Huomenna matkaan

Aamulla lähdemme ajamaan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. Onhan tuo matka aika pitkä, mutta otetaan rauhallisesti, taukoja riittävästi. Lasten kanssa matkustaessa ei tosiaan kannata kiirehtiä paikasta toiseen vaan nautitaan myös matkanteosta pysähtymällä mielenkiintoisissa paikoissa. Lähdemmekin matkaan heti aamusta, joten aikaa on.
Olen tänään pakannut mukaan kaikkea mahdollista, kun ei oikein tiedä seuraavien kuuden päivän säästä. Muutenkin tarvitsee mukaan monenlaista kamaa kännykänlatureista, kameroista, lääkkeistä hiekkaleluihin. Ja sitten kuitenkin tuntuu, että jotain unohtuu.
Pojat kävivät isänsä luona tänään iltapäivästä iltaan. Se olikin sopiva homma, niin minä pääsin rauhassa ostamaan matkaeväitä ja pojille vähän tekemistä matkalle. Sain kotona tiskattua ja pakattua. Isänsä oli kovasti kysellyt Kalajoen reissusta pojilta. Ei uskonut, että lähdetään kolmestaan, vaan joku muka vielä lähtisi mukaan. Sitä sen kuvittelua edelleen, että mulla olisi joku joka ohjailisi mun elämää. Se ei pysty ilmeisesti ajattelemaan, että minä osaan ajatella itsekin asioita ja pystyn tekemään poikien kanssa monenlaisia asioita nyt kun se ei ole haittoina. Kaverithan muakin varmaan manipuloi eroamaan siitä, tai niin se ainakin kuvitteli aiemmin. En ole kertonut exälle meidän reissusta mitään, kun tiedän mitä siitä seuraisi. Hirveä kuulustelu. Tietysti pitäisi varmaan kertoa, mutta eihän sekään kerro mulle yhtään mitään. Kaikki asiat saa siltä kysellä ja vielä moneen kertaan ennen kuin saa vastauksen.
Nyt tulee taukoa tähän tarinointiin, palaamme kotiin ensi viikon keskiviikkona, joten seuraavaa tarinaa saatte odottaa sinne asti. Kameran patterit on latauksessa, joten aion kuvata kovasti matkalla.

Rantaleikkejä ja komistuksia

Eilinen päivä oli taas aikamoinen kun pojat tuli kotiin. Ajattelin, ett en kestä kyllä tätä, mutta onneks se oli vaan se kotiintuloahdistus tai joku sellanen isommalla pojalla. Mikään ei käy, mua et määrää, en tee sitä, en syö tätä jne. Onneksi tänään on ollut jo parempi päivä. Isompi sanoi jopa pienempää parhaaksi kaverikseen ( perui sen kyllä myöhemmin ) ja sanoi ett kyllä täällä äitin luona on kivaa, kun oltiin uimarannalla. Huomenna vaan on menossa isänsä luo kovasti. Yritin sanoo, ett mun kanssa ei oo sovittu mitään, ett ei se ihan niin vaan käy.
Yks tuttu viestitti, ett mut on nähty jonkun komistuksen kanssa kaupassa. Olin ihan H:na, ett mitä nyt. Joku erehdys on tapahtunut varmaan tai sitten minulla muistinmenetys, kun en muista ketään komeaa miestä kaupassa vierelläni olleen. Näin ne juorut varmaan alkaa, kun joku on näkevinään jonkun ja kertoo toisille jne. Valitettavasti jouduin toteamaan, etten edes kaipaa ketään komistuksia vierelleni sekoittamaan elämääni. Olen varmaan päässyt liikaa vapauden makuun, en halua ketään sanelemaan mitä voi tehdä ja mitä ei ja minne voi mennä, milloin ja kenen kanssa. Mulle riittää tällä hetkellä kaksi miespuolista henkilöä tässä huushollissa. Koitan pärjätä heidän kanssaan mahdollisimman hyvin.
Sain muuten menemään läpi sen majaleikin siirron tuonne lasten huoneeseen. Siellä on nyt parempi ja suurempi maja kuin entinen, joten vielä toistaiseksi kaikki hyvin sillä rintamalla.

Väsynyt mutta onnellinen

Olen palannut kotiin Kotkan reissulta. Reissu oli mukava ja antoisa ja aion palata Kotkaan toistekin. Reissuun lähdettiin minun autollani ja minä tietysti halusin ja toimin kuskina. Ajoimme suoraan Kotkan keskustaan ja meripäiville. Kylläpä siellä olikin vilinää ja tosi paljon ihmisiä. Meripäiväthän oli alkaneet jo torstaina. Suuntasimme meripäivien areenalle ja siellä esiintyi Lauri Tähkä ja elonkerjuu. Ja se oli HYVÄ. Sitten majoittumaan ja syömään. Illalla takaisin areenalle ja se olikin jo pettymys. Näimme Jean S:n (samaa kuin ennenkin, nyt jo tylsää) ja Bonnie Tylerin (suuri pettymys, raspikurkku oli vielä kamalampi raspikurkku, voisi lopettaa jo esiintymisen). Esiintyjien välillä oli pitkät tauot emmekä jaksaneet odotella enää. Muutenkin alueella oli silloin illalla niin paljon porukkaa, että liikkuminen oli välillä hankalaa ja esiintymistelttaan ei kannattanut edes yrittää. Sieltä oli loppunut happi jo ajat sitten ja ehkä sen olisi kestänyt jos olisi ottanut tarpeeksi alkoholipitoisia juomia. Jotenkin vaan ei kiinnosta enää tuo pämppääminen muutenkaan ja olinhan minä autolla. Siispä nukkumaan.
Sunnuntain anti olikin sitten erilaista. Musiikkia emme enää kuunnelleet vaan ensin suuntasimme Maretariumiin. Siellähän on akvaarioissa esillä kaikki Suomen kalalajit. Se oli kiva paikka ja jos joku ei ole siellä vielä käynyt, suosittelen lämpimästi varsinkin lasten kanssa menijöitä. Minäkin aion viimeistään ensi kesänä viedä pojat sinne. Sen jälkeen kävimme vielä uudessa juuri nyt heinäkuussa avatussa merimuseo Vellamossa. Sekin oli erittäin mielenkiintoinen ja ainakin uskoisin, että sielläkin on myös lapsille paljon mielenkiintoista nähtävää.
Yllätyin itsekin siitä, kuinka nopeasti opin autolla liikkumaan Kotkassa ja sen ympäristössä. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskaltanut lähteä kuskiksi vieraaseen kaupunkiin. Tuo antoi taas paljon itseluottamusta autolla liikkumiseen ja uskallan paremmin lähteä poikien kanssa perjantaina taas reissuun. Kaikenkaikkiaan tosi kiva reissu mukavan porukan kanssa (yksi naisystäväni uuden miesystävänsä kanssa). Kukaan ei nipottanut mistään eikä kellään ollut hoppua vaan saatiin nauttia kauniista Kotkasta ja ihanan kesäisestä säästä.

Aika kuluu kummasti

Kyllä aika kuluu kumman nopeasti, kun tekemistä on koko ajan. Ihanaa kun saa nukkua aamulla pitkään, lukea rauhassa lehden aamupalalla, kuljeksia yöpuvussa melkein puoleenpäivään ja muutenkin tehdä kaikki hommansa omaan tahtiin ja milloin haluaa. Tai olla tekemättä. Olen lukenut kohta yhden kirjankin, mitä en ole ehtinyt aikoihin.

Poikien huone on nyt siisti ja uskon jopa poikien huomaavan sen kun tulevat kotiin. Siinä olikin kova urakka. Mattoja en ole ehtinyt pesemään, enkä verhoja ompelemaan. Mutta koruja on vähän taas tehty ja huomenna olisi ohjelmassa auton imurointi ja putsaus sisältä. Mansikat pitäisi hankkia ja pakastaa (nyt kun pakastin on sulatettu), joten huomiselle riittää noista hommaa. Lauantaiaamuna onkin lähtö sinne Kotkan meripäiville.

Loma tuntuu lähenevän loppuaan uhkaavasti. Tämän viikon jälkeen enää kaksi viikkoa. Toisaalta tuntuu, että on ihan kiva mennä töihinkin, kun teen sitä 6 tunnin päivää. En tiedä sitten miten kiireisiä ne 6 tuntia tulevat olemaan, mutta murehditaan sitä sitten.

My second Dotee doll

Tässä tulee toinen tekemäni Dotee doll. Tämä on sellainen koruista ja kukkasista pitävä rastatukka, joka lähtee eräälle ystävälleni nimipäivälahjaksi. Näitä on kyllä kiva tehdä, vähän samanlaista näpertelyä, kun korut, varsinkin kun käytän noita helmiä näissäkin.

Pojat lähtivät eilen isälleen ja ovat siellä taas kokonaisen viikon. Minulla on siis kokonainen viikko lomaa ihan itselleni. Tiedän kyllä, että tekemistä riittää, mutta luulen, että viikko voi tuntua pitemmältä siinä suhteessa, että se on todellista LOMAA. Sellaista minulla ei ole ollutkaan kahdeksaan vuoteen. Ihmettelen edelleen sitä, miten olen todella selvinnyt nuo kaikki vuodet. Jokainenhan tarvitsee ihan omaa aikaa ja minulla sitä ei ollut kuin pieniä hetkiä silloin tällöin. Varsinkin nyt tuollaisen vaikean vuoden jälkeen tuntuu, että sitä omaa aikaa tarvitsee vielä enemmän. Onneksi minulla sitä nyt on. Jospa vähitellen saisi asiansa kuntoon. Vaikka uskon kyllä, että oman ajan tarve jatkuu suurena, nyt kun siitä on päässyt nauttimaan. Välillä tuntuu kauhean syylliseltä olo, kun ajattelen noin. Tuntuu, etten ole hyvä äiti, koska nautin olosta ilman lapsia, enkä sitä kovin monelle viitsi sanoakaan. Pakko se vaan on itsellekin tunnustaa, etten jaksaisi muuten. Luulin aina nuorena, että minusta tulee tosi hyvä äiti ja haluan monta lasta, mutta todellisuus onkin ollut aivan toista. Nuoruuden ihanteet on karisseet ja tilalle on tullut, niin mitä... ehkäpä aikalailla realismia ja jonkun verran kyynisyyttä.

Huomenna jatkan poikien huoneen siivousta ja aion järjestää sen todellakin kunnolla niin, että pojat voivat myös leikkiä omassa huoneessaan. Nythän meillä majaleikit ja legoleikit on aina olohuoneessa, jossa kulkeminen on aika hankalaa. Voihan se olla vaikeaa saada menemään muutos läpi, koska vanhempi poika juuttuu noihin leikkeihin aika voimakkaasti, eikä suostu useinkaan muuttamaan niitä. Homman pitää mennä aina samalla lailla. Mutta yritetään.

Risteilyä ja raivaria

Tässä olikin monta päivää tyyntä ennen myrskyä. Soitin aamusta jo exälle sopiakseni seuraavasta tapaamisesta, kun kirppis olisi taas sunnuntaina ja pojat lähtis sinne aamupäiväksi ja exä hakis ne sieltä. Kysyin, että sopiiko, no sitä piti miettiä taas joku tovi. Sit kyllä kysyin, ett voisko se ottaa vanhemman pojan jo vaikka tänään, mutta ei käynyt. Eli se valittaa ettei saa poikia tarpeeks ja sit kun tarjotaan niin ei käy. Olisin halunnut pojat vähäks aikaa erilleen, kun alkoi taas olla sellasta tuo meininki.

