OIKEIN HYVÄÄ JA ILOISTA UUTTA VUOTTA 2009

kaikille blogini lukijoille. Tavataan ensi vuonna, toivottavasti pikku hiljaa paremmissa tunnelmissa.Nyt raketit paukkuu, mutta minulla pojat nukkuu ja kynttilöitä on palamassa oikein tosi monta. Yritän nauttia tämän vuoden viimeisistä hetkistä, tästä rauhasta paukkeesta huolimatta.

Hamstereille kaappi

No joo, eihän meillä oikeita hamstereita ole, vaan tällaisia hamstraajaihmisiä vaan. Minä itse olen aikamoinen keräilijä ja vanhempi poika myös. Se siis tarkoittaa sitä, että tavaraa riittää. Saatiin siskoltani yksi kaappi lisää poikien huoneeseen ja se onkin sen verran iso, että alkaa tavaraa mahtumaan. Heräsi jo pieni epäilys, miten sen saan täytettyä, vai jääkö lie tyhjää tilaa. No se pelko taitaa olla turha meidän perheessä, nimittäin muutama kaappi pursuu tavaraa, joten uusikin kaappi varmasti täyttyy ja muualle tulee ehkä hetkeksi hieman väljempää.
Tänään sattui pienemmälle pojalle liukurimäessä pieni haaveri. Mäki on tosi jäinen, eli luistaa hienosti, mutta lähellä on pari puuta. Eli puuta päin tuli sitten laskettua, vaikka jarrutukset ja ohjaukset sujuivat hienosti, niin kerran sitten ei onnistunut. Vasen poski osui puuhun ja se on nyt naarmuilla ja turvoksissa. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Ja juuri ehti samainen poski parantua, kun päiväkodin pihalla oli kaatunut jäiseen maahan.
Vuosi lähenee loppuaan, olisiko tilinteon paikka! Mitä tästä vuodesta jää käteen, onko vaakakupissa enemmän positiivista vai negatiivista. Olisi varmaan ihan hyvä miettiä mennyttä vuotta ja käydä asioita läpi, niin voisi sitten sen pohjalta lähteä tarpomaan uutta vuotta eteenpäin. Pitää varmaan lukea oman blogin jutut alusta tänne asti, siitähän saa jonkinlaisen kuvan omista mietteistään vuoden varrelta, vaikken ihan vuoden alusta tätä aloittanutkaan. Vielä kuitenkin tänä vuonna täällä piipahdan, joten toivotukset saa vielä odottaa.

Lomaa ja lunta

Joulu on mennyt ja pojat tulevat huomenna kotiin. Eli meillä joulu kyllä jatkuu, koska pojilla on lahjoja myös täällä odottamassa. Enhän minä kaikkia voinut antaa isän luo, koska vanhempi poika toivoi toisia lahjoja tänne ja toisia isän luo. Saa nähdä mihin aikaan pojat ovat tulossa kotiin, malttavatko olla iltapäivään asti isällään.

Viikko lomaa on siis vierähtänyt ja tuntuu etten ole saanut mitään tehtyä, mutta kai se tekee vaan hyvää välillä olla vaan. Olo on kyllä kuin hidastetusta filmistä, enkä oikein jaksakaan mitään. Ei taida tämä väsymys nukkumalla hävitä.

Kävin kävelemässä yhtenä päivänä jopa kameran kanssa. Silloin oli pakkasta ja lumi oli raskaana puissa. Puut taipuvat lumimassan alla ja muutamia oli kaadettukin ilmeisesti sen takia, että ne olivat taipuneet kävelytielle asti. Tässä yksi esimerkki.

Luovuus ei ole kovin paljoa kukkinut viime aikoina, mutta pari korua olen saanut valmiiksi. Tilaustyönä tein ristiriipuksen helmiketjuun. Ristin ohje on kirjasta Helmitöiden vuosi.

Toisen korun tein itselleni, kun kaipasin jotain uutta. Tein korusta niin pitkän ettei se tarvitse lukkoa ja keskellä edessä on kolme "killutinta", jotka helisevät vienosti osuessaan toisiinsa. Korvakorut tietysti koruun sopivat. Rannekorua en tällä kertaa ainakaan vielä tehnyt. Jotenkin rannekorujen pitäminen on jäänyt.

Tapasin eilen lukioaikaisen luokkakaverini, jonka kanssa ei ole nähty varmaan 25 vuoteen. Siispä meillä riitti kertomista puolin ja toisin. Monenlaistahan tässä vuosien varrella on tapahtunut molemmille. Olipa mukava rupatella ja aika kuluikin tosi nopeasti. Oli mukava tavata!

Karvapöllö

Olen tänään saanut viimeiset lahjat valmiiksi, tein äidilleni ja siskolleni taulut. Ne on tehty sellaisiin paksuihin kehyksiin fanttilangasta. Mitäs nyt sitten! Olen siivonnut pienemmän pojan lähdön jälkeen ja järjestellyt paikkoja. Alkaako tuntua tyhjältä, vai miksi mietin mitä tekisi nyt. Tuntui kyllä haikealta kun pienempi poika antoi lähtöpusun ja katsoi taakseen lähtiessään. Mietin tuleeko mulle ahdistusta tässä joulun aikana, mutta kai se vaan on elettävä sekin jos niin on tullakseen. Pienempi poika todella nauttii siitä ajasta, jonka saa olla kahden kanssani, joten lähteminen on hänellekin varmaan vaikeaa. Täytyy huomenna illalla soittaa ja kysellä kuulumisia.

Sain pienemmän pojan karvapöllön valmiiksi ja tässä kuva koko perheestä. Kyllähän poika vielä haaveilee isosta veljestä pikkupöllölle, mutta sen tekeminen ei ole ihan ensimmäisenä listalla. Katsotaan nyt mitä seuraavaksi syntyy.

Amigurumi nro 7

Nämä amigurumit ovat herättäneet kiinnostusta muissakin kuin omissa lapsissani. Sain kunnian tehdä eräälle työkaverilleni apinan, jonka hän risti marakatiksi. Sille piti tehdä myös "tukka". Ja tein myös vähän ohjetta pitemmät jalat. Kädet sillä olikin muuhun vartaloon nähden aika pitkät. Taitaa olla koruntekoterapia nyt telakalle ja tilalle on tullut virkkausterapia. Mutta olenkin kuullut ja lukenut monesta paikasta sen, että käsityöt ovat hyväksi murheissa ja iloissa. Samalla kun neuloo, virkkaa tai tekee muita käsitöitä, aivot työskentelevät ajankohtaisen ongelman tai asian parissa. Tuntuu olevan totta. Joten tässä apina seisoo ja apina istuu.

Masentaa

Taas on viikonloppu mennyt. En siis saanut yhtään postausta aikaiseksi viime viikon aikana. No eipä ole ihme. Elämä on ollut yhtä helvettiä suorastaan taas. Varmaan vaikein viikko puolentoista vuoden aikana. Masennus on iskenyt kyntensä minuun yhä syvemmälle. Tuntuu, että elämästä ei tahdo löytyä ilon aiheita enää ollenkaan. Joululoma on alkanut, isompi poika on mennyt isälleen jo ja pienemmän kanssa ollaan kahden. Pinna on kireellä jopa nyt vain pienemmän kanssa ollessa. Tiistaina pienempikin lähtee isänsä luo. Sitten minulla on viisi päivää ihan itselle ja tuntuu, että koskaan aiemmin se ei ole tullut enemmän tarpeeseen kuin nyt. Aatto-iltana menen siskoni luo, mutta sitten varmasti olen lopun ajasta yksin. Nukun, tuijotan töllöä, teen mitä huvittaa tai sitten en tee mitään. Nyt tarvitaan täydellistä nollausta, vaikken tiedä auttaako se lopulta tilannetta parantavasti. Kyse on edelleen vanhemman pojan asioista ja siitä, ettei mitään edistystä ole tapahtunut. Olen saanut tarpeekseni siitä, töissä on taas vaikeaa, enkä kestäisi yhtään pieniäkään vastoinkäymisiä. En jaksaisi olla sosiaalinen töissä enkä kotona, kaikki vaatii suunnattomia ponnisteluja. Siis suomeksi sanottuna masentaa.

