Tänään tuntui jo olevan hieman syksyn viileyttä ja kirpeyttä ilmassa. Pojat kävivät tänä syksynä ekan kerran isänsä kanssa jäähallissa yleisöluistelussa. Lähdettiin sen jälkeen sitten vielä ulos ja samojen kavereiden kanssa leikit jatkuivat kuin eilenkin. Vanhempi poika olikin sitten kolmeen otteeseen ulkona poikien kanssa. Välillä vaan välipalalla tai syömässä. Ilmankos illalla valitteli ett jalat on kipeet. Aamulla luistelu ja sitten vielä juoksua moneen otteeseen. Tervettä väsymystä ja liikuntaa. Se on hyvä.
Pienemmän pojan kanssa lähdetään jumppaan tiistaisin. Se on sellainen perhejumppa, mihin lapsi osallistuu vanhemman kanssa. Nyt mäkin joudun/pääsen jumppaamaan, en olekaan sitä tehnyt vuosikausiin, enkä koskaan harrastanutkaan. Hyvää se varmaan tekee mullekin. Poika varmaan tykkää, kun se on sellanen pomppija ja ketterä kiipeilijä. Kerron sitten kommentteja tiistain jälkeen.
Syyskuu siis alkaa huomenna. Minä pidän syksystä, jos on kuivaa ja kuulasta. Silloin jotenkin minulle tulee aina nuoruus mieleen, kun kavereiden kanssa kuljeksittiin iltaisin ulkona vaikka omenavarkaissa tai vanhalla kasarmialueella, jossa vartiosotilas hätyytteli meitä muualle. Ensimmäiset ihastumiset ja suukot siellä hämärissä piiloissa koettiin. Jaaha, mikähän nostalgiahetki nyt iski pintaan. No, tuo ilma saa muistot mieleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti