Kalajoella oli todella mukavaa ja kuvia otinkin aikalailla. Tässä ensiksi viimeisen aamun pilvistä maisemaa hotellin viereltä otettuna.
Harmitti hieman se kun ilmat olivat niin kylmiä ja tuulisia, ettei mereen uskallettu uimaan. Pojat kyllä kahlaili parina päivänä, mutta minun täytyy tunnustaa etten itse varpaitani edes meressä kastanut. Merihän on tuossa rannassa niin matalaa pitkälle, että olisi pitänyt kahlata tosi kauas ennenkuin olisi päässyt uimaan.
Kasvoihan siellä rannalla kasvejakin, noita heiniä, jotain kukkia ja muita kasveja. Hiekka oli tosiaan ihanaa pehmeää rantahiekkaa ja sitä isompi poika keräsi pulloon kotiin tuotavaksi.
Meille oli järjestetty yhdeksi illaksi mahdollisuus päästä ajamaan mönkijöillä ja tuollaisilla elämysautoilla. Isompi poika sai ajaa lasten mönkijällä ja sitten minä ajoin pojat vuorotellen kyydissäni tuollaista elämysautoa. Hauskaahan se oli, tuulista vain ja vähän viileätä. Isolla katumönkijällä en halunnut ajaa, tuo auto riitti mulle. Matkassa riittää varmasti muisteltavaa pitkäksi aikaa ja kyllä siellä voisi joskus käydä uudestaankin. Autolla ajo onnistui hyvin, paitsi nyt on ollut vaikeaa taas ajella kaupunkinopeuksia, kun tottui tuolla maantiellä aika paljon kovempaan vauhtiin. En todellakaan ollut tien tukkona siellä, edelleen sai huomata, että tuo autoni on myös maantieajossa tosi hyvä.
6. elokuuta 2008
Kotona ollaan
Reissu oli onnistunut, isompi poika viihtyi tosi hyvin, vaikka olikin välillä tavallinen äksy ja aggressiivinen itsensä. Pienempikin viihtyi, mutta oli iloinen kun tultiin kotiin. Minä nautin siitä kun ei tarvinnut laittaa ruokaa, siivota ja tiskata.
Maisemat Kalajoella on huikeat, rantahiekat upeat ja meri suuri ja avara. Siellä oli myös monenlaista aktiviteettia järjestetty meille yksinhuoltajaperheille ja äideille. Kerron niistä kuvien kera myöhemmin esimerkkejä. Kävimme neljänä päivänä joko uimahallissa tai trooppisessa kylpylässä ja se taisi pojista ollakin kaikkein hauskinta. Syöminen tuntui hankalalta isomman pojan kohdalla, mutta kyllä hän tuntui pärjäävän perunalla, leivällä ja vedellä. Muutaman kerran söi lohta ja tietysti lomalla sallin karamellien syöntiä vähän enemmän ja jäätelöäkin muutamaan otteeseen.
Kuvia otin paljon, joten kunhan saan niitä tuolta kamerasta ulos niin laitan myös tänne.
Nyt tuntuu todella loman lopulta kun laskee päiviä töihin lähtöön, 4 enää. Ne menevätkin päiväkotiin tutustumiseen ja isomman pojan toimintaterapeutilla käynteihin ja viikonloppuna pojat menevätkin isälleen. Lisää tarinointia viimeistään perjantaina!
31. heinäkuuta 2008
Huomenna matkaan
Olen tänään pakannut mukaan kaikkea mahdollista, kun ei oikein tiedä seuraavien kuuden päivän säästä. Muutenkin tarvitsee mukaan monenlaista kamaa kännykänlatureista, kameroista, lääkkeistä hiekkaleluihin. Ja sitten kuitenkin tuntuu, että jotain unohtuu.
Pojat kävivät isänsä luona tänään iltapäivästä iltaan. Se olikin sopiva homma, niin minä pääsin rauhassa ostamaan matkaeväitä ja pojille vähän tekemistä matkalle. Sain kotona tiskattua ja pakattua. Isänsä oli kovasti kysellyt Kalajoen reissusta pojilta. Ei uskonut, että lähdetään kolmestaan, vaan joku muka vielä lähtisi mukaan. Sitä sen kuvittelua edelleen, että mulla olisi joku joka ohjailisi mun elämää. Se ei pysty ilmeisesti ajattelemaan, että minä osaan ajatella itsekin asioita ja pystyn tekemään poikien kanssa monenlaisia asioita nyt kun se ei ole haittoina. Kaverithan muakin varmaan manipuloi eroamaan siitä, tai niin se ainakin kuvitteli aiemmin. En ole kertonut exälle meidän reissusta mitään, kun tiedän mitä siitä seuraisi. Hirveä kuulustelu. Tietysti pitäisi varmaan kertoa, mutta eihän sekään kerro mulle yhtään mitään. Kaikki asiat saa siltä kysellä ja vielä moneen kertaan ennen kuin saa vastauksen.
Nyt tulee taukoa tähän tarinointiin, palaamme kotiin ensi viikon keskiviikkona, joten seuraavaa tarinaa saatte odottaa sinne asti. Kameran patterit on latauksessa, joten aion kuvata kovasti matkalla.
29. heinäkuuta 2008
Rantaleikkejä ja komistuksia
Yks tuttu viestitti, ett mut on nähty jonkun komistuksen kanssa kaupassa. Olin ihan H:na, ett mitä nyt. Joku erehdys on tapahtunut varmaan tai sitten minulla muistinmenetys, kun en muista ketään komeaa miestä kaupassa vierelläni olleen. Näin ne juorut varmaan alkaa, kun joku on näkevinään jonkun ja kertoo toisille jne. Valitettavasti jouduin toteamaan, etten edes kaipaa ketään komistuksia vierelleni sekoittamaan elämääni. Olen varmaan päässyt liikaa vapauden makuun, en halua ketään sanelemaan mitä voi tehdä ja mitä ei ja minne voi mennä, milloin ja kenen kanssa. Mulle riittää tällä hetkellä kaksi miespuolista henkilöä tässä huushollissa. Koitan pärjätä heidän kanssaan mahdollisimman hyvin.
Sain muuten menemään läpi sen majaleikin siirron tuonne lasten huoneeseen. Siellä on nyt parempi ja suurempi maja kuin entinen, joten vielä toistaiseksi kaikki hyvin sillä rintamalla.
27. heinäkuuta 2008
Väsynyt mutta onnellinen
Sunnuntain anti olikin sitten erilaista. Musiikkia emme enää kuunnelleet vaan ensin suuntasimme Maretariumiin. Siellähän on akvaarioissa esillä kaikki Suomen kalalajit. Se oli kiva paikka ja jos joku ei ole siellä vielä käynyt, suosittelen lämpimästi varsinkin lasten kanssa menijöitä. Minäkin aion viimeistään ensi kesänä viedä pojat sinne. Sen jälkeen kävimme vielä uudessa juuri nyt heinäkuussa avatussa merimuseo Vellamossa. Sekin oli erittäin mielenkiintoinen ja ainakin uskoisin, että sielläkin on myös lapsille paljon mielenkiintoista nähtävää.
Yllätyin itsekin siitä, kuinka nopeasti opin autolla liikkumaan Kotkassa ja sen ympäristössä. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskaltanut lähteä kuskiksi vieraaseen kaupunkiin. Tuo antoi taas paljon itseluottamusta autolla liikkumiseen ja uskallan paremmin lähteä poikien kanssa perjantaina taas reissuun. Kaikenkaikkiaan tosi kiva reissu mukavan porukan kanssa (yksi naisystäväni uuden miesystävänsä kanssa). Kukaan ei nipottanut mistään eikä kellään ollut hoppua vaan saatiin nauttia kauniista Kotkasta ja ihanan kesäisestä säästä.
24. heinäkuuta 2008
Aika kuluu kummasti
21. heinäkuuta 2008
My second Dotee doll
Pojat lähtivät eilen isälleen ja ovat siellä taas kokonaisen viikon. Minulla on siis kokonainen viikko lomaa ihan itselleni. Tiedän kyllä, että tekemistä riittää, mutta luulen, että viikko voi tuntua pitemmältä siinä suhteessa, että se on todellista LOMAA. Sellaista minulla ei ole ollutkaan kahdeksaan vuoteen. Ihmettelen edelleen sitä, miten olen todella selvinnyt nuo kaikki vuodet. Jokainenhan tarvitsee ihan omaa aikaa ja minulla sitä ei ollut kuin pieniä hetkiä silloin tällöin. Varsinkin nyt tuollaisen vaikean vuoden jälkeen tuntuu, että sitä omaa aikaa tarvitsee vielä enemmän. Onneksi minulla sitä nyt on. Jospa vähitellen saisi asiansa kuntoon. Vaikka uskon kyllä, että oman ajan tarve jatkuu suurena, nyt kun siitä on päässyt nauttimaan. Välillä tuntuu kauhean syylliseltä olo, kun ajattelen noin. Tuntuu, etten ole hyvä äiti, koska nautin olosta ilman lapsia, enkä sitä kovin monelle viitsi sanoakaan. Pakko se vaan on itsellekin tunnustaa, etten jaksaisi muuten. Luulin aina nuorena, että minusta tulee tosi hyvä äiti ja haluan monta lasta, mutta todellisuus onkin ollut aivan toista. Nuoruuden ihanteet on karisseet ja tilalle on tullut, niin mitä... ehkäpä aikalailla realismia ja jonkun verran kyynisyyttä.
Huomenna jatkan poikien huoneen siivousta ja aion järjestää sen todellakin kunnolla niin, että pojat voivat myös leikkiä omassa huoneessaan. Nythän meillä majaleikit ja legoleikit on aina olohuoneessa, jossa kulkeminen on aika hankalaa. Voihan se olla vaikeaa saada menemään muutos läpi, koska vanhempi poika juuttuu noihin leikkeihin aika voimakkaasti, eikä suostu useinkaan muuttamaan niitä. Homman pitää mennä aina samalla lailla. Mutta yritetään.
18. heinäkuuta 2008
Risteilyä ja raivaria
17. heinäkuuta 2008
Lässähtänyt olo
SIIS piti etsiä edes teille jotain piristystä, jospa se piristäisi mua itteenikin!