Poikien kanssa kotiin tullessa isompi esitti toiveen, että lähtisimme pyöräilemään. Sanoin, että on niin paljon hommaa, imurointia, tiskaamista ym. Hämmästyin, kun poika sanoi, että hän voi auttaa. Aiemmin olisi alkanut kova inttäminen siitä, että kyllä lähdetään ja varmasti lähdetään ja pakko lähtee. Niinpä poika imuroi keittiön ja makuuhuoneen ja huuhteli astiat, kun minä tiskasin ( en ole saanut astianpesukonetta ostettua). Enpä taida konetta ostaakaan, kun on noin innokas apulainen, ainakin toistaiseksi. Olipa ihanaa kun saattoi sitten kehua poikaa oikein sydämen kyllyydestä. Kyllä meistä molemmista tuntui tosi mukavalta. Tuntuu välillä ihan uskomattomalta millainen muutos pojassa on tapahtunut tämän kevään aikana. Mummokin sanoi, että hän on kuin toinen poika, kun kaikki sopii ja hän on niin rauhallinen. Poika oli mummon kanssa keinuessa pohtinut, että äiti on töissä, iskä on töissä, veli hoidossa ja hän vaan vapaalla. Sanonut sen oikein nautiskellen. Mikä ihanuus onkaan koululaisen loma. No, minäkin olen nyt kolme päivää vuosilomalla ja ensi viikolla taas töihin, sitten koko viikoksi.

Parvekekukat alkavat vähitellen kukkia. Ensimmäiset aitoelämänlangan kukat on puhjenneet ja niitä on ihailtu. Kaikki me iloitsemme onnistuneesta kasvatuksesta, mutta varmasti pojat erityisen paljon. Niinpä tässä pikainen näppäys yhdestä kukasta. Väri on hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti