Kyllä tämä elo ja olo noiden lasten kanssa on aikamoista, ainakin meidän perheessä. Isommalle pojalle selvisi viimein eilen, ettei se voi mennä minun kanssa naimisiin. Onhan siitä ollut puhetta jo joskus muinoin, mutta nyt ilmeisesti meni lopullisesti jakeluun. Sitten mökötettiin ja huiskittiin ja oltiin tosi äkäisiä. Ilmeisesti olikin aika kova paikka. Tänään on ollut sitten ärinää, riitaa ja väittelyä. Ja sitten yhtäkkiä ollaan pikkuveljen kanssa tosi hyvää pataa ja leikitään täyttä päätä. Eilisen illan raivoomisen takia jätettiin tänään käsityöläismarkkinoilla käymättä. No säästyipähän rahat, kuitenkin olis tullu ostettua jotain. Mua todella välillä masentaa ton isomman pojan käytös. Se on tosi uhmakasta ja pikkuveljeäkin kohtaan aggressiivista. Minuahan poika mätkii aina kun suuttuu ja hän todella kuvittelee olevansa tämän huushollin kuningas ja määrääjä. Ei mene perille vaikka aina kyllä totean, että aikuiset määrää ja minä täällä meillä. Kyllä on takki tyhjä aina kun yhden päivän saa päätökseen ja lapset nukkuu.
Päässä pyörii käsityöideoita monenlaisia, kunhan aikaa olisi toteutukselle. No löytyyhän sitä tietysti joskus, mutta mistä sitten alottaisi. Siinä se pulma. Oon keränny kiviä ja meinaan tehdä niistä jotain kivihahmoja. Sitten keksin käyttöä jo aiemmin ostamilleni taulunkehyksille, teen niihin taulut fanttilangasta, kunhan keksin mallit ja saan ne langat ostettua. Siinä olisi hyvä lahjaideakin. Yhdet jo vuosia valmiina olleet pienet ristipistotyöt keittiöön pitäisi kehystää. Metallilankatyöideoitakin pyörii päässä, joten ideoita olisi, toteutus vaan puuttuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi miten tutulta kuulostaa tuo taistelu lasten kanssa, vaikka sinulla onkin poikia ja minulla tyttöjä. Vanhempi on mullakin haastava - uskoo tosiaan, että hän päättää ja määrää, ja tästä väännetään joka taivahan päivä niin minun kuin kaikkien muidenkin aikuisten kanssa.
Tuo naimisiinmenojuttu on aikas liikuttava. Ajattele, että olet lapselle tosiaan niin tärkeä ja rakas! Hän haluaisi elää sinun kanssasi "ikuisesti" - siten kuin nyt lapsi sen käsittää. Meilläkin tuo Prinsessa on joskus puhunut menevänsä naimisiin kanssani. Siis minun, ei isänsä. Olin ihan että oho, nyt sun oidipaalivaihe menee vinksalleen. Täytynee valmistautua kahvittamaan tyttöystäviä, sitten aikanaan. ;)
Kirjoittelen meidän arjesta blogissani, se löytyy osoitteesta www piste soolomamma piste vuodatus piste net (sotken jottei tulisi robottivieraita), jos haluat käydä vastavierailulla! :)
Lähetä kommentti