Kuntoutus on jälleen takana ja viisi päivää meni kyllä aivan liian nopeasti. Ei oikein ehtinyt kunnolla päästä edes vauhtiin. Ja haikeutta vähän pukkaa, kun tietää, että seuraava kerta on sitten viimeinen. Lupasin kyllä käydä toisia naisia moikkaamassa tuossa loka-marraskuun vaihteessa. Ehkäpä sitten kuntoutuksen päätyttyäkin voi järjestää porukan yhteisiä tapaamisia, vaikka Anttolanhovissa! No mietitään sitä sitten vuoden päästä.
Seuraavan kuntoutusjakson aikana lupasin opettaa naisille mosaiikin tekoa. Puhuin siitä muutamille ja he innostuivat kovasti. No, enhän minä sitä itsekään ole vielä tehnyt, mutta aion kyllä poikien kanssa tehdä. Joten tulee itsekin opeteltua samalla. Niin, että eiköhän se opettaminenkin sitten onnistu. Joku ei ollut koskaan kuullutkaan mosaiikista, mitä minun oli vaikea ymmärtää, mutta ehkä näin askartelua ja käsitöitä harrastavana ihmisenä on törmännyt niin moniin juttuihin, että se vaan hämmästytti, ettei se ollut jollekin ollenkaan tuttua.
Viikonloppuna iski kauhea väsymys, en ymmärrä mistä johtuu, mutta vielä tänäänkin väsyttää aika lailla. Ainakin nyt illalla. Iltapäivällä jaksoin sentään leipoa pullaa, korvapuusteja, kun se oli poikien toive. Ja samoilla lämmöillä sitten tein vielä pizzat meille. Kylläpä tunsin itseni ahkeraksi. Mutta enpä ennen paljoa töiden jälkeen enää jaksanut. Nyt kun on lyhyempi päivä, niin voimia riittää vielä muuhunkin kuin vaan työhön, ja se on hyvä asia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Varmaan se ihan kuntoutuskurssikin vie ihmiseltä voimia, vaikka myös antaa niitä lisää. Siellä kun on kuitenkin paljon puuhaa ja uudet ja vähän tutummatkin ihmiset ympärillä.
Nam, korvapuusteja! En taida kuitenkaan itse tehdä, vaan ostaa kaupasta, ettei tule liikaa rohmuttua ;)
Lähetä kommentti