Alavireistä

Huomaan olevani aika alavireinen, ei oikein mikään huvita. Keskiviikko oli tosi vaikea päivä, oli se isomman pojan asioiden palaveri. Sieltä lähtiessäni kiroilin kun tuulilasissa oli pysäköintivirhemaksu. Olin laittanut kiekkoon väärän ajan, sen verran hermostutti se koko juttu. Palaveri sinänsä meni ihan hyvin ja siellä tuli ilmi pojan vaikeudet myös toimintaterapeutin lausunnossa. Exä ei siellä paljoa suutaan avannut ja sanoi kyllä sen, että hänen luonaan ei juurikaan ole ongelmia. Tunsinpa taas olevani aika yksin asiani kanssa. Kai se vaan on niin, että minun luonani poika näyttää kaikki kauheudet ja muiden luona menee hyvin. Masentaa ja aika tavalla taas. Tunnen olevani täysin epäonnistunut äitinä vaikka järki sanoo, ettei asia ole niin ja pojan ongelmat eivät ole minun syyni. Jatkamme edelleen käyntejä erilaisten ammattilaisten luona ja mietimme mikä avuksi. Pojan opettajan piti tulla myös sinne, mutta ei häntä näkynyt. Olin laittanut hänelle sähköpostia jo edellisellä viikolla, mutta en saanut minkäänlaista vastausta. Sitten eilen vein pojan kouluun ja yritin tavoittaa opettajaa, niin sain kuulla ettei hän ole ollenkaan paikalla, että tulee ensi viikolla. Kyllä asiasta olisi voinut vanhempia informoida jotenkin. Ei poika ole osannut kertoa, että oma opettaja on poissa. Huomenna olisi pojalla koulupäivä, mutta en nyt tiedä meneekö vai ei, kun pojat ovat isällään. Koulussa on puolet opettajista lomautuksella, joten jos exä ei keksi pojalle syytä olla pois, aion mennä pojan kanssa kouluun. Menen katsomaan miten lomautuspäivä siellä sujuu, jotta tiedän vastaisuuden varalle valmistautua. Lomautuspäiviä tulee olemaan vielä aika monta ennen vuodenvaihdetta.
Kaikki tuollaiset vastoinkäymiset tuntuvat nyt jotenkin ylitsepääsemättömiltä eikä todellakaan mikään kiinnosta. Itku on herkässä ja ajatukset varsinkin töissä harhailevat. Kahden viikon kuluttua alkaa kuntoutus ja pelkään etten jaksa sinne asti sinnitellä. Onneksi on viikonloppu ja pojat ovat isällään niin voin olla taas tekemättä mitään. Paitsi jos huomenna pitää vääntäytyä sinne kouluun. Harmittaa, kun kuviakaan ei enää jaksa laitella tänne saati sitten ottaa niitä.