Mikä ilon päivä, noita apupyöriä ei pienemmän pojan pyörässä enää tarvita. Lähdimme illalla pyöräajelulle ja minä kävelin. Katsoin jossain vaiheessa pojan ajoa ja huomasin, että hän ajaa välillä ihan tasapainossa. Tuli sopivan tasainen kohta ja ehdotin, että kokeillaan ajamista ilman apupyöriä. Käänsin apupyörät ylemmäs ja annoin pojalle vauhtia ja niin sitä mentiin. Omalla pihalla harjoiteltiin vielä lisää. Ihmeellistä miten äkkiä tuokin asia tapahtuu. Liikkeellelähtöä pitää vielä harjoitella, mutta muuten sujuu hienosti. Kylläpä me oltiin tosi iloisia molemmat. Kunhan vähän treenataan lisää niin päästään kohta yhdessä ajelemaan hieman pitemmälle kuin vaan pari korttelia. Taisipa olla paras äitienpäivälahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti