Maalismarkkinat on jälleen kaupungissa ja tuli taas ostettua metreittäin lakua. Lakut olisi pitänyt olla mukana jo silloin kun menin Kelalle selvittelemään asumistukiasioita. Jos joku on hankala anottava niin se. Anomuksen laitoin jo tammikuun alussa ja sain hylkäävän päätöksen kuukauden päästä. Sitten tein valituksen ja sen jälkeen on saanu toimittaa sinne pinkan papereita, että he nyt voisivat päättää saanko sitä tukea vai en. Kyllä siellä tarkkaan pitää tietää kaikki rahan menot ym. asiat, mutta sitten niiden "papereissa" minä olen edelleen naimisissa. Ei muuta kun Maistraattiin. Sielläkin olin edelleen naimisissa, vaikka itse olen saanut eropäätöksen jo viime toukokuussa. Käräjäoikeus on unohtanut tehdä oman osuutensa asiassa, että tieto menis kaikille muillekin. Voihan vihvilä! Joku Murphyn laki tuntuu vainoavan minua.
Tänään meillä kävi ensimmäisen kerran poikien kotona ollessa perhetyöntekijä. Pojat ottivat hänet ihan hyvin vastaan ja hän jutteli isomman pojan kanssa ihan vakavasti hänen suhteestaan pikkuveljeen. Itsestäni tuntuu ihan hyvältä, että joku on tässä mukana näkemässä ja kokemassa meidän arkea. Siis joku ns. viranomainen. Hän saattaa nähdä paljon sellaisia asioita mitä ei itse huomaa. Iltapäivä meni ihan mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti