Taistelua

Vanhemmalla pojallani on todennäköisesti jonkinlainen uhmakkuushäiriö. Tässä on taas pari päivää taisteltu melkein kaikesta. Hän uhmaa aivan kaikkea nykyisin. Tänään tuli taas raivari kun ei saanut tahtoaan läpi. Silloin hän lyö, potkii ja raapii. Pakko pitää väkisin kiinni jos ei halua itseään naarmuille ja muutenkin. Ei vaan tahdo rauhoittua millään. Pikkuveli on jatkuvassa vaaravyöhykkeessä, eikä hänen tarvitse sanoa tai tehdä mitään kun jo tulee potkua tai nyrkistä. Kaikesta väitellään ja vain tämä uhmakas on oikeassa ja osaa kaiken. Miten kohta 7-vuotias voikin olla noin varma kaikesta ja mahtava kuin mikä? Alkaa jo aika lailla uuvuttaa kun koko ajan saa olla varuillaa, että milloin räjähtää. Toivottavasti ensi viikolla psykologin juttusilla tulee jotain selvyyttä asiaan ( käynyt siellä juttelemassa). Ja ainakin jatkotutkimuksiin on päästävä, että asia selviää ja apua saadaan.

Pikku virkkauksia

Pojat on saapuneet kotiin ja monenlaista hommaa on tehty. On se kummaa miten tuo lapsen mielikuvitus keksii koko ajan jotain uutta asiaa ja tekemistä, mitä pitäis toteuttaa. Ja sit äidin päässä rupee raksuttaa, että miten se homma toteutettais. No nyt piti saada parhaille pehmoleluille vaatteita. Ei muuta kun virkkaamaan. Ja kun pitää saada nopeasti valmista, niin paksusta Jenga-langasta ja seiskan koukullahan sitä nopeasti syntyy. Villapaidat Kisulle ja Pölölle. Seuraavaksi niille pitäis kuulemma tehdä pyjamat, liekö ompelukone ja saumuri kaivettava esille. No lomalla ollaan joten voihan sitä ehtiä tekemäänkin, ne pitäis vaan olla heti valmiita, kun ovat hieman malttamattomia nuo lapsukaiset. Katsotaan mitä huomenna syntyy.

Puhuttelu pidetty

Sisko ja sen veli kävivät siis mun luona juttelemassa ja pohtimassa miten mummo ei väsyisi liikaa. Minuthan ne sitten laittoivat asialle ja mummolle puhumaan. Tulipahan taas sellanen olo, että lyötyä taas lyödään. Eivät itse osaa/halua tms. jutella asiasta mummon kanssa. Minähän juttelen mummon kanssa melkein päivittäin kaikkien meidän asioista ja mistä milloinkin. Ja soitinkin hänelle illalla. Edelleen hän haluaa auttaa minua poikien hoidossa ja muutenkin. Mutta minä varmaan joudun tosi tarkkaan nyt niettimään milloin pyydän häntä ja milloin en. En viitsis kuunnella sisarusten löpinöitä kovin monta kertaa. Ja seuraavan kerran saavat itse jutella äitinsä kanssa jos heitä niin huolettaa.

Koruja ja pattiin ottaa edelleen

Terapiatyötä on tehty siis tänään, kun pienempikin poika sitten lähti isänsä luo. Musta valkoinen magneettikoru, jonka voi laittaa kaulaan tai ranteeseen, sininen sydänkaulakoru ja lamppuhelmistä ja siemenhelmistä tehty kaulakoru ovat tämän päivän aikaansaannoksia. Sydänkaulakoru ystävälle syntymäpäivälahjaksi, magneettikoru on tilaustyö ja lamppuhelmikoru on itselle.

Soittelin exälle aamupäivällä rahasta ja oli taas tavallisen ärsyttävä. Oli sitten käynyt just maksamassa rahat. Kun se tuli hakemaan poikaa sanoi, ett ai tossa vastapäätä on asunto tyhjänä, taidan muuttaa siihen. Se kyllä osaa ton ärsyttämisen, mut en kommentoinu mitenkään, olin kuin en ois kuullukaan koko juttua.