Isompi poika ei nukkunu taaskaan päikkäreitä ja niiden jälkeen lähdettiin sisävesiristeilylle. Siellä meni aika mukavasti, mutta illalla raivari tuli kun piti lähtee nukkumaan. Pienempi sai jäädä vielä valvomaan, kun oli päivällä nukkunut. Se taisi ottaa niin paljon isompaa pattiin, ett taas nyrkit heilu ja tavarat lensi. Sain pienemmän säästymään nyrkeiltä, mut lopulta jouduin taas istumaan pojan päällä, kun hän ei alkanut rauhoittua. Hän ei voi sietää sitä, että häntä määrätään, siitä saa aina kuulla. Hän kuvittelee tosiaan voivansa päättää ja määrätä kaikista asioista. Unessa hän oli sitten jo klo 19.45. Eli väsymystä oli kuitenkin aika lailla. Aamulla kaikki on varmaan toisin tai sitten ei.

Lässähtänyt olo

Miten onkaan taas niin lässähtänyt olo. Päivä meni aika mukavasti ja eilinen myös, mutta illalla vanhempi poika taas monotti pienempää. Sillon mulle aina tulee jotenkin sellanen epätoivonen olo, ett eikö tämä ikinä lopu. Mattopyykillä kävin tänään pesemässä muutaman maton ja mummo oli poikien kanssa leikkipuistossa sillä aikaa. Illalla lähdettiin poikien kanssa toiseen leikkipuistoon pyörillä ja kyllä huomasin, että pinna on jotenkin piukalla taas. Isompihan ajelee pyörällä tosi hyvin, mutta pienempi polkee vielä apupyörillä ja ei jaksa mäkiä polkee. Joten aika hankalaa välillä oli, kun mä työntelin sitä ja talutin omaa pyörää tai välillä talutin molempia pyöriä. Eihän se tietysti sille mitään voi, mutta kiristi vaan mun pinnaa.

Tää kämppä on sekaisin ja tiskivuori vaan kasvaa, enkä jaksais mitään. Pitäis sitä ja pitäis tätä, mut ei viittis mitään. No nyt taitaa mennä taas valituksen puolelle. Kesäkin kuluu yhdessä hujauksessa ohi, ennen kun on edes kunnolla alkanut. Blääh....

SIIS piti etsiä edes teille jotain piristystä, jospa se piristäisi mua itteenikin!

Legoja ja koruja

Tänään on taas rakennettu ahkerasti legoilla ja myös tehty maja olohuoneeseen, niin että siellä kulkeminen on hieman hankalaa. Olen joutunut siirtämään sohvaakin vähän, että pääsee parvekkeelle. Siirtäminen oli vanhemman pojan ehdotus, kun kielsin majan rakennuksen kun ei sitten pääse edes parvekkeelle. Niin että neuvottelutaitojakin tuntuu löytyvän. Jo toinen päivä ilman riitoja ja tappeluita. Alan olla ihmeissäni vaikka kai pitäisi olla onnellinen. Huusholli on taas hyrskyn myrskyn, mutta näkyypähän elämän jäljet ja tärkeintä on, että lapset leikkii, siitä olen tosi iloinen.

Huomenna luovutan uudelle omistajalle taas yhdet korut. Tumman turkooseista särmikkäistä lasihelmistä ja turkooseista siemenhelmistä tehdyt kaulakoru ja rannekoru. Katsotaan mitä tuleva omistaja on niistä mieltä. Hän halusi jotain roikkuvaa siihen eteen ja säätövaraa pituudelle. Itse pidän juuri noista särmikkäistä lasihelmistä tosi paljon, niissä on ihanaa kimallusta.

Hyvä päivä

Tänään oli pojilla tosi hyvä päivä. Varsinkin vanhempi poika oli niin rauhallinen ja leikki pikkuveljen kanssa kivasti, että ihmettelin jo että mistä nyt tuulee. Tuntuu ihan ihmeelliseltä ja odotan vaan koko ajan, että millon repee. Siis ei todellakaan vastaansanomisia, ei rumaa kieltä, ei pikkuveljen haukkumista, lyömistä, ivanaurua ja kiusaamista ollenkaan. Voiko näin jatkuakaan. Aamupäivän leikkivät niin kovasti kaikkee, ettei ehditty edes ulos ja iltapäivällä lähdettiin uimaan. Isompi poika onkin oppinut taas vähän lisää ja polski ihan innoissaan. Sitten innostuivat vielä rakentamaan hiekkajokia rantaan, eivätkä tietysti ois lähteneet pois. Illalla rakentivat legilla ja nauroivat yhdessä niin, että mun piti jo sanoo, ett vähän hiljempaa. Kylläpä tuntuikin hyvältä tuo sopuisa leikki.
Yhden kaverin kanssa päätettiin lähtee Kotkan meripäiville. No pääseehän sinne, mut majapaikan saaminen olikin kiven alla. Soitin varmaan ainakin kahdeksaan paikkaan, ennen kuin löytyi yksi yhden hengen huone, johon saa lisävuoteen. Ja se on vielä 15 kilometrin päässä Kotkasta. Sen nyt varasin, kun arvelin ettei parempaakaan löydy enää. Kuulemma varauksia alkaa tulla jo vuoden alussa ja jotkut varaa jo edellisenä vuonna suoraan seuraavaks. Taitaa olla suositut pippalot. En ole koskaan käynyt, mutta nyt lähdetään kattomaan.

Matonpesua ja murjotusta

Aamulla ei taaskaan ollut kiirettä nousta ylös ja kun sain aamupalani syötyä, äitini soitti ja ehdotti mattopyykille lähtöä. Ei muuta kun mattoja kainaloon ja menoks. Sainpa neljä suht pitkää mattoa pestyä. Siinä on hyvä alku. Ihan mukavaa hommaa tuo mattojen pesu hyvässä ulkoilmassa, kun ei ota liian isoa urakkaa kerrallaan. Ja tulipa sitten vähän imuroituakin kun mattojen alta paljastui kasat roskia, kuka lie niitä sinne piilottanut.
Pojat palasivatkin kotiin jo ennen viittä. Exä sanoi lauantaina vielä, että tuo pojat maanantaiaamuna vasta kotiin tai aikaisintaan sunnuntai-iltana myöhään. Liekö jo väsynyt olemaan poikien kanssa, kun olivat olleet koko viikon mökillä. Isompi poika alkoi heti kysellä minulta, että olenko ostanut hänelle sen radion. Ihmettelin että minkä radion. Olin muka luvannut ostaa sellaiset pojille. Ilmeisesti poika kuvitteli minun luvanneen, jos olen sanonut jotain epämääräistä, että on sellasia pieniä soittimia mistä voi kuunnella musiikkia. Välillä tuntuu, ettei uskalla sanoa oikein mitään, kun aina tulee väärinymmärretyksi. Kun sitten sanoin etten todellakaan ole luvannut ostaa mitään, niin sitten alkoi murjotus ja tavaroiden potkiminen ja ärhentely. Niin että paluu arkeen on tapahtunut.

Kukkien hoitoa

Aamulla kun jaksoin nousta ylös ja olin tehnyt kaikki aamutoimet, siirryin parvekkeelle kukkien hoitoon. Minullahan on siellä orvokkeja ja krasseja ja muutama muu kukka. Pojat halusi niitä orvokkeja, mutta minä en ole niihin kauhean ihastunut. En oikein jaksaisi nyppiä niitä vanhoja kukkia pois. Krassit on ollu pitkään väliaikaisessa "ruukuissa", sellaisissa muovirasioissa. No tänä aamuna tai oikeastaan aamupäivänä sain sitten siistittyä kaikki orvokit ja laitettua krassit kunnon ruukkuihin. Nyt olen oikein tyytyväinen, kun sain sen urakan tehtyä. Kyllä siinä menikin aika kauan. Tää elämä vaan tuntuu olevan välillä sellaista pitkäpiimäistä, että jotkut tekemättömät työt saa odottaa ja odottaa ja aika kauan.

Luin tuossa yhden vanhan lehden ja siinä eräs nainen sanoi aika osuvasti, että KARSI TAI KÄRSI. Hän tarkoitti omaa elämäänsä ja sitä miten hänellä oli liikaa töitä ja vielä ikäviä tapahtumia elämässä. Niin että pitäisi oppia karsimaan liikoja asioita tai sitten tosiaan kärsiä. Minäkin karsin sen toimimattoman parisuhteen ja sen jatkuvan pahan olon elämästäni ja pikku hiljaa ollaan menossa parempaan päin.

Korurintamallakin tapahtui tänään ja sain tehtyä yhden rannekorun ja kaulakorun. Niistä ei ole vielä kuvia, mutta tässä eilen uudelle omistajalleen lähtenyt setti.

Sähläystä

Sählään täällä tämän koneen kanssa. Sain poistettua tuosta tunnustus postauksesta toisen logon, mutta samalla olen saanut poistettua myös siihen postaukseen tulleet mukavat kommentit. Tarkoitus ei ollut tietenkään niitä poistaa, mutta on sen verran vielä alkeellista tämä minun tietämykseni näistä hommista, että poistaminen onnistuu kyllä, mutta palauttaminen ei. Enkä tiedä pystyykö niitä mitenkään palauttamaan. Meinasi hävitä koko teksti, mutta sen sain pelastettua ja nyt se on tuossa. Kun ei ole nörtti niin ei ole. Suokaa anteeksi vajavaisuuteni.
Töissä on ollut aika rauhallista ja enää ei olekaan kuin kaksi päivää ja sitten taas lomalle. Ilmat saisi kyllä vähän lämmetä, että pääsisi uimaan ja mattopyykillekin joskus. Tuleekohan ne helteet sitten elokuussa kun koulut alkaa ja lasten pitäisi jaksaa keskittyä opiskeluun!
Minun hommanani olisi vielä tänä iltana kirjeen kirjoittaminen englanniksi. Minulla on kirjeenvaihtoystävä Tsekissä. Tämä nainen, Ivana nimeltään, bongasi minut postcrossing-sivuilta. Harrastin sitä hieman aktiivisemmin vielä vuosi sitten, mutta nyt tuntuu tämä elämä menevän kaikkeen muuhun. Ja tämä blogi pitää minut kyllä aika hyvin otteessaan. Nyt aion terästäytyä ja kirjoittaa sen kirjeen. Voisinpa lähettää myös pari postcrossing-korttiakin, kun tänään postissa käydessäni ostin kauniita kortteja ja postimerkkejä.

Olen saanut tunnustuksen

Olenpa iloisesti yllättynyt saamastani tunnustuksesta ja sen merkiksi tuon logon sain. Olen vain muiden blogeissa niitä nähnyt ja ihaillut ja nyt sain sellaisen itse, JIPPII! Tunnustuksen minulle antoi Soolomamma, kiitos siitä kovasti.

Here the rules: Säännöt:1. The winner can put the logo on his/her blog./

Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./

Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./

Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./

Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

I give an Award to:Annan palkinnon seuraaville blogeille:

Farrands´ handicrafts

ei saa mennä ulos saunaiholla

Hiirose emännä ajatuksii

Risulinnun pesässä

Tekemisen riemua

Helvetianmoista elämää

Kultta ja kimallet

My first Dotee Doll

Löysinpä hauskan kerhon tuolta blogien maailmasta, Omituisten ompelijoiden kerhon. Minäkin innostuin ompelemaan itselleni ensimmäisen Dotee Dollin. Haasteen aiheena on kansallisuus ja minä ajattelin tehdä tällaisen blondin sinivalkoisessa asussa, eli kansallisuus on tietysti Suomi, jos kaikki ei heti kuvasta sitä hokassu. Päässä olevat koristukset eivät oikein kuvissa näy, mutta oma pikku tuoli Suomineidolle löytyi.

Mahatautiako?

Hyvin alkoi työviikko. Viime yönä oksensin ja aamulla sain kyllä puuron syötyä ja lähdin töihin. Aika hyvin päivä sujui, vaikka mahassa kiertikin välillä. Ruokaa söin, enkä enää voinut pahoin. Edelleenkin mahassa tuntuu kummalliselta. Mahatautia on kuulemma taas liikkeellä. Pakko oli oikeestaan mennä tänään töihin, kun sieltä puuttui yks ihminen. Tai pakko ja pakko, mut onneks pystyin olemaan töissä koko päivän. Eiköhän tämä tästä ala parantua, pari päivää kiertää mahassa ja sit taas on entistä ehompi. Ei ehdi edes laihtua tässä mahataudissa, kun se kestää niin vähän aikaa.

Eilen oltiin poikien kanssa kirpputorilla myymässä kaikenlaista kamaa ja koruja. Pojatkin oli tehny kännykkäkoruja ja korvakoruja. Aluksi pojat oli tosi kärsimättömiä, ett miks meiltä ei kukaan osta mitään, mutta sitten ääni muuttui kellossa, kun tuli ostajia. Innoissaan tietysti olivat kun saivat vähän rahaa. Annoin vielä joistakin heidän myydyistä vaatteista rahat heille. Olipa onnellisia poikia. Luulen, että haluavat uudestaankin lähteä myyntihommiin. Exä haki pojat sitten yhdentoista aikaan ja semmonen kakspuoltuntinen myyntihommissa riitti ihan hyvin.Nyt pojat on sitten kokonaisen viikon isänsä luona kun sillä on loma.

Nyt esittelen teille sellaisen ennen ja jälkeen kuvaparin. Jotain olen saanut nimittäin aikaiseksikin. Kyseessä on peili, Ikeasta ostettu pieni peili, jossa on leveät puiset kehykset. Eli peili ennen ja jälkeen muodonmuutoksen. Olisiko pitänyt kultakiemuroita laittaa enemmän vai onko yksinkertainen kaunista? Kommentoida saa.

Aika mukava päivä

Tänään meillä oli pitkästä aikaa aika mukava päivä. Aamulla lähdettiin lastentapahtumaan ja siellä oli monta mukavaa juttua. Paras pojista taisi olla sellaisen lasipurkkiin tehdyn akvaarion tekeminen. Eihän pojat paljoa siihen itse tehneet, mutta lopputulos oli kiva. Onginta ja lelunvaihto olivat tietysti jälleen ohjelmassa myös. Sitten olikin jo kiire syömään. Olin luvannut, että mennään Rossoon pizzalle ja se tietysti houkutteli kovasti. No tuntuihan tuo nälkäkin jo olevan kaikilla. Päiväunien jälkeen lähdettiin ekaa kertaa tuohon lähirannalle uimaan, kun ilmakin oli siihen mitä parhain. Isompi poika uida polski täyttä päätä ja pienempi kahlaili rannemmassa. Minäkin kävin pari kertaa tekemässä pienen lenkin kauempana, kun pojat lämmitteli viltillä. Tuntuipa tosi ihanalta uida ja uudestaan kyllä mennään jos ilmat vaan on hyvät, että tarkenee.

Päivät on täynnä touhua ja illalla tuntuu jotenkin olevan puhti poissa, niin ettei mitään käsitöitä ole jaksanut tehdä. Menee enemmänkin töllöttimen ääressä istumiseksi ja tässä koneella vähän on tullu näperreltyä. Joten kuvaksi tähän yksi aiempi näpertely.

Tyyntä ja myrskyä

Kyllä tämä elo ja olo noiden lasten kanssa on aikamoista, ainakin meidän perheessä. Isommalle pojalle selvisi viimein eilen, ettei se voi mennä minun kanssa naimisiin. Onhan siitä ollut puhetta jo joskus muinoin, mutta nyt ilmeisesti meni lopullisesti jakeluun. Sitten mökötettiin ja huiskittiin ja oltiin tosi äkäisiä. Ilmeisesti olikin aika kova paikka. Tänään on ollut sitten ärinää, riitaa ja väittelyä. Ja sitten yhtäkkiä ollaan pikkuveljen kanssa tosi hyvää pataa ja leikitään täyttä päätä. Eilisen illan raivoomisen takia jätettiin tänään käsityöläismarkkinoilla käymättä. No säästyipähän rahat, kuitenkin olis tullu ostettua jotain. Mua todella välillä masentaa ton isomman pojan käytös. Se on tosi uhmakasta ja pikkuveljeäkin kohtaan aggressiivista. Minuahan poika mätkii aina kun suuttuu ja hän todella kuvittelee olevansa tämän huushollin kuningas ja määrääjä. Ei mene perille vaikka aina kyllä totean, että aikuiset määrää ja minä täällä meillä. Kyllä on takki tyhjä aina kun yhden päivän saa päätökseen ja lapset nukkuu.
Päässä pyörii käsityöideoita monenlaisia, kunhan aikaa olisi toteutukselle. No löytyyhän sitä tietysti joskus, mutta mistä sitten alottaisi. Siinä se pulma. Oon keränny kiviä ja meinaan tehdä niistä jotain kivihahmoja. Sitten keksin käyttöä jo aiemmin ostamilleni taulunkehyksille, teen niihin taulut fanttilangasta, kunhan keksin mallit ja saan ne langat ostettua. Siinä olisi hyvä lahjaideakin. Yhdet jo vuosia valmiina olleet pienet ristipistotyöt keittiöön pitäisi kehystää. Metallilankatyöideoitakin pyörii päässä, joten ideoita olisi, toteutus vaan puuttuu.

Pojat kotona

Pojat siis tulivat aamulla seitsemän aikoihin ja molemmat oli aika väsyneen näkösiä. Pirteitä kyllä olivat, ainakin juttua tuli taas tosi paljon. Tuliaisista olivat innoissaan ja heti olis pitänyt lähtee aarrekiviä etsimään luolista ja muualta. Joten meillä varmaan kerätään taas kiviä jonkun aikaa, tavalliset ei vaan taida enää kelvata.

Iltapuolella lähdettiin sitten tivoliin, kun se on ollut kaupungissa jo jonkin aikaa, eikä exä ollut poikia sinne vienyt. Varmaan liian kallista. Siellä oli tietysti hirmu kivaa niin kauan kun pois piti lähtee. Onneks meidän pojille kelpaa vielä tivolit, jossa ei hirveesti oo laitteita, he kun eivät tiedä muusta. Ei olla käyty puuhamaissa eikä Linnanmäellä vielä koskaan. Oon ajatellu ett niihin ehtii vielä kunhan ovat vähän isompia ja pääsevät kunnolla laitteisiin. Itse en pyöriviin vehkeisiin voi mennä, kun tulee paha olo.

Tällä viikolla meillä ohjelmaa riittää, kun on kaikenlaisia tapahtumia viikon mittaan. Huominen on vapaampi, torstaina käsityöläismarkkinoille kiertelemään, perjantaina lasten tapahtumaan ja sunnuntaina kirpputorille myymään omia kamoja. Vielä jos lauantaina olis hyvä ilma ja jos jaksaa, vois mennä pikku sisävesiristeilylle. Mutta musta tuntuu, että risteily jää myöhempään ajankohtaan. Paljon ohjelmaa niin eivät ehdi niin paljon riidellä keskenään. Toivottavasti.

Tässä vielä makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru ja korvikset. Helmet ostettu sieltä jalokivimessuilta.