Korvakipua ja koruja

Olen jälleen saanut sen korvakäytäväntulehduksen. Maanantaina kävin uimassa ja korvaan jäi vettä, joten tulehdus tuli taas. Ilmeisesti täytyy korvat suojata uimaan mennessä, vaikka lääkäri viimeksi sanoi, ettei tarvitse. Ei tämäkään kovin mukavaa ole, että vähän väliä korvaan koskee. Ja uimista ja vesijumppaa aion kyllä jatkaa, ne on niin kivoja juttuja.
Tuolta postiluukusta kolahtelee välillä vähemmän mukavia juttuja, kuten pari päivää sitten vuokrankorotusilmoitus. Vuokra nousikin kerralla aika tavalla, taitaa tulla nuukemmat ajat meillekin. Just kun palkkakin on pienempi kuuden tunnin päivällä. Ja joudunpa maksamaan useamman tonnin myyntivoitonveroa, kun sain mökistä oman osuuteni rahassa. Vuosi on tässä mennytkin aika kivasti, mutta nyt alkaa sentin venytys.
Koruja olen väsäillyt jonkun verran ja pitäisi koittaa ottaa kuviakin niistä. Yritän muistaa tehdä sitäkin nyt viikonloppuna, kaikkien muiden hommien lisäksi, mitä pitäisi tehdä ennen kuin pojat tulevat sunnuntaina kotiin.

Töihin taas

Loman jälkeen töihin taas ja kyllä kateus nosti päätään, kun työkaverit toi ulkomaan herkkuja tuliaisiksi, toinen Barcelonasta ja toinen Marmariksesta. Millonhan itse pääsisi taas johonkin etelän aurinkoon! Kuka lähtis kaveriksi yksinhuoltajaäidille ja kahdelle pojalle. Kyllähän se olisi aikamoinen kokemus pojille, jo pelkkä lentokoneella lentäminen. Pitäisköhän ruveta suunnittelemaan, jos vaikka ensi syyslomalla. No, katotaan nyt!

Helmitöitä oon väsäilly ja tulosta näette tässä.

Tollasiin pieniin tuikkulyhtyihin tein helmistä koristereunuksen, jonka voi myös irrottaa, paitsi että se on paljon kauniimpi noin, ei kannata irrottaa. Väriyhdistelmiä löytyy varmaan vielä lisää, kunhan ehtii tekemään. Joulu tulla jolkottaa, jos joku ei vielä ole sattunut huomaamaan. Enää 8 viikkoa JOULUUN!

Mistä sinä eniten pidät joulussa? Kommentoi ja arvon kaikkien kommentin jättäneiden kesken tuollaisen kynttilälyhdyn. Kommenttien jättöaikaa on kaksi viikkoa eli 11.11. asti. Minä pidän eniten joulun odotuksen tunnelmasta ja koristelusta.

Leikki-lauantai

Isompi poika lähti isälleen eilen, alkoi olla taas aika vaikeaa ja hän itse ehdotti haluavansa sinne ja se sopi isälle. Ajattelin säästellä kaikkien hermoja. Pienemmän pojan kanssa on sitten saanut leikkiä koko päivän. Kyllä tuo 4-vuotiaan elämä on yhtä leikkiä ja mielikuvitusta. Melkein joka asiasta löytyy joku leikin aihe. Huomenna hänkin lähtee isälleen ja sitä nukkumaan mennessä itki. Ei haluaisi lähteä. Tietysti täällä olo tuntuu vielä kivemmalta, kun isoveli ei ole kiusaamassa koko ajan. Tuntuu pahalta, mutta ei asialle oikein voi mitään.

Olen alkanut tehdä vähän myytäviä juttuja joulua ajatellen. Yksiin myyjäisiin olen ehkä menossa ja sitten parissa muussa paikassa tulee myytyä helmijuttuja ennen joulua. Näitä tein jo viime jouluna jonkun verran. Eli pieniä helmienkeleitä ja tähtiä.