Sitten vielä illalla sisko soitteli ja valitteli kun mummo (siis meidän äiti) on niin väsynyt ettei jaksa ottaa meidän veljeä edes kylään. Mun ja mun tilanteen syytä siis kaikki, kun mummo on auttanu poikien hoidossa kun ne on sairastaneet. No huomenna tulevat sitten sisko ja veli mun luo pitämään kai puhuttelua, tai pitää kuulema selittää veljelle miks mummo on niin väsynyt. Voi VEE, ihan niinkun tässä minä en ois väsynyt ja masentunut ja kyllästynyt koko sotkuun. Jatketaan huomenna tai joskus!

Ottaa pattiin

Pojat on sairastaneet tämän viikon ja pienemmällä oli kuumetta vielä tänäänkin vähän. Isompi lähti jo eilen isänä luo. Exä tietysti protestoi sitä, että pienempi jäi vielä mun luo. Mutta luulen, että aika moni äiti on mun kanssa samaa mieltä siitä, että sairaan lapsen on paras olla äidin hoivissa. Olis pitäny lähtee kuskaamaan kuumeista lasta ( 39 astetta), NO WAY! No tänään sit exä soitti ja kysyi, ett mites sen pienemmän kanssa on homman nimi. Sanoin ett huomiseen iltapäivään asti on mulla. No kostoa on tullu heti, eli exä ei oo maksanu elatusmaksua tänään, vaan ilmeisesti panttaa sitä siihen asti kun saa pojan. Voi VEE sanon mä. Sieltä voi nyt näköjään oottaa mitä vaan. Kohta pitäis ruveta jakamaan omaisuutta ja siitä voi tulla aikamoista. Oon antanu exälle takarajan tehdä joku esitys kuun loppuun mennessä tai sit mä lähden tekee ositusta lakiteitse. Katsotaan saako se mitään aikaseksi. Toi rahajuttu kyllä ottaa pattiin. Palaillaan!

Intoa täynnä

Eilisestä emme voi muuttaa mitään,

huomisesta emme tiedä mitään,

joten eletään vain tätä päivää !

Eilen ja tänään olin tietotekniikka-koulutuksessa ja nyt olen intoa täynnä. Opin kuvankäsittelystä monta asiaa ja myös blogin luomisesta ja käyttämisestä monta uutta juttua. Tosi kivaa kun huomaa, että osaa jo monta asiaa ja voi myös auttaa toisia. Nyt pitäisi olla aikaa kokeilla ja "leikkiä" kaikilla uusilla oppimillaan asioilla. Viikonloppuna ehkä ehtiikin.

Vanhempi poika lähti jo isänsä luo iltapäivällä ja pikkuinen sai vielä jäädä äidin hoiviin. Kuumetta pienellä edelleen n. 39 ja olo aika vetelä. On hän sentään jaksanut vähän syödä ja onneksi juoda vähän enemmän. Exän mielestä pienemmänkin olisi pitänyt lähteä mukaan, mutta pidin pääni ja sanoin, että äidin luona on parempi sairastaa. Todella vaikea sopia joistakin asioista exän kanssa, hän kuvittelee, että minä vedätän joka asiassa. Mikä todellakin on täysin tuulesta temmattu ajatus. Ajattelen vain lasten parasta, mutta hän ajattelee vain itseään. Niin kun hän kerran sanoi, kun puhuttiin tapaamisten määrästä, että miksi hänen pitää olla yksin, että sinähän se läksit. Joopa joo.

Sairastelua

Äiti, Sinä lohdutit niinä pitkinä öinä,
kun pelot hiipivät uniini hirviöinä
tai yskitti tai korvaan koski
tai kuumeesta punoitti pikkuinen poski.
Hyväilyjä ja uniriepuja,
hyräilyjä ja tuutulauluja.
Niillä yritit minua rauhoitella
ja unimaahan johdatella.
Sitten kuu kurkisti ikkunasta
ja kutitti sitä pientä lasta,
joka vihdoin viimein nukahti
ja unien saarille purjehti.

Näinpä meillä taas, eli nyt molemmat pojat ovat sairaana, kuumetta,yskää, nuhaa. Tämä on kolmas kuumetauti vesirokon lisäksi tänä vuonna. Eipä paljon oo terveitä päiviä ollut. Töissä työkaveritkin alkaa väsyä jo tähän ainaiseen poissaolooni, mutta mummoakaan ei aina voi pyytää tulemaan, hänkin on ollut jo tosi paljon poikia hoitamassa. Onneksi sentään on mummo, joka jaksaa välillä hoitaa noita pikku "riiviöitä". Lääkärikäynti isomman pojan kanssa tänään ja lääkekuurihan sieltä saatiin. Saa nähdä lähdetäänkö huomenna pienemmän kanssa, hänellä oli jo viimeksi lääkkeet keuhkoputkentulehdukseen. Ensi viikolla olisi hiihtoloma, jospa silloin saataisiin lomailla terveinä kaikki.

Kesäkoruja

Ajattelin ilahduttaa teitä muutamalla kesäisellä kaulakorulla, viime kesänä tehtyjä ja kuvattuja koruja, joita silloin tällöin näen työkaverien kauloilla. Minusta on tosi mukava nähdä omia koruja pidettävän kaulassa, koska sehän vain osoittaa, että niistä pidetään.Hieman hiljaiseloa ollut viime aikoina korurintamalla, flunssat itsellä ja lapsilla on vienyt voimia koruilulta. Tämä blogi on ehkä ollut enemmän inspiroivaa viime aikoina. Kunhan kevätaurinko alkaa paistaa, luulen, että korujakin alkaa syntyä enemmän. Suunnitelmia kyllä muutamaan juttuun on, esim. äidille pitäisi tehdä joku koru syntymäpäiväksi maaliskuun puoliväliin. Ajattelin jotain ruskean ja vihreän sävyisistä makeanvedenhelmistä, mutta en ole vielä tarkemmin ehtinyt ajattelemaan.

Tällä viikolla keskiviikkona ja torstaina olisi tietokonekoulutusta, jossa myös käsitellään vähän blogiasioita. Saa nähdä miten intoa puhkuen sieltä taas koneen ääreen kotiin palaa. Luulisin, että taas jotain kivaa uutta oppii. Palaillaan!

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä se tuli ja meni taas niin nopesti, ettei mukaan meinannut ehtiä. Muutama kortti tuli lähetettyä ja parit viestit ja meilit. Tärkeimmät varmaan oli pojille annetut lahjat ja kortit. Ainakin niitä kovasti odoteltiin ja kyseltiin. Vanhempi poika varsinkin on kuin harakka, kaikki kiiltävä, kimaltava ja varsinkin äidin helmitilauksista löytyvät uudet jutut on parasta. Poika näkeekin jo kirjekuoresta onko se helmiä täynnä vai ei. Kännykkäkoruja onkin poikien kanssa tehty jo useaan otteeseen vaikkei oikeita kännyköitä heillä olekaan. Mutta kun on niin ihania helmiä, niin pitäähän niistä saada jotain tehdä.

Minäkin sain ystävänpäiväksi korjattua yhden rannekorun ystävälleni pidemmäksi, liekö nyt sopiva. Samaan pakettiin laitoin punaisista ja kultaisista siemenhelmistä ja punaisesta foliosydämestä tehdyn kaulakorun.

Flunssaa

Olo on kurja, vein pojat hoitoon ja tulin itse kotiin potemaan. Ääni on maassa ja tietysti kaikki muutkin flunssan oireet. Mitään ei jaksaisi tehdä, mutta ei jaksa olla ihan tekemättäkään. Koitan pikkuhommia tässä hoidella ja lepäillä välillä. Kerään voimia iltaa varten. Isompi poika on taas aika herjalla tuulella, kiusaa pienempää koko ajan ja väittely on jatkuvaa. En millään jaksaisi kuunnella sitä nyt, kun itse on sairas. Väittely alkaa ihan mistä vaan, toisen ei tarvitse sanoa juuri mitään kun täysi väittely on päällä. Molemmat alkaa olla yhtä itsepäisiä, joten kumpikaan ei anna periksi. Joten se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu....

Olen alkanut kirjoitella yhden entisen poikakaverin kanssa (n. 28:n vuoden takaa). Tuntuu hassulta vaikka vuosia on ollut noin paljon välissä se ihminen tuntuu kuitenkin aivan tutulta ja juttu luistaa. Mukavaa, että voi vaihtaa ajatuksia myös jonkun miespuolisen henkilön kanssa. Sieltä saa välillä toisenlaisia näkökulmia asioihin kuin naisten kanssa.

Taidan palata lepoasentoon välillä, jatkuu toisen kerran!

Kaulakoru

Tässä yksi kuva tekemästäni korusta, tein sen eräälle työkaverille hänen juhlapuseronsa sävyihin sopivaksi. Kuvausta pitäisi vielä harjoitella, mutta jonkunlaisen kuvan tuosta saa.

Taas on koittanut se päivä, että huomenna saan pojat kotiin isänsä luota. Sitten ei kauheasti ehdi rauhassa istua koneen ääressä kirjoittelemassa, paitsi myöhään illalla jos jaksaa. Jonkunlainen flunssantapainen on päällä kun ääni on aivan maassa, odotan sitä päivää, ettei sitä tule ollenkaan. Töissä kun pitää aika paljon puhua niin hankalaa tulee olemaan jos ääni kokonaan menee. Pitäis malttaa tänäänkin mennä ajoissa nukkumaan, katsotaan miten käy.

Lauantai-illan tuumaa

Tänään ravasin taas kaupungilla kirpputorilla ja huonekalukaupoissa etsimässä poikien huoneeseen hyllyä. Eipä löytynyt hyllyä, mutta kirppikseltä kyllä pari kirjaa ym. pientä. Siskoni soittikin ja tarjosi leluhyllyä pojille, joten sekin asia on pois päiväjärjestyksestä. Kummasti ne asiat vaan tuppaa järjestymään.
Kohta 2 ja puoli kuukautta ollaan asuttu tässä ja edelleen pahvilaatikoita pyörii nurkissa. Ilmeisesti on paljon sellasta kamaa mitä ei edes tosissaan tarviis. Onkohan muilla yhtä hankalaa toi laatikoiden purku ja tavaroiden paikoilleen saaminen. Säilytystilan puute vaan on yksi ongelma tällaiselle "hamsterille", jolla on esim. kankaita monta laatikollista, kaikenmaailman mappeja, vanhoja lehtiä ja vaatteitakin aivan liikaa. On yksi matkalaukullinen vaatteitakin, joita ei vielä ole tarvinnut kertaakaan. Pitäis vissiin lähtee kirppikselle itsekin myymään eikä vaan käydä ostamassa muiden joutavia tavaroita. Jospa illan tutkis niitä laatikoita, siinäpä lauantai-illan hyvä tuuma. Huomen aamulla saa nukkua pitkään kun kukaan ei ole herättelemässä.

Tästä se lähtee

Pitkään pohdin ja mietin luettuani muiden blogeja, että voisin itsekin ehkä alkaa pitää blogia. Mitä sitten tarinoisin, mietin. Elämä ei aina ole helppoa ja joskus tuntuu, että se on erityisen vaikeaa. Olen eronnut ja asustelen kahden pojan kanssa. Muutimme poikien kanssa marraskuun alussa uuteen kotiin. Tuntui, että olen umpikujassa ja henkisessä vankilassa siinä avioliitossa. Olin jo monta vuotta pohtinut liittomme toimivuutta ja sitten kun kroppani alkoi protestoida, ajattelin, että nyt on pakko saada elämä parempaan kuntoon. Henkisesti kaikki onkin paljon paremmin kun voin olla vapaasti oma itseni, eikä koko ajan tarvitse miettiä mitä jostakin asiasta tai sanomisesta seuraa. Nautin myös näistä vapaista viikonlopuista, kun saan olla omassa rauhassa ja tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä.
Sanotaan, että on kolme asiaa, joita voisi katsella vaikka kuinka kauan: nukkuva lapsi, palava tuli ja virtaava vesi. Halusin laittaa tähän kuvan koskesta jouluaattona, koska tuntuu hassulta,että jouluna koski voi virrata noin vapaana, pitäisi olla pakkasta ja jäätä, eikä näin kauniisti virtaavaa vettä.