Eilen en ehtinyt nukkumaan pikku päiväuniani ja illalla sen huomasi. Minua väsytti, enkä olisi millään jaksanut sellaisia pieniä juttuja kuunnella, kuten väittelyä, sitä ettei kuunnella ollenkaan ym. Illalla ajattelinkin, että kunpa tämä väsymys joskus hellittäisi, kaikki olisi varmaan helpompaa. Ehkä joskus...
Lisää pieniä ilon pilkahduksia tuli tänään. Ostin tänään vielä kirja-alesta paperilennokkikirjan. Meillä on yksi sellainen jo ollut ja pojat on olleet innoissaan, kun äiti on taitellut siinä olevia paperilennokkeja. No nyt löytyi sitten uusi isomman pojan toivoma kirja. Näytin sen matkalla hakemaan pikkuveljeä hoidosta. Isoveli tuumasi, että pikkuveli on varmaan innoissaan kirjasta ja odotti malttamattomana saadakseen näyttää kirjan hänelle! Kirja piti ottaa päiväkodin pihalle asti näytettäväksi ja ilokseni kuulin kun isompi sanoi pienemmälle, että tää on meille yhteiseks. En ollut maininnut mitään sellaista vielä.
Tunnetteko sellaisia lapsia, jotka eivät tykkää makaronilaatikosta? Tässä osoitteessa löytyy kaksi sellaista! Enkä muistanut sitä taaskaan, vaan ajattelin, että kerrankin teen itse ruokaa. Pienempi sanoi yäk ja isompi sanoi, ettei tykkää lihasta. Sitten vaan isompi taas yllätti minut. Aikansa jankattuaan, ettei tykkää lihasta ja kun en enää kommentoinut mitään, hän alkoi syödä ruokaa ja söi kaiken mitä lautasella oli ja vielä aika vauhdikkaasti. Arvatkaa kehuinko!!!
Huomenna mennään elokuviin katsomaan Mimmi lehmä ja varis -elokuvaa. Meillä on kotona aika monta Mimmi lehmä kirjaa ja pojat tykkää niistä. Jännittää hieman se elokuviin meno, koska kumpikaan pojista ei vielä ole päässyt sellaisesta kulttuuritapahtumasta nauttimaan. Siellä voi olla liian kovat äänet, liian pimeää tai sitten kakkahätä yllättää kesken kaiken. No eiköhan kaikesta selvitä kuitenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti