Koulu on rankkaa

Kyllä tuntuu koulunaloitus olevan tosi rankkaa. Täällä on tavarat ja pienemmät huonekalut lennelleet ja ovet paukkuneet. Pikkuveli on saanut olla suht rauhassa, mutta minä olen saanut sitäkin useammin nyrkistä ja kynsistä. Tänä iltana oli taas oikein mahtiraivari ja sen jälkeenkin poika jaksaa uhota ja uhkailla ja asetella ehtoja. Jälleen olen saanut sanoa monta kertaa, että aikuiset määrää ja alaikäiset lapset ei päätä omista asioistaan. Ei vaan mene perille. Miten voi olla noin uskomattoman jääräpäinen lapsi. Sehän tekis ihan mitä vaan sattuis keksimään, jos sille periks antais. Onneksi yhteispalaverin aika lähenee, jotta asiaan saadaan jotain apua, tai siis on pakko saada. Ei tuollaisen lapsen kanssa voi elää, jos elämä on yhtä taistelua. Kauheata sanoa noin, mutta se on raaka totuus. Asiaan on tultava muutos. Lapsella itselläänkin on koko ajan paha olla ja se näkyy. Koulussa ja iltapäiväkerhossa jaksaa hyvin tsempata, mutta sitten kotona repeää. Enpä tiedä miten hän koulussa syö, mutta omien sanojen mukaan ei ole juonut ip-kerhossa. Joten nestevajausta on jälleen ja se on aikaisemminkin aiheuttanut hänelle raivareita. Täytyy viestitellä ip-kerhon ohjaajaa. Olo on taas aika väsynyt kaiken jälkeen, mutta onneksi teen sitä kuuden tunnin päivää. Hieman auttaa jaksamaan paremmin.

Välillä tekisi mieli lähteä erakoksi tuollaiseen pikkuiseen mökkiin meren rannalle ja olla siellä niin kauan, että alkaisi tehdä mieli ihmisten ilmoille. Mutta sehän on haaveissa vain...