Kotona taas

Reissussa on ihan kiva olla, mutta on se kiva palata kotiinkin. Pojat tykkäsivät kovasti olla Kotkan Santalahdessa. Liian vähän aikaa vaan heidän mielestään. No yleensähän mikään ei riitä. Nähtiin paljon ja mielenkiintoista, mutta yksinkertainen olisi jälleen kerran riittänyt. Milloinhan minä opin sen, etteivät lapset kaipaa muuta kuin kivan leikkipaikan, merenrannan, jossa on savea ja mustikkamättäitä, joista saa kerätä itse mustikoita. Isompi poika oli tosi innokas mustikankerääjä. Hän keräsi meille ainakin puoli litraa mustikoita, puhtaina. Itse hän ei niitä syö, mutta pikkuveli kylläkin. Majoituimme mökissä ja sen edustalla kasvoi mustikkaa.

Kävimme tietysti myös nähtävyyksiä katsomassa ja yksi niistä oli Haukkavuoren näkötorni. Kiivettiin sinne ylös katsomaan maisemia ja tuuli olisi vienyt poikien lippikset, jos ne olisi olleet päässä.

Kävimme pienellä laivamatkalla lähisaareen ja takaisin, Varissaareen. Siellä oli paljon mielenkiintoisia vanhoja linnoituksen raunioita ja tykkejä. Saaressa pesii myös valkoposkihanhia ja ihailimme myös niiden untuvikkoja. Kovin lähelle ei päässyt, kun vanhemmat hätistivät uhkailullaan ihmisiä kauemmas.

Maretarium oli pojistakin kiva paikka, kun siellä näki paljon kaloja ja isoja kaloja vielä. Siinä Sapokassa on myös upea vesipuisto, jossa varsinkin hieno vesiputous teki vaikutuksen.

Muutenkin siellä oli hienoja istutuksia ja myöskin tällainen japanilaistyylinen paikka.
Nyt meillä on sitten toinenkin paikka, mitä muistella ja mihin haluta uudelleen. Pienempi poika ainakin kyselee aika usein, että milloin mennään uudelleen Kalajoelle, missä oltiin viime kesänä. Hyvä kun jää mukavia muistoja.

Raivausta

Tänään olen tehnyt kotona edelleen paikkojen raivausta. Ostin Lidlistä sellaisia sinivalkoraidallisia pahvilaatikoita lankojen ja muiden tavaroiden säilytystä varten. Täyttelin niitä tänään ja muutenkin siirtelin tavaroita paikasta toiseen. Se on kyllä rankkaa hommaa, kun siitä ei tule loppua koskaan. Huomiseksikin riittää vielä siivousta ja järjestelyä. Silitystäkään en saanut tänään aloitettua, vaikka silitettävien kasa on odottanut sitä jo tosi kauan. Mitähän huomenna ehtii? Ajattelin mennä torille jättikirppistä kiertämään aamupäivästä kunhan herään ja iltapäivällä klo 16 tulevat pojat kotiin. Viikko on hurahtanut tosi nopeesti.

Maanantaina lähdetään poikien ja mummon kanssa Kotkaan kolmeksi päiväksi. Äidin sisko asuu siellä. Menemme Santalahden leirintäalueelle mökkimajoitukseen. Siellä on hiekkarantaa, meri, minigolfia ja muuta mukavaa. Käymme ainakin Maretariumissa ja ehkä merikeskus Vellamossa. Pikku risteily jollekin lähisaarelle olisi kiva juttu. Katsotaan mitä keksitään.


Olen ostanut joskus aiemmin kolme sinistä pikkutuolia (siis n. 10 cm korkeita). Niissä on istunut yleensä Dotee doll tai muita pikkusia. Nyt laitoin niihin istumaan tällaiset nallet. Ja heti tietysti huomasin, että pöytähän nalleilta puuttuu. Minun piti sitä tehdäkin tänä iltana, mutta unohdin. Jos huomenna ehtisi aloittaa sitäkin. Ja pöydälle pitää tietysti virkata liina. Ja mitähän muuta tämä vielä poikii!

Kissa ja kirppiksiä

Vielä eilen jatkui mulla se Taitajat kartalla kiertely. Nappasin mukaan äitini ja hänen ystävänsä ja kävimme Raijan aitassa, jossa myydään pellvalankoja ja pellavatuotteita. Sieltä aittakirppikseltä ostin hahtuvalankaa ja kangastilkkuja. Ja myymälästä pellavanarua, josta voisi varmaan kanssa virkata laukun tai jotain. Siellä oli tosi ihmisystävällinen kissa, joka seurasi meitä aitasta sisälle, jonne se ei saanut tulla. Taas heräsi hieman kissakaipuu.

Myymälässä oli esillä myös monenlaisia vanhoja huonekaluja ja tarvekaluja, portaita hyllyinä ja koristejuttuja, kuten tämä pöllö, joka on kai tehty tuohesta. Tai emäntä ainakin epäili niin.

Siellä ollessa alkoikin sataa ja sitä sadetta kesti sitten koko illan. Olikin hyvä syy olla vaan kotona ja tehdä käsitöitä. Tein sen virkkaamani pyöreän laukun valmiiksi, siis siihen vuorin ja napin ja lenkin.

Hyvä ystäväni kertoi tulevansa tänään käymään täällä ja minulla oli hänelle synttärilahja vielä antamatta. Ja myös tekemättä. Siispä illalla tein vielä korun hänelle. Kivet ovat lumihiutaleobsidiaania ja riipuksena hopealusikan pesä. Koru on tosi pitkä jos sen pitää yksinkertaisena, mutta sitä voi pitää myös kaksinkerroin. Tiedän että ystäväni pitää tosi pitkistä koruista ja oikeassa olin. Kun hänelle sen tänään annoin, hän piti siitä kovasti.
Ystäväni kanssa tehtiin pitkä kierros kaupungilla. Pari kirppistä, osto- ja myyntiliike ym. Siinähän se päivä mukavasti vierähti. Löysin vähän korvistarpeita (nappeja), nauhaa laukun hihnoiksi, taulun kehykset, kellotaulun ym. Yleensä kirppiksiltä jotain aina löytyy.

Taitajia ja hahtuvaa

Tänään jatkui Taitajat kartalla kierros. Ensin kävin Hiirolassa Pirtin kehräämöllä, se ei kylläkään kuulunut tuohon tapahtumaan. Ostin sieltä paksua hahtuvalankaa ja virkkasin siitä laukun.

Laukku on halkaisijaltaan 22 cm ja tuollainen pikkulaukku syntyi paksusta langasta tosi nopeasti. Mallissa siinä ei ole mitään vuoria, mutta ajattelin siihen jonkunlaisen ommella. Laukusta tulee hieman käytännöllisempi.

Seuraavaksi menin Kenkäveroon. Siellähän on monta eri puotia ja paikkaa missä käydä. Paljon ihailtavaa ja uusia ideoita omiin töihinkin. Tonttujakin oli myynnissä monenlaisia, minä ihastuin näihin.

Tällaisia samanmallisia tehtiin lasten kanssa massasta viime jouluna. Niillä oli vaan vielä parta ja silmät näkyvissä. Ne olikin hauskan näköisiä, kun jokaisella lapsella oli oman näköisensä.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa vielä kierrosta. Ainakin Raijan aitalla, jossa on pellavatuotteita, pitäisi käydä. Ja ehkäpä Pauliina Rundgrenin pajalla myös. Hän tekee emalikoruja. Katsotaan mitä jaksaa. Eilen illalla näpertelin vähän nappikoruja ja oikeastaan niitä voisi tänään jatkaa. Kuvailen niitä sitten kun saan enemmän valmiiksi.

Taitajat kartalla

Craft on the map, 6.-10.7.2009. Tuollainen tapahtuma on parhaillaan menossa Mikkelin seudulla. Paikalliset käsi- ja taideteollisuusyritykset esittäytyvät. Eri paikoissa voi tutustua tuotteiden valmistukseen ja jopa itse valmistaa esim. korun tai muuta. Minä olen tänään käynyt useammassa paikassa keräämässä tarran taitajapassiin. Ensin vein kyllä muutaman taulun kehystettäväksi Galleriariin ja samalla katsoin siellä olleet näyttelyt. Varsinkin Mäntyharjulaisen Riikka Sammalkorven huovutustyöt oli hienoja. Tässä yksi niistä.

Sieltä jatkoin matkaa aika mielenkiintoiseen paikkaan, Tateljeehen. Siellä on kaikenlaista vanhaa tavaraa näytillä ja myös myytävänä. Ostin sieltä vähän nappeja ja solkia. Sinne kun astuu ovesta sisään hieman hätkähtää. Oven edessä istuu nimittäin nukke, jota minä ainakin säikähdin.

Seuraavaksi torille katsomaan paria myyntipaikkaa, käsitöitä Taikatuulla ja kalannahkatuotteita Kalaparkki Oy:llä. Vielä kotiin päin tullessa kävin vanhassa muuntamorakennuksessa, josta on tehty kesänäyttelytila. Tänä kesänä siellä on mosaiikkinäyttely.

Parkkipaikalta näyttelyyn kävellessä ihailin kauniita puunrunkoja. Niistä tuli minulle mieleen kauniit sirot sääret.

Kirppis, sadetta ja siivousta

Oltiin eilen kirpputorilla myymässä kamoja. Pojat oli aamupäivän mukana siellä, juoksentelivat kyllä ympäriinsä ja leikkivät läheisellä leikkipaikalla. Välillä kävivät kysymässä onko mitään myyty. Isompi poika nimittäin teki muutaman kännykkäkorun myyntiin. Ilma oli aika kylmä ja jopa minäkin, joka tarkenen yleensä tosi hyvin, jouduin laittamaan sukat jalkaan ja takin päälle. Päivän aikana sateli pikkusen muutamaan otteeseen ja kerran vähän kovemmin. Tavaroita joutui sitten suojailemaan muoveilla välillä. Tavaraa meni ihan mukavasti ja siis rahaakin tuli ihan kivasti.
Illalla olin kyllä ihan poikki, kun vielä raahasin tavarat kotiin. Nyt pitäis loput taas käydä läpi ja miettiä mitä vielä laittaa myyntiin ja mitä muualle. Toisen kerran mennään myyntihommiin äidin kanssa 26. päivä tätä kuuta.
Väsymystä oli niin paljon, että nukuin kellon ympäri, heräillen kyllä välillä. Oli ihanaa heräillä aamulla, kun sai kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Niin olenkin jaksanut tänään siivoilla. Urakkaa riittää kyllä useammaksi päiväksi, mutta aion saada tämän huushollin vähän parempaan järjestykseen. Nyt kun saan rauhassa siivoilla, voin samalla katsella kaappeja ja laatikoita, mitä muuta myytävää vielä löytyisi. Astiat varsinkin tekevät hyvin kauppansa.

Ice age 3

Olimme tänään elokuvissa katsomassa ice age kolmosen. Se oli vielä 3D-elokuvana. En ole itsekään käynyt vielä koskaan 3D- elokuvassa ja kokemus oli hieno. Kyllä se vaan on paljon todentuntuisempaa. Pienemmälle pojalle elokuva taisi olla välillä liian pelottava ja äänet kovia, mutta jaksoi hän kuitenkin katsoa sen loppuun asti. Itsestäni taas tuntui, että nauroin jälleen paljon enemmän kuin muut hassuissa kohdissa. Pojatkin nauroivat paljon, joten kai meillä on jotenkin samanlainen huumorintaju. Elokuva on siis jännittävä, hauska, liikuttava ja katsomisen arvoinen. Laadulla tehty, suosittelen. Meidän pojat tykkää eniten siitä oravasta, Jyrsiksestä.

Kuva täältä.

Nirinää ja narinaa

Tämä viikko on ollut aikamoista narinaa, riitelyä, kahinaa ja huutoa. Hetken menee mukavasti ja sitten kohta alkaa se inhottava poikien keskeinen kahina ja väittely. Muuten voisin antaa väitelläkin, mutta kun se tahtoo mennä sitten nyrkkien heilutteluks aika nopeesti. Aiheita riittää ja vaikkei olis aihettakaan niin väittely syntyy. Ajattelin, että ollaan oltu liikaa menossa, mutta paremmin menee just sillon kun ollaan jossain muualla kuin kotona.

Tiistaina käytiin Visulahdessa ja oltiinkin melkein 8 tuntia siellä. Pojilla oli mukavaa ja loppujen lopuksi hauskin paikka heistä oli kaikista pienin pomppulinna. Aina ei tosiaan tarvii olla ihmeellistä ja upeeta, vaan yksinkertaiset ja pienet asiat on parhaita.

Eilen käytiin pariin otteeseen uimassa tuossa lähirannalla ja vesi olikin ihanan lämmintä. Pojat innostuivat tekemään rannalle "linnoitusta", mistä vesi aina sorrutti reunat ja sitä piti korjailla kiireellä. Sitä hommaa jatkettiin myös tänään, niin ettei isompaa poikaa meinannut saada rannalta pois ollenkaan. Tänään käytiin myös Kenkäveron markkinoilla, katselemassa käsityöläisten aikaansaannoksia. Lähinnä tosiaan katselemassa, koska monia juttuja osaan itsekin tehdä, enkä sellaisia osta. Pojille puisia liikennemerkkejä sitten ostin, vaatimukset olisi kyllä olleet paljon suuremmat. Niin kuin aina.

Messureissu

Aamusella lähdettiin ystäväni kanssa autoilemaan Lappeenrantaa ja Ylämaata kohti. Aurinko paistoi ja oli aika kuuma. Jossain vaiheessa alkoi hieman lämpötila laskea ja pilvistyä. Sanoin piloillani, että perillä sitten varmaan sataa. No niinpä kävikin. Enää ei ollut selkä märkä hiestä vaan sateesta. Kierros jalokivimessuilla ei onnistunut ihan odotusten mukaisesti, mutta rahani sain kyllä menemään. Ja materiaalia hankittua tietysti, lasihelmiä, kivihelmiä, makeanvedenhelmiä ja simpukankuorihelmiä. Pojille toin tietysti tuliaisia myös. Olisi ollut vaan kiva kierrellä siellä ihan rauhassa ja ajan kanssa, mutta nyt se oli hieman hankalaa kun satoi.

Matkalla molempiin suuntiin tuli vastaan vanhoja autoja ja moottoripyöriä. Mikkelissähän on nyt se Oldtimer run -tapahtuma. Sielläkin olisi joskus kiva käydä ihailemassa vanhoja autoja ja upeita menopelejä. Pojatkin varmaan tykkäis. Ehkä ensi vuonna sitten.

Terhoja ja koruja

Amigurumeja on syntynyt pari pientä tammenterhoa ja ihan omalla ohjeella. Tuntuu kivalta kun pystyy itse miettimään erilaisia amigurumeja eikä tarvitse ohjetta. Nythän sitä avautuu vaikka minkälaiset mahdollisuudet, mielikuvitus vaan liikkeelle. Yksi uusikin on jo alulla, mutta siitä sitten kun se on valmis.

Koruja olen saanut aikaiseksi pari kaulakorua. Muutama korviskin on tehtynä ja hirveästi ideoita odottamassa päästäkseen koruiksi asti. Katsotaan mitä syntyy, kun huomenna pääsee hiplaamaan ihania matskuja sinne messuille. Tässä nyt pikaisesti ne kaulakorut.

Tölkkirenksukukka

Varsinainen nimihirviö tuo otsikko, mutta en keksinyt oikein parempaakaan. Täällä blogistaniassa seikkaillessani törmäsin tuollaiseen kukkaan ja olihan se koitettava heti sellaista itsekin tehdä. Jouduin juomaan kaksi siideriäkin, että sain puuttuvat kaksi renksua. Mitä sitä tekeekään käsitöiden eteen! Tuota kukkamallia en muista mistä sen löysin, mutta metallitölkkien avaajarenkaista valmistetaan monenlaisia juttuja Brasiliassa. Laukkuja, vöitä, koruja ja muuta. Ne ovat nimeltään Dalaleo- tuotteita. Aika upean näköisiä, eikä heti uskoisi mistä ne on tehty.

Nyt vaan tekemään lisää renksujuttuja, kun vaan saisi renksuja jostain lisää. Minun juomatahdillani projektit ei paljoa edisty. Täytyy pyydellä tutuilta ja sukulaisilta lisää.

Amigurumi nro 17

Tässä toinen ihan omalla ohjeelle tehty amigurumi. Vähän mulkosilmäinenhän siitä tuli, mutta tuo silmien seutu oli hieman haasteellinen noiden mustien ympärysten takia. Ensimmäinen omasta päästä tehty amigurumi oli se banaani, joka oli aiemmin esillä. Uusia ideoitakin on tullut ja niitä varmaan esillä joskus myöhemmin. Nyt täytyisi keskittyä kirppisvalmisteluihin. Pitäisi kaivella taas uudelleen kaikki kaapit ja sieltä vaan myyntiin kaikki joutava. Se vaan on välillä yllättävän vaikeaa, koska monia juttujahan voi joskus tarvita. Koitan saada lapsetkin mukaan tuohon hommaan, jos he pystyisivät luopumaan joistakin leluistaan. Se vaan tulee olemaan tosi vaikeeta, tiedän jo etukäteen. Mutta yritetään.

Päivitystä

Tein tässä hieman päivitystä tuossa tiirailtavien listalla. Siellä oli monta sellaista, jossa usein kävin eikä niissä ollut uusia postauksia ollut pitkiin aikoihin. Joten poistin niitä listaltani. Uusia sinne tuli tilalle muutama. Amigurumiblogeja lähinnä. Jos löytyy muita kivoja blogeja voin niitä taas lisäillä listaani.
Ollaan pienemmän pojan kanssa oltu eilisestä aamusta kahden. Onneksi leikkikaveri on löytynyt pihapiiristä, niin ettei minun ole tarvinnut koko aikaa leikkiä hänen kanssaan, tai kuunnella valitusta ettei ole mitään tekemistä. Olen saanut sitten itse vähän siivoiltua ja järjesteltyä tätä kaaosta. Sain kirppispaikankin varattua kahdeksi sunnuntaiksi heinäkuulle, joten koruja ja muuta myytävääkin pitäisi saada tehtyä. Ensimmäiseem kirppikseen on melkein kaksi viikkoa aikaa, joten jotain ehtii vielä tehdä. Koruja on jonkin verran jo valmiina ja shamballa rannekoruja. Amigurumeja voisi virkata ja vähän muita juttuja tehdä jos ehtii. Katsotaan nyt. Ensi viikonloppuna on taas Ylämaalla ne Jalokivimessut, joten sinne suunnistan varmaan lauantaina. Jospa uudet materiaalit taas innostais koruntekoon. Nyt olen lähinnä virkkaillut, niin kuin varmaan olette huomanneet.

Iloista juhannusta

Iloista ja mukavaa juhannusta kaikille! Mekin pääsimme tänä vuonna poikien kanssa kokolle. Olimme siskoni luona ja siellä kylällä on aina yhden talon rannalla kokko. Jäimme niin pitkäksi aikaa, että pojatkin näkivät ensimmäisen kerran juhannuskokon. Yleensä pojat on olleet jo nukkumassa klo 21.00, mutta nyt ajattelin, että jaksavat jo valvoa vähän pitempään eikä maailma mene siitä ihan sekaisin. Saivat pojatkin yhden uuden kokemuksen lisää mitä voivat sitten muistella.

Kokkopaikan rannasta löytyi aarteita, simpukoita. Niitä pojat keräsivät innoissaan ja kotiin tuotiin niitä sitten rasioissa. Haisivat aika pahalle, joten nyt ne on liossa yön ajan. Rannassa oli myös yksi inha otus, ilmeisesti iilimato. Sitä myös tutkittiin ja päästettiin se takaisin veteen. Minulle ainakin tulee inhottavia ajatuksia iilimadoista, eikä kovin tekisi mieli uida sellaisen kanssa. Onneksi vesi on vielä kylmää, joten kai tuokin inha otus ehtii vähän unohtua siihen mennessä kun vedet lämpenee.

Kokkopaikasta kävelimme takaisin siskoni talolle ja matkalla nähtiin tämä vähän miellyttävämpi otus. Luulisin, että se on ukkoetana, mutta en vielä kirjasta tarkistanut sitä. Oli nimittäin kokoa kaverilla noin 12 cm, joten aikamoinen "vonkale". Pojat tuumas, että miksei sillä ollut kotiaan mukana, eli sitä kotiloa selässä. Mutta eihän noilla etanoilla sitä olekaan.

Meillä oli ihan mukava juhannusreissu ja ilta. Hyvä kun lähdettiin. Mietin sitä nimittäin muutaman kerran, kun aamusta alkoi jo kaikki mennä pieleen. Pojat riiteli ja väitteli taas heti aamusta lähtien ja isomman pojan sormikin jäi oven saranapuolen väliin yhdessä hötäkässä. Kun se tilanne rauhoittui, pidin pojille aikamoisen puhuttelun ja myös tiukkaa komentoa koko päivän. Vähän paremmin sitten päivä sujuikin. Nyt pojat on tuhisseet sängyissään jo pitkän aikaa ja minäkin taidan vetäytyä yöpuulle. Ikkunalautaa vasten tuntuu ropisevan vähän pisaroita, joten sade alkoi onneksi vasta tässä keskiyöllä, eikä nytkään tunnu kovasti satavan.

Amigurumi nro 16

Koukku on liikkunut liukkaasti tänään, vaikka paljon muutakin on tullut tehtyä. Nyt on Plippin kaveri Plopp valmis ja pienempi poika huomen aamulla onnellinen, kun saa omansa. Poikien mielestä nämä ovat munklia, sellaisia pikkuotuksia mitä Viirussa ja Pesosessa on. Leikki varmaan alkaa heti aamusta. Jos alkaa, sillä nämä pari viime päivää on olleet yhtä väittelyä ja kinastelua. En meinaa kestää!

Tänään kävin verotoimistossa uudestaan Kelan lapun kanssa, missä oli kaikki etuudet mitä tänä vuonna olen saanut. Ihan kivalta tuntui kun laskelmissa tuli loppuvuoden veroprosentiksi 8 %. Helpottaa tilannetta varsinkin sitten elokuusta alkaen, kun tulot pienenee.

Amigurumi nro 15

Saanko esitellä, Plipp! Tämä malli on myös kirjasta Virka amigurumi, Mia Bengtsson. Minulla loppui lanka kesken eikä juuri samaa enää löytynyt, joten pää on hieman eri värinen kuin muu kroppa. Tämä kelpasi heti vanhemmalle pojalle ja pienempi tilasi itselleen tämän kaverin Ploppin. Sen virkkaus piti tietysti aloittaa heti tänään.
Pojat on olleet aika kovia väittelemään koko päivän. Ihan kyllästymiseen asti. Toivon sen tasaantuvan tässä päivien mittaan, kunhan loma etenee. Nyt ei ole enää kiire mihinkään ja pojat saavat leikkiä rauhassa. Ja tekemistä riittää. Vanhemmalta pojalta tuli taas hyvä kommentti. Hän sanoi, että ärsyttää kun minun luona aika menee niin nopeasti. Iskän luona ei, kun siellä ei oo mitään tekemistä.

Amigurumit nro 13 ja 14

Tässä teille uutta satoa. Aivan tuoreet porkkana ja banaani. Ja banaani on tehty ihan omasta päästä, valmista ohjetta ei ollut. Nyt varmaan uskaltaa tehdä muitakin kun tuo onnistui niin hyvin. Onhan se tietysti suora, mutta en anna sen häiritä. Uusia ameja on tulossa, virkkaus on taas kivaa, kun sain ne uudet kirjat.
Loma alkoi sitten tänään. Nyt saa taas olla töiltä rauhassa ensin neljä viikkoa ja sitten yhden työviikon jälkeen vielä kaksi viikkoa. Eilen palaveerattiin sen mun ensi vuoden työn tiimoilta ja tämän lyhyen työrupeaman arvioinnin merkeissä. Siellä selvisi myös se, että palkkani tippuu n. 150 e kuussa. Sitten saan vielä sitä 52,29 % siitä palkasta. Pieneen menee palkka, mutta vastaavasti verotus pienenee ja asumistukikin nousee. Joten, eiköhän me pärjätä. Täytyy vaan asettaa menot tulojen mukaan. Turhia juttuja ei hommailla tuosta vaan. Hankintoja täytyy harkita vähän tarkemmin. Kirjojen ostot ja lehtien tilaukset jäihin. Kirpputoreja ahkerammin kiertämään ja sinne myös itse myymään. Turhaa tavaraa löytyy varmasti meidänkin nurkista.

Reissu heitetty

Tallinnan reissu on nyt tehty ja palattu arkeen. Väsymystä tietenkin vielä on, mutta eiköhän se tämän viikon aikana häviä. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä ja loma alkaa. Tänään oli palaveri minun työn jatkoista. Aloitan sitten elokuussa kiertävänä varahenkilönä. Se oli ihan mun oma toiveeni ja se nyt onnistuu. Odotan mielenkiinnolla sitä työtä. Ensi vuoden perusteella nimittäin ratkeaa jatkanko työtäni vai lähdenkö ehkä opiskelemaan. Yksi huono puoli tuossa hommassa on. Palkkani pienenee. Siis peruspalkka pienenee n. 150 e ja sitten siitä saan 52 %. Mutta eiköhän me jotenkin pärjätä. Täytyy suhteuttaa menot tuloihin.

Tallinnassa otin muutaman kuvan. Siellä oli paljon ihmisiä liikkeellä ja siellä oli jotkut käsityöläismarkkinat. Mukavaa vilinää ja kauniita käsitöitä tarjolla.

Kauniita vanhoja katuja, pieniä putiikkeja siellä täällä.

Hienosti pukeutuneita neitoja ja herroja näkyi myös katukuvassa. Tannsia ja laulua. Oikein onnistunut ajankohta matkalle, vaikka sää ei niin suosinut meitä. Oli sumua, sadetta ja ukkosta.

Arvontavoitto saapui

Tänään oli oikein mukava päivä postin suhteen. Sain haettua postista arvontavoittoni. Minä harvoin voitan mitään ja taas voitin! Blogissa Neilin neuleet oli arvonta ja minä voitin sen. Odottelin voittona olevaa käsityökassia ja tänään kassi tuli JA LISÄKSI paljon muuta ihanaa. Neili oli varmaan käynyt tutkailemassa blogiani, koska mukana oli pari turkoosia juttua. Turkoosi on edelleen se minun lempivärini. Paketissa oli turkoosia lankaa, ristipistolehti, ristipistoihin lankaa ja kangasta ja neulakin vielä. Vielä siellä oli parit helmet, turkoosia ja kirkasta niissä. Aivan ihana yllätys. Selailin ristipistolehteä ja kyllä alkoi tehdä mieli myös aloittaa joku ristipistotyö. Aiemmin tein niitä jonkun verran. Kolme pientä taulua odottaa valmistumistaan, jospa nekin saisi valmiiksi nyt. Suuri kiitos Neilille!

Posti oli tuonut minulle myös kaksi uutta amigurumikirjaa. Elisabeth Dohertyn Amigurumi! Super happy crochet cute ja Mia Bengtssonin Virka amigurumi. Nyt on taas uusia amigurumimalleja joita voi alkaa virkata. Jokohan huomenna aloittaisi jonkun kivan linja-autossa. Olen nimittäin lähdössä Tallinnaan huomenna. Laivalla ollaan yksi yö ja sitten maissa toinen. Ehtii kierrellä vähän paremmin ja rauhassa siellä kun on pitemmän ajan.

Sekalaista

Eka päivä taas töissä tällä viikolla ja koko viikko olis tarkoitus olla siellä. No, ihan kivasti se menee, mutta jotain siitä puuttuu. Ei oikein oo fiilistä, sitä vaan tekee. Oikeasti haluais olla kotona tekemässä ihan muita juttuja. Koruprojektit ja tuunaukset pyörii mielessä. Kotona sitten teen vähän jotain ja sitten muuta. Aikamoisen sekalaista touhua. Amigurumimallit pyörii mielessä ja tekisi mieli koittaa ihan omaa mallia. Olen saanut vain Shamballa rannekoruja tehtyä lisää, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Taidan alkaa laskea päiviä lomaan. Onkohan minusta todella tullut näin työtävieroksuva tyyppi. Ei varmaan, tuo työ vaan on väärä. En sovi enää siihen muottiin, johon pitäisi. Minusta tuntuu, että koko elämäni varrella on ollut monta kertaa sellainen vaihe, etten sovi johonkin tiettyyn muottiin tai kaavaan. Yksinkertaisesti en vaan sovi, enkä voi tehdä asioita vastoin tuntemuksiani.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Kohta 200 rikki

Siis postauksia on kohta 200. Tavallaan saavutus sekin. Tämä on ollut tosi kivaa ja rentouttavaa, tämä blogin pitäminen. En tiedä tulisinko enää toimeen ilman. On nimittäin harvinaista jos en konetta avaa jonain päivänä. Oman blogin kirjoittaminen ja toisten blogien lukeminen on niitä päivän askareisiin kuuluvia juttuja. Sitä minun omaa aikaa. Tänään pääsinkin vähän aikasemmin koneen ääreen, kun pojat eivät nukkuneet päiväunia niin illalla menivät sitten aikaisemmin nukkumaan.

Tänään pojat on leikkineet sotaleikkejä. Innostuksen siihen saivat eilen. Puolustusvoimain lippujuhlapäivä oli eilen ja sen kunniaksi pääsi ilmaiseksi Mannerheimin salonkivaunuun, Viestikeskus Lokkiin ja Päämajamuseoon. Sateisena päivänä olikin ihan sopivaa kierrellä museoita. Varsinkin isompaa poikaa jo kiinnostaa kaikki tuollaiset sotajutut. Maastoasut kaivettiin heti esille ja sotaleikki voi alkaa.



Tällaisen lomailijan bongasin navettagalleriassa. Ei taitaisi tuollaisella asulla kovinkaan hyvin tareta näinä päivinä. Vaikken niin helteistä tykkääkään, niin ei ihan näin kylmää tarviis kesäkuussa olla. Mäkin oon joutunu taipumaan ja laittamaan kengät jalkaan tonne ulos kun ei sandaaleilla tarkene.

Hengissä ollaan

Vielä ollaan hengissä vaikka kaksi päivää olen ollut töissä. Väsyttää kyllä aika lailla, joten lähden suosiolla kohta nukkumaan. Töissä on ollut ihan mukavaa porukkaa, kun osa on jo lomalla. Olen saanut olla lasten kanssa ja tehdä myös vähän muita hommia. Johtajan kanssa palaveeratessa alkoi taas tulla pientä väittelyn tynkää, mutta muuten meni ihan hyvin. Nyt hänkin on tajunnut, että me vaan ollaan joistain asioista eri mieltä eikä se maailmaa kaada. Syksyn työtkin alkaa selviytyä pikku hiljaa, niistä myöhemmin kun varmistuu kokonaan. Sain myös sanottua, etten palaa enää takaisin nykyiseen paikkaani, vaan ensi vuoden aikana katselen mitä seuraavaksi teen. Asia on nyt siis selvä kaikille ja tämä avoimuus onkin tässä asiassa hyvä. Pitää vaan luottaa siihen, että asiat tuppaa järjestymään.

Poikien kanssa kotiin tullessa isompi esitti toiveen, että lähtisimme pyöräilemään. Sanoin, että on niin paljon hommaa, imurointia, tiskaamista ym. Hämmästyin, kun poika sanoi, että hän voi auttaa. Aiemmin olisi alkanut kova inttäminen siitä, että kyllä lähdetään ja varmasti lähdetään ja pakko lähtee. Niinpä poika imuroi keittiön ja makuuhuoneen ja huuhteli astiat, kun minä tiskasin ( en ole saanut astianpesukonetta ostettua). Enpä taida konetta ostaakaan, kun on noin innokas apulainen, ainakin toistaiseksi. Olipa ihanaa kun saattoi sitten kehua poikaa oikein sydämen kyllyydestä. Kyllä meistä molemmista tuntui tosi mukavalta. Tuntuu välillä ihan uskomattomalta millainen muutos pojassa on tapahtunut tämän kevään aikana. Mummokin sanoi, että hän on kuin toinen poika, kun kaikki sopii ja hän on niin rauhallinen. Poika oli mummon kanssa keinuessa pohtinut, että äiti on töissä, iskä on töissä, veli hoidossa ja hän vaan vapaalla. Sanonut sen oikein nautiskellen. Mikä ihanuus onkaan koululaisen loma. No, minäkin olen nyt kolme päivää vuosilomalla ja ensi viikolla taas töihin, sitten koko viikoksi.




Parvekekukat alkavat vähitellen kukkia. Ensimmäiset aitoelämänlangan kukat on puhjenneet ja niitä on ihailtu. Kaikki me iloitsemme onnistuneesta kasvatuksesta, mutta varmasti pojat erityisen paljon. Niinpä tässä pikainen näppäys yhdestä kukasta. Väri on hieno.

Töihin!

Niin se vaan on viisi kuukautta kotona vierähtänyt, eikä tehnyt heikkookaan. Olen ilmeisesti sellainen ihminen jolla tekemistä riittää oli sitten töissä tai ei. No silloin alkuvuodesta taisi olla enemmän sellaista aikaa, ettei edes jaksanut tehdä mitään. Ja henkisesti oli välillä tosi vaikeaa. Nyt on asiat onneksi huomattavasti paremmin. Olen jotenkin hyvin levollisella mielellä, vaikka muuta voisi kuvitella, kun näin pitkän ajan päästä lähtee töihin. Mutta minä olenkin tehnyt itselleni selväksi suhteeni työhöni ja tuohon työpaikkaan, joten kaikki on sen suhteen kunnossa. Katsotaan saako mikään noita ajatuksiani myllertämään vai ei.
Isompi poika tuli kotiin iltapäivällä. Käsivarret on palaneet, joten vaatii nyt vähän enemmän niiden hoito terveeksi. Iho on niin herkkä, että jos ei heti ekojen paahteisten päivien aikana muista aurinkovoidetta, niin käy näin. Kai se on pojalle pitkähihainen laitettava päälle huomenna. Poika oli tosi iloinen, kun saa mennä kahdeksi päiväksi mummon hoitoon. Tuntuupa mukavalta. Ja pienempi poika oli onnellinen, kun näkee minut huomenna jo, vaikka tulee vasta tiistaina kotiin. Tuntuu aivan uskomattoman ihanalta, että lapset pitävät läheisistään ja haluavat olla heidän kanssaan. Kai se vaan on niin, että vähemmän on enemmän myös ihmissuhteissa. Tai uskon ainakin niin, että muutama tosi läheinen ihmissuhde on merkittävämpi asia, kuin monta ei niin läheistä. Ja lapsille riittäisi varmaan vähempikin määrä kontakteja päivittäin, kuin mitä päiväkotiryhmissä tai koululuokissa on. Onneksi kesällä ja lomalla saa nauttia siitäkin.

Virkkausta

Tässä yhden uuden virkkaustyön alku. Voitte arvailla mitä siitä tulee, ei ole rintaliivit. Lopputulos on kuvassa ainakin aika hauskan näköinen. En lupaa mitään milloin se valmistuu, mutta eiköhän kesäkuun alkupuolella kuitenkin.
Nyt on ollut pari päivää oikein intoa tehdä kaikkea, siis koruja, virkkausta ja muitakin juttuja. Miten vaan päivässä ei tunnit tahdo riittää kaikkeen. Välillä kun pitäisi nukkua ja syödäkin. Ideoita pukkaa päähän koko ajan, niin ettei tahdo kaikkia edes muistaa. Heti pitäisi kirjoittaa tai piirtää ideat muistiin.
Kävin tänään elokuvissa katsomassa Enkelit ja demonit. Olen lukenut kirjan aiemmin, mutta enpä kauheasti muistanut siitä. Se oli ihan hyvä, koska jännitys säilyi loppuun asti. Pidin elokuvasti, pidän yleensä monenlaisista elokuvista. Torstaina kävin iltapäivänäytöksessä katsomassa Postia pappi Jaakobille. Suomalainen elokuva ja täysin erilainen kuin tämän iltainen, mutta sekin oli hyvä. Pidän Kaarina Hasardista, hänhän näytteli myös Liian paksu perhoseksi elokuvassa. Aina kun käy elokuvissa, sitä ajattelee, että pitäisi käydä useammin, eikä kuitenkaan sitten käy.

Shamballa

Aina innostuu jostain uudesta. Noita Shamballa-rannekoruja on kiva tehdä. Helmiä, jotain nauhaa tai lankaa ja makramee-solmuja. Siinä se. Iltaisin syntyy koruja tv:tä katsellessa kuin ohimennen. Shamballa sanaan yhdistetään käsitteet rauha, tyyneys, onnellisuus ja sisäinen voima. Shamballa-rannekoru antaa kantajalleen myös energiaa.

Vihreä tähti

Sellainen kirjakin ja video on kuin Myyrä ja vihreä tähti. Meilläkin silloin tällöin katsellaan myyrää ja se onkin tosi suloinen. Tänään pienempi poika suuttui, kun Kaapo ei tullutkaan telkkarista vaikka sitä jo mainostettiin. Se alkaa vasta ensi viikolla. Ensi viikkoon on niin mahdottoman pitkä aika.

No, minun vihreä tähteni on korusetti, jossa on vihreitä tähtiä. Sen tein joku aika sitten. Koruja syntyy hiljakseen silloin tällöin ja muutaman tilauksen olen tehnyt. Tilatut ovat samanlaisia kuin entiset, pienillä muutoksilla. Joko pituutta on pitänyt säätää tai hieman muuttaa jotain muuta. Ostin uuden Taika-lehden ja siinä oli kaikkea kivaa askartelua, varsinkin erilaisia koruja. Ehkäpä seuraavaksi syntyy niiden malleilla jotain.

Miniamit 7 ja 8

Tässä tarjolla cafe con leche ja cupcake eli maitokahvi ja muffinssi, hauskat välipalat noiden eläinten teon välissä. Olen saanut niitä tehtyä tässä vaikka pojat on olleet kotona. Isompi poika onkin ollut aika paljon kavereiden kanssa ulkona, kunhan on käynyt välillä syömässä. Illalla jo halusi jäädäkin kotiin, vaikka kaverit pyyteli luokseen, koska legorakenteluinnostus nosti taas päätään. Legolaivat piti ottaa kylppäriin mukaan saunomisen ajaksi, niin mieluista se homma taas oli. Huomen aamulla voi olla taas valitusta, kun hommat jää kesken, koska täytyy lähteä isän luo. Sellaista se on kahden kodin elämä lapselle, aina jää homma kesken kun pitää taas lähteä. Enää viikko koulua ja sitten pääsee lomalle. Ihmeen hyvin poika on jaksanut koulua käydäkin. Pojalla loppuu koulu ja minä lähden töihin, no ainakin vähäksi aikaa.
Taas on alkanut silmässä nykiä, eli jokakeväinen elohiiri on saapunut. Luulin jo ettei sitä tulekaan, koska en ole ollut töissä. Ilmeisesti se vaan tulee aina toukokuussa kaikesta huolimatta. Erikoista.

Miniami nro 6

Tässä vihdoin uusi miniamigurumi. On ollut hieman hiljaiseloa amien kanssa, mutta nyt innostus niiden tekoon palasi, kun niitä alettiin kysellä. Laitoin tuolle mallista poiketen tuollaiset pitkulaiset helmet silmiksi, jotta sillä olisi enemmän kissan silmien näköiset silmät. Seuraavaksi on tulossa sitten kahvikuppi ja muffinssi. Ehkä huomenna voisi olla valmista.
Edellisessä jutussa oli aika onneton fiilis ja myös katkeruutta ilmassa. Olen tässä pari päivää asiaa pyöritellyt mielessäni. Olen edelleen sitä mieltä, että minulle tehdään vääryyttä, mutta olen saanut ajatukseni positiivisiksi jälleen. Nyt ajattelen, että ehkä tämä oli minulle onnellinen käänne elämässä. Pääsen pikkuhiljaa eroon sellaisesta työstä, jossa itse työn kohde ei enää ole pääasiassa, vaan kaikki muu, varsinkin työntekijät. Eli lapsi on unohdettu jollain tapaa ja kaikki muu on tärkeämpää. Se sotii minun arvojani vastaan, enkä halua olla sellaista suorittamista, preppausta ja tavoitteiden takaa-ajoa itse tavoittelemassa. Nykymaailmassa on niin paljon suorittamista, että minun mielestäni alle kouluikäisten lasten ei pitäisi olla siinä mukana. Lasten pitäisi saada olla lapsia, leikkiä, luoda, haaveilla, liikkua, seikkailla ja harjoitella toisten ihmisten huomioimista. Siinä olisi aivan tarpeeksi, lapset saisivat ELÄÄ. Joten oikeastaan voisin kiittää noita kaikkia minua syyllistäviä ihmisiä siitä, että olen oivaltanut itselleni muuta elämäntarkoitusta kuin vaan työn. Muu alkaa minusta olla tärkeämpää kuin työ. Työtä on pakko tehdä ansaitakseen rahaa, mutta sitäkin voisi tehdä niin, että siitä nauttii. Nyt aloitan matkan kohti parempaa tulevaisuutta ja saa nähdä mitä työtä tulen "isona" tekemään. Se tulee varmasti selviämään seuraavien vuosien aikana. Itse odotan jännityksellä ensi vuoden jälkeistä aikaa ja samalla olen levollisin mielin siitä, että kaikki kyllä tuppaa järjestymään aikanaan.

Ei paluuta

Ilmeisesti mulla ei ole paluuta enää entiselle työpaikalle kuin kesäksi vain. Kyselin tänään poikaa hakiessa mitä olivat palaverissa pohtineet asiasta. Sieltä alkoi tulla sellainen litania asioita miksi minä en voisi sinne mennä, että päätös on ilmeisesti jo tehty. Sanoinkin, että olen kyllä eri mieltä, mutta eihän mun kannata mitään sanoa. Ajattelen aivan eri tavalla kuin siellä ilmeisesti suurin osa porukasta. Tai enhän minä ole kaikilta kysellyt. Herättää kyllä aikamoista katkeruutta, että näin ihminen savustetaan jostain pois osaksi sen takia, että aion tehdä mulle lakisääteisesti kuuluvana 20 tuntia viikossa. Ja vielä tähän kaikkeen vedetään vielä pienemmän pojankin asiat mukaan. Kyllä taas taistelutahto laantui, kun tuulimyllyjä vastaan on aika turhaa taistella. Muut tuntuvat tietävän niin hyvin kaikki asiat, sekä työhommat että pojankin asiat. Hienoa että on niin viisaita ihmisiä olemassa.

Pitää kai ruveta taiteilijaks tai jotain muuta hommaa tekemään. Mutta ennen omia taiteita, tässä taas kierrätystaidetta.

Kevättä ja kierrätystaidetta

On ollut tuulista ja hieman viileää, mutta kevät on kuitenkin aika pitkällä. Olin tänään siskoni luona hänen poikansa synttäreillä ja napsin muutaman kuvan. Kun otin kuvaa vaahteran kukista siskoni sanoi, ettei hän ole aiemmin edes huomannut, että vaahtera kukkii. Ja heidän pihallaan on ollut vaahtera jo 11 vuotta. Olihan se jo korkea aika huomata sekin asia.

Kevät on ihanaa aikaa, kun luonto herää ja kaikki alkaa vihertää. Kai sitä näin keväällä syntyneenä jotenkin erityisesti nauttii keväästä. Tuntuu itsekin heräävänsä kuin talvihorroksesta. Varsinkin tänä keväänä voi sanoa todella niin. Onhan keväällä paljon odotettavaa. Kesää odottaa paljon enemmän kuin talvea. Pidän kyllä kaikista vuodenajoista. Jokaisella on omat hyvät puolensa, mutta minusta tuntuu, että keväällä ei ole ollenkaan huonoja puolia niin kuin muilla vuodenajoilla on.

Kotimatkalla pistäydyimme eräässä navettagalleriassa, jossa on mielenkiintoista kierrätystaidetta eräältä naistaiteilijalta. Hän käyttää taiteessaan kaikkea käytöstä poistettua ja vanhaa tavaraa, tyhjiä kanistereita, ruukkuja, tuikkukynttilöiden metalliosia ja vaikka mitä kamaa.Taide on kerrassaan upeaa ja kekseliästä. Täytyy tänäkin kesänä viedä pojat sitä katsomaan, sinne oli tullut uusia juttuja. Kaikille taideteoksille on keksitty vielä niin kuvaavat nimetkin. Tässä muutama esimerkki teillekin nähtäväksi.

Tiukkaakin tiukempaa

Täytyisi varmaan kiittää esimiestäni siitä, että olen saanut sisuni takaisin ja aion taistella työpaikastani. Vaikka hän varmaan toivoo muuta. Eilisessä palaverissa minulle tuli tunne, että minut halutaan pois sieltä työpaikalta. Mutta minäpä en niin vaan suostu lähtemään. Ja uskon, että ylempi esimies on minun puolellani. En vaan ole häntä vielä tavoittanut, mutta maanantaina jatkan yrittämistä. Jos tähän asti olen jollain lailla säälitellyt itseäni ja tuntenut itseni alakuloiseksi ja masentuneeksi niin eilinen palaveri sai minut kyllä heräämään ja "paranemaan". Sisuunnuin todella toivuttuani ensi järkytyksestä ja tunnen oloni hyväksi ja olen todella valmis taistelemaan. Tämä on nyt pitkästä aikaa sitä minua mikä olen ollut joskus. Ja voi vitsi, että tuntuukin hyvältä. Olen valmis taisteluun jälleen kerran ja minähän olen tässä poikani oikeuksien puolesta taistelleena oppinut aika paljon. Eipä arvaa esimieheni mitä hänellä on vielä vastassaan.
Juttelin tänään työsuojeluvaltuutetun kanssa ja häneltä sain myös tosi paljon kannustusta ja tukea tässä asiassa. Hän oli mukana siellä palaverissa, kylläkin aika hiljaisessa roolissa, mutta tukena kuitenkin.
Suunnitelma on nyt se, että aion ensi vuoden, siis syksystä kevääseen, tehdä 4:n tunnin päivää nykyisessä työpaikassani. Tuon vuoden aikana varmaan selkiytyy, mitä sitten teen. Jatkanko samalla alalla, samassa työpisteessä, siirrynkö toiseen työpisteeseen vai lähdenkö esim. opiskelemaan. Paljon mietittävää, mutta uskon, että asiat selkiytyvät pikku hiljaa.

Tiukka paikka

Huomenna on aamulla tiukka paikka. Menen palaveriin, jossa käsitellään minun töihinpaluutani. Erinäiset ihmiset ovat asiasta monenlaista mieltä ja asian hoitaminen ei ole hoitunut oikein hyvin. Siksi minua hieman jännittää. Saanko jäädä nykyiseen työyksikköön vai joudunko jonnekin muualle. Itsekään en oikein tiedä mikä olisi paras ratkaisu. Voi olla että jatkossa en halua työskennellä enää koko alalla, mutta ensi vuoden kyllä ajattelin olla omalla työpaikallani. Voi olla, ettei ensi yönä uni tule silmään. Onneksi pienempi poikakin lähtee isälleen huomenna, joten mulla on aikaa pähkäillä tuota ihan rauhassa. Ei tiedä miten sekaisin elämä taas menee. Kunpa vaan pysyisin rauhallisena siellä palaverissa.

Ilman appareita

Mikä ilon päivä, noita apupyöriä ei pienemmän pojan pyörässä enää tarvita. Lähdimme illalla pyöräajelulle ja minä kävelin. Katsoin jossain vaiheessa pojan ajoa ja huomasin, että hän ajaa välillä ihan tasapainossa. Tuli sopivan tasainen kohta ja ehdotin, että kokeillaan ajamista ilman apupyöriä. Käänsin apupyörät ylemmäs ja annoin pojalle vauhtia ja niin sitä mentiin. Omalla pihalla harjoiteltiin vielä lisää. Ihmeellistä miten äkkiä tuokin asia tapahtuu. Liikkeellelähtöä pitää vielä harjoitella, mutta muuten sujuu hienosti. Kylläpä me oltiin tosi iloisia molemmat. Kunhan vähän treenataan lisää niin päästään kohta yhdessä ajelemaan hieman pitemmälle kuin vaan pari korttelia. Taisipa olla paras äitienpäivälahja.