Mihin se meni...

Nimittäin viikonloppu. Tuntuu, että aika liukui käsistä, enkä saanut mitään tehtyä. Huomenna pitäisi lähteä töihin ja valmiiksi jo ahdistaa ja stressaa. Ei taida enää viikonloppu riittää palautumiseen. Edellisellä kerralla en kertonutkaan perjantain yhteispalaverista, kun tuntui, että ajatuskin siitä tuntui niin ahdistavalta silloin. Nyt on hieman saanut siihen etäisyyttä, mutta silti tunnelmat on vieläkin huonot. Paikalla oli siis me vanhemmat, kaksi psykologia ja lääkäri. Tulos oli se, että vuoden alusta toinen psykologi alkaa tavata isompaa poikaa. Mitään muuta evästä sieltä ei saanut. Eli koen edelleen, että minua ei kuulla, eikä lapsi saa tarpeeksi apua. Me edelleen taistelemme täällä kotona ja pienempi saa pelätä isompaa jatkuvasti. Ja minua jo jännittää isomman pojan kotiin tulo. Olen jo kaksi ja puoli vuotta sitten ottanut pojan uhmakkuuden ja raivarit puheeksi ja joka kerran puhunut niistä. MITÄÄN EI TAPAHDU. Keinot alkaa olla lopussa, en oikein tiedä mitä tekisin. Pitää miettiä.

Isompi poika tuli siis kotiin ja ensimmäinen karvapöllö myös. Otin siitä kuvia, enkä osannut sitten kahdesta päättää minkä laitan tänne, joten ne tulee molemmat. Toinenkin karvapöllö on aika hyvässä jamassa, puuttuu enää siivet ja se on valmis.

Viikonlopun aikana minun piti myös hinnoitella tavaroita kirpputoria varten. En millään saanut sitäkään aloitettua kuin vasta tänään. Keskiviikkona pitäisi kamat viedä ja suurin osa on vielä hinnoittelematta. Lamakausi on tainnut iskeä kyntensä minuunkin, kun tuntuu olo taas niin lamaantuneelta. Taitaa olla useimmin tuo lama kuin nousukausi.

Amigurumi nro 6

Joulun lähestyessä näköjään harvenee täällä blogistaniassakin käynnit. Tuntuu, ettei ole kiire, mutta tekemistä kyllä riittää. Sain tänään joulukortit kirjoitettua, huom. kirjoitettua, en TEHTYÄ! Päätin nyt luopua korttien tekemisestä, kun muutenkin on niin paljon hommaa, enkä haluaisi stressata itseäni enää yhtään enempää. Olen yrittänyt monta kertaa saada korttien aloitusta edes käyntiin, mutta kun ei niin ei. Ehkä ensi jouluna sitten taas.

Virkkausta olen harrastanut edelleen ja pikkuinen mustekala on syntynyt. Myös pöllöäiti isommalle pojalle on valmis. Tarjosin sitä ensin pienemmälle pojalle isäksi, mutta oli kuulemma hassun näköinen ja pitäisi olla karvainen kokonaan. Joten nyt on tulossa täyskarvainen pöllöisä pienemmälle pojalle ja "marakatti" yhdelle työkaverille. Karvapöllöt kuvaan kunhan toinen valmistuu ja toinen palaa kotiin. Sitten on isommalla pojalla jo listalla seuraavat toiveet, joten virkkaus jatkuu edelleen ja kivaahan se onkin.

Nyt olen viikonlopun itsekseni sunnuntai-iltapäivään asti, jolloin isompi poika palaa kotiin. Tuntuu, että täytyykin saada ladattua akkuja ihan rauhassa. Alkaa olla jo aika lailla loman tarpeessa. Välillä ihmettelen, miten kaikki voi olla niin uuvuttavaa. Varsinkin työ, kun se on ihmisten kanssa tehtävää ja sitten myös omien lasten kanssa oleminen uuvuttaa. Ja kun se uuvuttaa, niin asia ahdistaa. Muihin sosiaalisiin kontakteihin ei ole minkäänlaisia voimia. Joten mielellään ottaisin sen erakkomökin edelleen ja lähtisin sinne jos vaan voisin.

Uusi ovikoriste

Olen saanut ulko-oveen uuden talvisen ja jouluisen ovikoristeen. Ostin jo aikoja sitten kaksi luistelevaa lumiukkoa jostain alennusmyynnistä. Jonkun aikaa suunnitelma ja idea muhi mielessä ja vihdoin sain toteutuksen myös aikaiseksi. Tulokseen olen ainakin itse tyytyväinen ja äitinikin luuli, että olen ostanut tuon ovikoristeen.

Eilen äitini haki vanhemman pojan iltapäiväkerhosta. Sillä yritettiin välttää pojan nälkäraivari kotiintullessa. Ei vaan onnistunut, koska he olivat olleet pitkään ulkona, eikä syömistä ollut mennyt tarpeeksi. Vaikka heti annoin ruokaa pojalle ja hän söikin, niin raivari tuli silti. Ilmeisesti nälkä oli sitten jo niin kova, ettei hillinnästä ollut tietoakaan. Pienempi olisi saanut taas turpiinsa ellen olisi estänyt. Sain taas istua pojan päällä ja rauhoitella häntä pitkään, ennen kuin tilanne laukesi. Äitini kysyi, että onko teillä tällaista joka ilta. Onneksi kuitenkin sain vastata, ettei ole.

Tänään ei olla päästy ulos aamupäivällä ollenkaan. Vanhempi poika ei ole suostunut tulemaan vessaan pissille, hampaan pesulle eikä pukemaan. Pyjamassa leikki kai sujuu mukavammin. Tietysti välillä on mukava viettää pyjamapäivääkin, mutta voi olla, että kohta tuleekin mieleen uloslähtö. Ruoka-aika on kohta, joten ulkoilu jää väliin. Onneksi leikki tuntuu toistaiseksi sujuvan hyvin. Koko ajan kuitenkin täytyy kuulostella milloin tunnelma muuttuu.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulukuu

Joulukuun pitäisi olla iloinen ja odotusta täynnä oleva kuukausi. Silloin koristellaan kotia ja leivotaan hyvää. Mietitään joululahjoja läheisille ja sitten viimein päästään nauttimaan joulusta. Meillä se taitaa vaan olla kaikkea muuta. Eilen leivottiin pipareita poikien kanssa. Päätin jo heti kättelyssä, että otan heidät leipomaan yksi kerrallaan. Sillä lailla se onnistui. Muuten olisi ollut heti tappelu käynnissä jostain asiasta. Toissapäivänä vanhempi poika raapi pienemmän otsan naarmuille, kun pienempi otti kaapista kassakoneen ja aikoi ruveta leikkimään sillä. Ei kuulema saa leikkiä "vauvaleluilla". Muuta syytä ei ollut. Ja vanhemman pojan on PAKKO lyödä pienempää jos pienempi sanoo jotain mistä vanhempi ei pidä. Ja se voi olla ihan mitä tahansa. Tänään taas oli raivarin paikka, kun estin vanhemman käyvän pienemmän kimppuun. Hän halusi lyödä pienempää turpaan, koska pienempi oli muka löynyt häntä viime viikolla. Masentaa ja väsyttää tämä taistelu taas.
Töissäkin on omat ongelmansa, niin kuin siellä aina on jotain mikä rassaa. Tuntuu ettei energiaa olisi mihinkään. Ei kotiin eikä töihin. Mitähän taas tekisi? Kai sitä vaan sinnittelee kaksi viikkoa, sitten onkin pitkä loma. Olen ottanut vuosilomaa ja kaikenlaisia muita vapaita joulun ja uuden vuoden yhteyteen, joten vapaapäiviä tulee yhteensä 18. Onneksi tulee kunnon katko taas.