Rankkaa

Eilen oli tosi rankka päivä. Vaikka sainkin toissapäivänä kolme viikkoa sairaslomaa. Eli nyt olen siis sairaslomalla ja se on hyvä juttu. Vois yrittää selvitellä kaikkia asioita, eikä tarviis työasioita miettiä. No, eilen kävin siis juttelemassa isomman pojan asioista lääkärin kanssa. Monenlaisia asioita käytiin läpi ja muutama aika rankka juttu tuli esille. Lääkäri oli sitä mieltä, että kun ongelmat ilmenee kotona niin sille ei oikein voi tehdä mitään. Että jos esim. koulussa olis jotain ongelmia niin sitten voisi tehdä jotain. Minä sanoin, että ei voi olla totta, että eihän se niin VOI olla. Tulee vaan mieleen, että senkö takia tässä on kolme vuotta tahkottu, ettei voida tehdä mitään, kun ongelmat on vaan kotona. Olisihan senkin asian voinut joku sanoa jo vähän aikaisemmin. Enkä minä suostu siihen, ettei mitään tehdä. Ja toinen asia minkä hän sanoi, että minähän ne asiat kuitenkin joudun kotona itse hoitamaan. No en suostu ihan siihenkään, vaan onhan nyt jotain apua lisäksi saatava, vaikka kotona olisinkin yksin lasteni kanssa. Minä en ole mikään terapeutti, joka voisi terapoida omaa lastaan. Sen saa kyllä tehdä joku muu. Ja luulen kyllä, että kohta tässä terapiaa tarvii koko perhe. Joku voisi alkaakin pitää meille jonkunlaista perheterapiaa. Tai sitten voitaisiin mennä uudelleen videoitavaksi niin, että siellä olisi molemmat pojat ja minä. Tunninkin aikana ehtisi tulla jo monenlaista asiaa esille meistä kaikista.
Enpä tiedä... Olin kuitenkin eilisen jälkeen niin poikki, että menin jo ennen yhdeksää nukkumaan ja nukuin kellon ympäri. Olenkin sitten tänään ollut vähän virkeämpi ja kävin vesijumpassa, sen jälkeen ravintolassa syömässä ja sitten vielä elokuvissa. Katsoin suomalaisen elokuvan Rööperi ja olihan se ihan hyvä. Välillä aika raaka ja rankka, mutta vei ainakin ajatukset ihan muualle.