Reissu heitetty

Lomaviikon reissu on tehty. Käytiin Leppävirralla Vesileppiksessä. Pojilla oli kivaa kylpylässä ja sekin on aina extraa, kun saa yöpyä hotellissa. Tietysti reissu oli liian lyhyt ja isompi poika jo heti alkoi miettiä mihin sitten lähdetään. Onneksi se on jo unohtunut ja kotonakin on kivaa tekemistä. Varkauden portista löytyi kiva kirja, missä on erilaisia paperilennokkeja ja niiden ohjeita. Niinpä olenkin saanut olla taittelemassa kaikki liikenevät vapaa-ajat lennokkeja. Sentään on vähän ehditty uloskin ja syömään ja nukkumaan. On se vaan mukavaa, kun ei tarvii vähään aikaan tehdä sitä aamuherättelyä. Voi nukkua ilman herätyskelloa, meillä kuitenkin herätään jo viimeistään 7.30. Pojat, tai varsinkin isompi, kysyy aamulla aina jossain vaiheessa, että saako jo nousta. Onneksi yleensä kiltisti vielä köllöttelee jos kiellän nousemisen liian aikaisen. Ja jos saa tulla viereen, niin silloin menee vielä paremmin hetken aikaa.
Tänään käytiin kirjastossa ja molemmat pojat saivat omat kirjastokortit. Se oli tärkee juttu ja vielä kun sai omalla kortilla lainata kirjoja. Niitäkin on ehditty jo lukemaan tänään osa. Aika kivasti on nyt päivät menny, ei suuria riitoja ja poikien välitkin on yllättävän hyvät. Paljon on auttanut se, että kun isommalla pojalla alkaa tulla ärinää vähänkin, niin jotain syömistä oon työntänyt suuhun. Ei ole ollut nälkäraivareita eikä muitakaan hepuleita pahemmin. Ilmeisesti hänellä on todella herkkä tuo elimistö verensokerin muutoksille, eikä hän itse tietenkään osaa sitä ajatella ja huomata. Täytyy jatkaa samalla linjalla ja katsoa jos tuosta asiasta todella olisi apua hänelle. Tuo olisi kyllä todella yksinkertainen ratkaisu hänen yhteen ongelmaansa jos se vaan on totta. Näin lomalla sitä onkin helpompi seurata.

Loma alkoi

Nyt se sitten alkoi, loma. Isompi poika tuli tänään kotiin, pienempi meni keskiviikkona isälleen. Ja heti tänään tuli isomman kanssa kränää, ilmeisesti väsymystä, mutta kuitenkin. Toivottavasti lomalla poika saa levättyä, että jaksaa taas joululomaan saakka.
Exän kanssa on ollut taas vaikeeta. Mitä tahansa häneltä kysyy, vastaus on aina savolaisen korkkiruuvimallinen. Niin on aina ollut ja tulee varmasti olemaan ja mua se vaan ärsyttää ihan satasella. Vielä on epäselvää se, ottaako exä poikia loman aikana vai ei, sillä hänellä on myös yllätys yllätys, lomaa. Olen kysynyt siltä jo viime sunnuntaina, ottaako poikia vai ei, mutta eihän se sellasia ehdi miettiä, eikä ainakaan halua vastata mulle jos mä kysyn. Eli en kysy enää, pojat voi olla mulla, ellei se itse ota asiaa puheeksi. Ja pienempi poika saakin olla mun kanssa koko loman, koska ikävöi mua koko ajan ollessaan isän luona. Tää on edelleen sitä henkistä väkivaltaa, mitä se harrasti aiemminkin, ettei voi sanoa suoraan asioita ja sanoo ne vasta kun sille itselleen sopii. Hän haluaa hallita edelleen mua, mutta yritän päästä siitä eroon, se vaan on tosi vaikeeta. Sitten se valittaa, ettei sille kerrota asioita. Eihän sen kanssa voi edes keskustella sivistyneesti, kun se vastailee halveksivasti tai sitten ei vastaa ollenkaan.
Kaikesta huolimatta aion lähteä poikien ja mummon kanssa Vesileppikseen pienelle kylpylälomalle ensi viikon alussa. Sen pitemmälle ei nyt lähdetä.
Töissäkään kaikki ei oikein mene putkeen, mutta onneksi nyt on viikko välissä kerätä voimia erinäisiin asioihin ja taistoihin sillä rintamalla. Erehdyin jo luulemaan, että sillä rintamalla olisi rauhallista, mutta turha luulo. Aina sielläkin on jotain sählinkiä, eikä millään huvittais ruveta niitä käymään läpi, mutta pakko se varmaan on. Tulta päin tai ei muuta kuin etiäpäin sano mummo lumessa.

Rauhallista

Nyt on kotona rauhallista, kun isompi poika meni jo sunnuntaina isälleen ja vain pienempi jäi kotiin. Pienempi lähtee sitten keskiviikkona ja sit mulla on pari päivää lapsivapaata. Lomaahan tässä ootellaan jotenkin, vaikka tuntuu ett vastahan mä olin lomalla. Ei oo kerinny oikein päästä työrytmiin vielä kunnolla. Mut pojistahan se on ihanaa päästä lomalle, sitä on jo odotettu. Vapaa tekee niille hyvää.

Eilen ja tänään olen sitten saanut siivottua, kun ei ole tarvinnut poliisina olla koko ajan. Pikkumies on ollut myös apuna, varsinkin imurointi on hauskaa. Pitäisi varmaan useammin ottaa poikia avuksi siivoukseen, että oppisivat sitäkin hommaa, eivätkä olisi sitten aikuisena ihan avuttomia ja vaimon passattavia. Mutta kun aikaa ja voimia on vähän, niin mielummin yrittää tehdä hommat nopeasti valmiiks.

Meillä on ahkerasti poltettu kynttilöitä viime aikoina. Syy siihen on minun emännöimät kynttiläkutsut, joissa pojat tietysti olisivat halunneet ostaa vaikka mitä ihanaa. Jotain pientä ostinkin ja nyt on nautittu kynttilöiden tunnelmavalosta. Sehän onkin mukavaa näin pimenevänä aikana, eikä jouluunkaan ole enää kuin kaksi kuukautta.

Kotona ja töissä taas

Kummallista on tuo aika, kun se vaan häviää jonnekin ja mitään ei ehdi tehdä. Tulin siis kotiin perjantaina ja hain samalla myös pojat kotiin. Perjantai sujui hyvin, mutta jo lauantaina oltiin palattu vanhaan räyhäämiseen. Onneksi ei vielä pahemmin ole raivareita isommalla pojalla ollut, mutta tänään oli jo lähellä. Hän oli riidellyt jo iltapäiväkerhossa vaatteiden pukemisesta. Se on nyt ensimmäinen kerta, kun siellä tulee esille tuo uhma. Ilmeisesti koulussa jaksaa edelleen sinnitellä, mutta ei aina enää iltapäiväkerhossa. Illalla vastusti taas todella kovasti nukkumaanmenoa, joten riisuin hänet ja talutin vessaan ja sieltä sitten makuuhuoneeseen. Vielä sieltä yritti lähteä pois, mutta antoi lopulta periksi.
Perjantaina meillä on keskusteluaika psykologin ja lastenpsykiatrisen polin lääkärin kanssa. Tämä on nyt oikeastaan viimeinen tilaisuus saada jotain selvyyttä ja apua tilanteeseen. Jos täältä ei sitä tule, on minun varmaan tehtävä todella rankka juttu, eli lastensuojeluilmoitus omista lapsistani. Isommasta sen takia, ettei hän saa tarvitsemaansa apua ja pienemmästä sen takia, että isompi kohtelee häntä niin huonosti ja väkivaltaisesti. Tietysti lastensuojelun puolellakin on varmasti kiirettä ja paljon asiakkaita, mutta jostain apua on pakko tuolle lapselle saada. Minä en osaa häntä auttaa. Ja itsekin tarvitsen keskusteluapua.
Töissä taas oli minua kaivattu kovasti. Minun tilallani ollut sijainen oli kuulemma ihan onneton ja sai lapsetkin hyppimään seinille. Ajattelin kuntoutuksessa ettei työ kovin paljon minua rassaa, mutta kyllä sielläkin on kaikenlaista pientä juttua, mistä ei aina jaksaisi vääntää.
Ja vielä "mukavaksi" lopuksi, minulla on korvakäytävän tulehdus. Antibioottitippoja sain tänään siihen. Ilmeisesti olosuhteiden muutos aiheutti tulehduksen, kun siellä kuntoutuksessa uitiin ja oltiin paljon altaassa. Liian kosteaa mun korvalle. Kohta pääsen koittamaan, miten vaikeaa on itselleen laittaa korvatippoja.