Paineita

Ei nyt tällä kertaa verenpaineita, vaikka niitäkin vois olla näiden parin päivän jälkeen. Voisi sanoa, että ihanaa kun lapset ei tällä kertaa ole niitä aiheuttaneet, lapset on olleet ihan ihania omia itseään ja sen suhteen asiat on nyt ihan hyvin. Olen isommankin pojan suhteen rauhallisin mielin, kun hän on ollut niin kivasti, eikä raivareita tai edes isompia suuttumuksia ole ollut pariin kuukauteen. Asiat varmasti alkaa sujua paremmin.
Mutta sitten paineet tuleekin tuolta työrintamalta. Minun työhönpaluuni ei ole ihan yksinkertainen asia, vaan kohta siinä on jo mukana kymmenkunta ihmistä pähkäilemässä. Oma esimieheni sai mut taas eilen tuntemaan itseni maan matoseksi ja todella joksikin "hulluksi". Ei tarvitse käyttää kun sanaa mielenterveyskuntoutuja niin saa kyllä ihmisen masentumaan. En todellakaan ole kokenut sellainen olevani, mutta kai minä sitten olen sellainen. Pahalta se vaan tuntuu. Itse olen ajatellut meneväni kesäkuussa yhdeksäksi päiväksi töihin ja heinäkuussa viikoksi ja sitten elokuussa 10. päivä aloittaisin neljän tunnin päivät. Esimieheni voivotteli, että en kai nyt tule liian aikaisen töihin ja ensi vuodesta hän jo oli huolissaan, että mahdanko sitten olla paljon poissa töistä. Siis ei minkäänlaista kannustusta tullut sieltä vaan päinvastoin, taas lyötyä lyötiin. Ei kauheesti houkuttele. Olenkin kovasti miettinyt kaikenlaisia muita mahdollisuuksia, mutta en tiedä oikein mitä tekisi. Ei ole lottovoittoakaan eikä suurta perintöä tulossa, että voisi sanoa työlle heipat. Eikä sitä rikasta miestäkään. Täytyy jatkaa asioiden miettimistä.