12. kesäkuuta 2008

Vaikea eronhetki

Pojat lähtivät taas isänsä luo. Kävin saattelemassa pojat exän uuteen kotiin. Se on minun asunnoltani parin korttelin päässä. Miten tuntuikaan vaikealta jättää poikia sinne, pienempi just tänään meinas itkeä sitä, kun iskä ei enää asu siellä entisessä kodissa. Hän ei muistakaan muuta kotia kuin sen, koska muutti sinne yksi vuotiaana.
Isommalle pojalle ostettiin sitten tänään se kauan odotettu PUHELIN. Ajattelin, että onpahan aikaa harjoitella sen käyttöä kunnolla ennen kuin koulu alkaa. Kyllä hän olikin ylpeä siitä. Toivottavasti se pysyy ehjänä eikä häviä ennen syksyä. Se hyvä puoli siinä on myös, että voin nyt soitella pojille suoraan ja pojat minulle jos asiaa on. Exä ei oo antanu kuulema soittaa, vaikka asiaa olis ollu.


Nyt pääsen taas rauhassa korujen kimppuun, monta ideaa on muhinut mielessä, muttei oo ollu aikaa niiden toteuttamiseen. Olis kyllä monta muutakin hommaa niin kuin yleensä, mut katsotaan nyt mistä aloitetaan. Tässä yksi aiemmin tekemäni korusetti, jolla osallistuin yhteen kilpailuun. En voittanut. Tein korun itselleni, pidän siitä kovasti, siinä on makeanvedenhelmiä ja pronssiset koruosat.

Ei kommentteja: