Odotan aikaa ja inspiraatiota

Käsityöharrastukset on olleet kyllä aivan unholassa viime aikoina. Kun päivän on saanut siihen vaiheeseen, että pojat nukkuu, niin minä avaan joko tv:n tai tietokoneen. Siinä sitten ilta vierähtää rattoisasti. Päivät, kun pojat ovat hoidossa ja koulussa, on menneet.... niin mihin. Kumman lyhyitä on päivät olleet viime aikoina. Ensi viikolla olen sitten tiistai-illasta sunnuntai-iltapäivään yksin. Siihen sitten onkin ladattu vaikka minkälaisia hommia. On käyntejä eri paikoissa juttelemassa ja tietysti haluaisin tehdä kotonakin jotain. Olisi ommeltavaa ja virkattavaa ja korujakin tekisi mieli tehdä. Vesijumppaan pitäisi ehtiä ja tavata muutama ystäväkin. Huh huh, taitaa käydä köpelösti. Voi käydä niinkin, että en saa paljon mitään tehtyä, kun on liikaa suunnitelmia. Pitäisi olla itselleen armollinen, mutta se on välillä aika vaikeaa. Ja pitäisi kai välillä opetella ottamaan päivä kerrallaan tai mulla olisi jo hyvä jos ottaisin viikko kerrallaan. Sekin tahtoo olla minun elämän eteen päin suunnittelussa liian lyhyt aika. Yritän hallita elämääni sillä suunnittelulla, mutta kun elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut, niin sitten tuleekin vaikeaa. Ei hallitsekaan enää elämäänsä tai ainakin se tuntuu siltä. Vaikea yhtälö!