Nämä amigurumit ovat herättäneet kiinnostusta muissakin kuin omissa lapsissani. Sain kunnian tehdä eräälle työkaverilleni apinan, jonka hän risti marakatiksi. Sille piti tehdä myös "tukka". Ja tein myös vähän ohjetta pitemmät jalat. Kädet sillä olikin muuhun vartaloon nähden aika pitkät. Taitaa olla koruntekoterapia nyt telakalle ja tilalle on tullut virkkausterapia. Mutta olenkin kuullut ja lukenut monesta paikasta sen, että käsityöt ovat hyväksi murheissa ja iloissa. Samalla kun neuloo, virkkaa tai tekee muita käsitöitä, aivot työskentelevät ajankohtaisen ongelman tai asian parissa. Tuntuu olevan totta. Joten tässä apina seisoo ja apina istuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti