Helmikuu vetelee viimeisiään ja mullakin on puhti aika vähissä. Tämä lomaviikko poikien kanssa on mennyt kokonaisuudessaan ihan kivasti, mutta rankkaa se taas oli. Kun olet koko ajan yksin poikien kanssa ja yrität saada homman hoitumaan parhain päin, se kyllä vie voimat. Ja tässä viime päivinä tuo pienempi poika on alkanut kiukutella erityisen paljon ja lisäksi valittaa joka asiasta. Kai hänkin on huomannut, että sillä lailla saa huomiota. Onneksi häntä on sentään paljon helpompi käsitellä. Jos pienempi temppuilee ja kiukuttelee, niin isompi onneksi on silloin kuin enkeli. Toisaalta se olisikin parempi, mutta en vaan halua pikkuiselle sellaista elämää, että kaikki mättää koko ajan. Nyt vaan saa välillä isommalle annettua positiivista palautetta ja huomiota, kun hän käyttäytyy niin hyvin. Hankalaa on.
Eilen käytiin luistelemassa ja kyllä molemmat pojat luistelee hyvin. Isompi poika jo niin kovaa, ettei varmasti kiinni saa. Pienempikin viilettää aikamoista vauhtia jo. Tänään oli sitten vuorossa se hiihto. Eipä siitä oikein paljon mitään tullut, kun pienempi valitti koko ajan jostain asiasta. Isompi olisi hiihdellyt vaikka miten, mutta pienemmän mukaanhan se on tehtävä hommat jos yhdessä mennään. Kylmäkin tuli ja kaikkee.
Työasioista kävin torstaina juttelemassa esimiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa. Töihin paluusta juteltiin ja siitä, että miten hommiani helpotetaan, jotta voin palata töihin. Suunnitelmia tehtiin ja toukokuussa palaveerataan sitten isommalla porukalla. Tuokin asia tuntuu etenevän ihan hyvin. Jospa sitten pojankin asiat lähtis parempaan suuntaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti