Pojat lähtivät eilen isälleen ja ovat siellä taas kokonaisen viikon. Minulla on siis kokonainen viikko lomaa ihan itselleni. Tiedän kyllä, että tekemistä riittää, mutta luulen, että viikko voi tuntua pitemmältä siinä suhteessa, että se on todellista LOMAA. Sellaista minulla ei ole ollutkaan kahdeksaan vuoteen. Ihmettelen edelleen sitä, miten olen todella selvinnyt nuo kaikki vuodet. Jokainenhan tarvitsee ihan omaa aikaa ja minulla sitä ei ollut kuin pieniä hetkiä silloin tällöin. Varsinkin nyt tuollaisen vaikean vuoden jälkeen tuntuu, että sitä omaa aikaa tarvitsee vielä enemmän. Onneksi minulla sitä nyt on. Jospa vähitellen saisi asiansa kuntoon. Vaikka uskon kyllä, että oman ajan tarve jatkuu suurena, nyt kun siitä on päässyt nauttimaan. Välillä tuntuu kauhean syylliseltä olo, kun ajattelen noin. Tuntuu, etten ole hyvä äiti, koska nautin olosta ilman lapsia, enkä sitä kovin monelle viitsi sanoakaan. Pakko se vaan on itsellekin tunnustaa, etten jaksaisi muuten. Luulin aina nuorena, että minusta tulee tosi hyvä äiti ja haluan monta lasta, mutta todellisuus onkin ollut aivan toista. Nuoruuden ihanteet on karisseet ja tilalle on tullut, niin mitä... ehkäpä aikalailla realismia ja jonkun verran kyynisyyttä.
Huomenna jatkan poikien huoneen siivousta ja aion järjestää sen todellakin kunnolla niin, että pojat voivat myös leikkiä omassa huoneessaan. Nythän meillä majaleikit ja legoleikit on aina olohuoneessa, jossa kulkeminen on aika hankalaa. Voihan se olla vaikeaa saada menemään muutos läpi, koska vanhempi poika juuttuu noihin leikkeihin aika voimakkaasti, eikä suostu useinkaan muuttamaan niitä. Homman pitää mennä aina samalla lailla. Mutta yritetään.
2 kommenttia:
Vau, aika luksusta. Nautihan lomastasi (meidän muidenkin puolesta)!
Kannattaa nauttia lomasta nyt, kun sellainen on! Ja muistaa jatkossakin aina välillä ottaa aikaa myös itsellesi! Olet sen ansainnut! =o)
Lähetä kommentti