8. elokuuta 2008

Lomamatkan muistelua

Aamulla vein pienemmän pojan päiväkotiin tutustumaan ja hän jäi sinne ilman minua vähän yli tunniksi. Ei ollut ikävöinyt ja kaikki sujui hyvin. Leikit jäivät jopa kesken kun piti lähteä. Ollaanhan me käyty siellä paljon, joten paikka on tuttu vaikkei ihmiset niin olekaan. Exä viekin sitten pojan maanantaina hoitoon koko päiväksi, mutta onneksi minullakin alkaa työt ja voin käydä poikaa moikkaamassa päivän mittaan. Uskon kyllä että kaikki sujuu hyvin, poika saa oman ikäistänsä seuraa ja saa leikkiä ilman isoveljen määräilyjä.

Isoveljen kanssa käytiin toisen kerran toimintaterapeutin luona. Tänään hän jo meni ihan mielellään sinne, kun eilen oli aikamoista jarruttelua. Kivoja hommia olivat tehneet jumppavälineillä. Kyllähän se toimintaterapeutti teki paljon huomioita pojasta ja syyskuun alussa on yhteispalaveri kaikkien poikaa tutkineiden ja meidän vanhempien kesken. Täytyy silloin oikein koittaa ladata täysillä, että saa pojalle jotain apua. Tuntuu tosi pahalta, kun hän vaan jatkaa pikkuveljen kiusaamista ja suorastaan pahoinpitelyä ja muutenkin pojalla on paha olla. Pettymyksen sietokyky on todella huono, eikä hän välitä tippaakaan siitä missä raivari tulee.

No sitten iloisempiin ajatuksiin. Kalajoella oli todella mukavaa ja kuvia otinkin aikalailla. Tässä ensiksi viimeisen aamun pilvistä maisemaa hotellin viereltä otettuna.

Harmitti hieman se kun ilmat olivat niin kylmiä ja tuulisia, ettei mereen uskallettu uimaan. Pojat kyllä kahlaili parina päivänä, mutta minun täytyy tunnustaa etten itse varpaitani edes meressä kastanut. Merihän on tuossa rannassa niin matalaa pitkälle, että olisi pitänyt kahlata tosi kauas ennenkuin olisi päässyt uimaan.
Kasvoihan siellä rannalla kasvejakin, noita heiniä, jotain kukkia ja muita kasveja. Hiekka oli tosiaan ihanaa pehmeää rantahiekkaa ja sitä isompi poika keräsi pulloon kotiin tuotavaksi.

Meille oli järjestetty yhdeksi illaksi mahdollisuus päästä ajamaan mönkijöillä ja tuollaisilla elämysautoilla. Isompi poika sai ajaa lasten mönkijällä ja sitten minä ajoin pojat vuorotellen kyydissäni tuollaista elämysautoa. Hauskaahan se oli, tuulista vain ja vähän viileätä. Isolla katumönkijällä en halunnut ajaa, tuo auto riitti mulle. Matkassa riittää varmasti muisteltavaa pitkäksi aikaa ja kyllä siellä voisi joskus käydä uudestaankin. Autolla ajo onnistui hyvin, paitsi nyt on ollut vaikeaa taas ajella kaupunkinopeuksia, kun tottui tuolla maantiellä aika paljon kovempaan vauhtiin. En todellakaan ollut tien tukkona siellä, edelleen sai huomata, että tuo autoni on myös maantieajossa tosi hyvä.

1 kommentti:

jaana kirjoitti...

Kiitos käynnistäsi blogissani! Ihana kuulla että olette tavanneet Misun :) Sen suurennettu kuva koristaa meidän keittön seinää, niin rakas siitä pojilleni tuli ;)