Arkea

Siis tasaista arkea pitäisi olla tämä meidän elämä. Arjessa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta voisihan sitä välillä tosiaan käydä elokuvissa, uimassa tms. Tuntuu vaan ettei meillä voi, tai ainakin elämä menee sitten sekaisin. Kun olin niin iloinnut isomman pojan positiivisemmasta mielialasta, niin lauantai palautti kaikki taas maan pinnalle. Jo heti aamusta alkoi nyrkit viuhua ja ärinä kuulua. Ilmeisesti se elokuviin meno teki sen verran jännitystä, että olo oli hankala. Elokuvissa kaikki meni ihan hienosti, mutta heti taas sen jälkeen alkoi ärinä kun kerroin, että mennään mummon luo syömään. Olisi pitänyt päästä heti kotiin.
Onhan se mukavaa, että kotona on kiva olla ja kaikenlaista tekemistä, mutta nyt en meinaa saada poikia ulos millään. Aamulla on niin mukavaa kulkea pyjamassa vaikka puoleen päivään, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Siis viikonloppuisin. Olenkin antanut asian olla, koska tiedän, että se on raskasta nousta aikataulujen mukaan ja lähteä tiettyyn aikaan jonnekin. Otetaan lunkisti viikonloppuisin, paitsi nukkumaan illalla tiettyyn samaan aikaan, jotta äitillekin jää vähän omaa aikaa.
Pojat ovatkin nyt pitempään yhtäjaksoisesti minun luona, koska kuun lopulla lähden taas kuntoutusjaksolle ja silloin pojat taas ovat isällään pitempään. Tällä kertaa jakso on 10 päivän pituinen. Oikeastaan on taas mukava lähteä sinne. Tapaa sen tosi kivan porukan, jonka kanssa olimme aloittamassa viime syksynä. Kylläpä aika menee nopeasti, kun silloin syyskuussa tuntui, että tammikuun loppuun on vielä tooosi pitkä aika.