Meinaa tulla taas valitusta tännekin. Elämä on.....vuoristorataa, tai ainakin tämä elämä! Väsyttää, olen nukkunut huonosti, on outoa kun vain isompi poika on kotona ja pienempi isänsä luona. Väsyttää illalla, mutta jos käyn aikaisemmin nukkumaan, en saa kuitenkaan unta. Töissä on ollut ihan kivaa ja mukavaa, mutta nyt tuli ekan kerran syksyn jälkeen vähän ristiriitoja yhden työkaverin kanssa. Mietin asiaa, tunnen itseni väärin kohdelluksi, ja mietin miten asiaa hoitaisin eteenpäin. Kai se vaan on otettava taas puheeksi, että saisi asian käsiteltyä. Rasittavaa, mutta jos en hoida asiaa se vaivaa mua kuitenkin.
Eroasioista sen verran, että talo, jossa asuimme yhdessä, on nyt pantu myyntiin. Exä on ilmoittanu, että muuttaa kesäkuun alussa. Kuulemma veneen alle.... Mietin jo sitäkin, miten lapsille kerrotaan sitten kun talo on myyty. Onhan se ollut heidän kotinsa kuitenkin aika pitkään. Luopumisen tuskaa tulee varmaan. Kaipa me siitäkin sitten selvitään. Täytyisi yrittää vaan elää tätä päivää ja tätä viikkoa, mutta se on minulle aina ollut vaikeaa, haluan aina ennakoida asioita pitkälle eteenpäin. Se luo jollain lailla turvallisuutta, että on ajatellut asioita etukäteen.
Huomenna tulee pienempi poika illalla kotiin, joten viikonlopuksi on tulossa taas menoa ja meininkiä, toivottavasti ei riitaa ja rähinää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti