Kotona ja töissä taas

Kummallista on tuo aika, kun se vaan häviää jonnekin ja mitään ei ehdi tehdä. Tulin siis kotiin perjantaina ja hain samalla myös pojat kotiin. Perjantai sujui hyvin, mutta jo lauantaina oltiin palattu vanhaan räyhäämiseen. Onneksi ei vielä pahemmin ole raivareita isommalla pojalla ollut, mutta tänään oli jo lähellä. Hän oli riidellyt jo iltapäiväkerhossa vaatteiden pukemisesta. Se on nyt ensimmäinen kerta, kun siellä tulee esille tuo uhma. Ilmeisesti koulussa jaksaa edelleen sinnitellä, mutta ei aina enää iltapäiväkerhossa. Illalla vastusti taas todella kovasti nukkumaanmenoa, joten riisuin hänet ja talutin vessaan ja sieltä sitten makuuhuoneeseen. Vielä sieltä yritti lähteä pois, mutta antoi lopulta periksi.
Perjantaina meillä on keskusteluaika psykologin ja lastenpsykiatrisen polin lääkärin kanssa. Tämä on nyt oikeastaan viimeinen tilaisuus saada jotain selvyyttä ja apua tilanteeseen. Jos täältä ei sitä tule, on minun varmaan tehtävä todella rankka juttu, eli lastensuojeluilmoitus omista lapsistani. Isommasta sen takia, ettei hän saa tarvitsemaansa apua ja pienemmästä sen takia, että isompi kohtelee häntä niin huonosti ja väkivaltaisesti. Tietysti lastensuojelun puolellakin on varmasti kiirettä ja paljon asiakkaita, mutta jostain apua on pakko tuolle lapselle saada. Minä en osaa häntä auttaa. Ja itsekin tarvitsen keskusteluapua.
Töissä taas oli minua kaivattu kovasti. Minun tilallani ollut sijainen oli kuulemma ihan onneton ja sai lapsetkin hyppimään seinille. Ajattelin kuntoutuksessa ettei työ kovin paljon minua rassaa, mutta kyllä sielläkin on kaikenlaista pientä juttua, mistä ei aina jaksaisi vääntää.
Ja vielä "mukavaksi" lopuksi, minulla on korvakäytävän tulehdus. Antibioottitippoja sain tänään siihen. Ilmeisesti olosuhteiden muutos aiheutti tulehduksen, kun siellä kuntoutuksessa uitiin ja oltiin paljon altaassa. Liian kosteaa mun korvalle. Kohta pääsen koittamaan, miten vaikeaa on itselleen laittaa korvatippoja.