Viikko taas takana ja rankan päivän ilta. Huomenaamulla onneksi saa nukkua pitkään. Koti on kyllä sellasessa sekamelskassa, ett pitäis myös siivota, mutta katotaan minä päivänä jaksaa.
Aamulla oli se psykologikäynti ja sekin oli aika rankka. Tuli niin syyllinen olo ja tuntui etten muka oo yrittäny parastani. Uhmakkuusteoriaani se ei oikein ottanu todesta vaan selitteli muuta. No seuraavan kerran minua ja poikaa kuvataan videolle ja sitten katsotaan miten minä toimin lapsen kanssa. No katsotaan sitten, mutta mulla sentään on tietoa ja kokemusta lasten kasvatuksesta ja ohjaamisesta jo työnikin puolesta. Alkoi taas tuntua siltä ettei mua oteta todesta ja taas saa hakata päätä seinään niin kuin aiemminkin. Masentavaa.
Sitten vielä illalla soitin exälle, että saisin jutella pojille ja kysellä kuulumisia. No se puheluhan oli taas sarjassamme todella ärsyttävä. Tai poikien kanssa oli kiva jutella ja kysellä kuulumisia, mutta exä sitten. Aina se on yhtä vaikeaa. Kyseli miksi soittelen ja kaikkee muuta p...aa. Kai se on kohta hommattava pojalle oma kännykkä että voi soitella lapselleen. Syksyllä viimestään kun poika aloittaa koulun. Tässäpä tätä tarinaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti