Kotona taas

Reissussa on ihan kiva olla, mutta on se kiva palata kotiinkin. Pojat tykkäsivät kovasti olla Kotkan Santalahdessa. Liian vähän aikaa vaan heidän mielestään. No yleensähän mikään ei riitä. Nähtiin paljon ja mielenkiintoista, mutta yksinkertainen olisi jälleen kerran riittänyt. Milloinhan minä opin sen, etteivät lapset kaipaa muuta kuin kivan leikkipaikan, merenrannan, jossa on savea ja mustikkamättäitä, joista saa kerätä itse mustikoita. Isompi poika oli tosi innokas mustikankerääjä. Hän keräsi meille ainakin puoli litraa mustikoita, puhtaina. Itse hän ei niitä syö, mutta pikkuveli kylläkin. Majoituimme mökissä ja sen edustalla kasvoi mustikkaa.

Kävimme tietysti myös nähtävyyksiä katsomassa ja yksi niistä oli Haukkavuoren näkötorni. Kiivettiin sinne ylös katsomaan maisemia ja tuuli olisi vienyt poikien lippikset, jos ne olisi olleet päässä.

Kävimme pienellä laivamatkalla lähisaareen ja takaisin, Varissaareen. Siellä oli paljon mielenkiintoisia vanhoja linnoituksen raunioita ja tykkejä. Saaressa pesii myös valkoposkihanhia ja ihailimme myös niiden untuvikkoja. Kovin lähelle ei päässyt, kun vanhemmat hätistivät uhkailullaan ihmisiä kauemmas.

Maretarium oli pojistakin kiva paikka, kun siellä näki paljon kaloja ja isoja kaloja vielä. Siinä Sapokassa on myös upea vesipuisto, jossa varsinkin hieno vesiputous teki vaikutuksen.

Muutenkin siellä oli hienoja istutuksia ja myöskin tällainen japanilaistyylinen paikka.
Nyt meillä on sitten toinenkin paikka, mitä muistella ja mihin haluta uudelleen. Pienempi poika ainakin kyselee aika usein, että milloin mennään uudelleen Kalajoelle, missä oltiin viime kesänä. Hyvä kun jää mukavia muistoja.