Tässä vihdoin uusi miniamigurumi. On ollut hieman hiljaiseloa amien kanssa, mutta nyt innostus niiden tekoon palasi, kun niitä alettiin kysellä. Laitoin tuolle mallista poiketen tuollaiset pitkulaiset helmet silmiksi, jotta sillä olisi enemmän kissan silmien näköiset silmät. Seuraavaksi on tulossa sitten kahvikuppi ja muffinssi. Ehkä huomenna voisi olla valmista.Edellisessä jutussa oli aika onneton fiilis ja myös katkeruutta ilmassa. Olen tässä pari päivää asiaa pyöritellyt mielessäni. Olen edelleen sitä mieltä, että minulle tehdään vääryyttä, mutta olen saanut ajatukseni positiivisiksi jälleen. Nyt ajattelen, että ehkä tämä oli minulle onnellinen käänne elämässä. Pääsen pikkuhiljaa eroon sellaisesta työstä, jossa itse työn kohde ei enää ole pääasiassa, vaan kaikki muu, varsinkin työntekijät. Eli lapsi on unohdettu jollain tapaa ja kaikki muu on tärkeämpää. Se sotii minun arvojani vastaan, enkä halua olla sellaista suorittamista, preppausta ja tavoitteiden takaa-ajoa itse tavoittelemassa. Nykymaailmassa on niin paljon suorittamista, että minun mielestäni alle kouluikäisten lasten ei pitäisi olla siinä mukana. Lasten pitäisi saada olla lapsia, leikkiä, luoda, haaveilla, liikkua, seikkailla ja harjoitella toisten ihmisten huomioimista. Siinä olisi aivan tarpeeksi, lapset saisivat ELÄÄ. Joten oikeastaan voisin kiittää noita kaikkia minua syyllistäviä ihmisiä siitä, että olen oivaltanut itselleni muuta elämäntarkoitusta kuin vaan työn. Muu alkaa minusta olla tärkeämpää kuin työ. Työtä on pakko tehdä ansaitakseen rahaa, mutta sitäkin voisi tehdä niin, että siitä nauttii. Nyt aloitan matkan kohti parempaa tulevaisuutta ja saa nähdä mitä työtä tulen "isona" tekemään. Se tulee varmasti selviämään seuraavien vuosien aikana. Itse odotan jännityksellä ensi vuoden jälkeistä aikaa ja samalla olen levollisin mielin siitä, että kaikki kyllä tuppaa järjestymään aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti