17. elokuuta 2008

Rankka viikonloppukin

Karua on tuo merenrantahietikko, mutta kasvaa sielläkin jotain. En tiedä mikä kasvi, mutta hauska tupsukka kuitenkin.

Karua ollut tämä viikonloppukin, paitsi lauantai hieman parempi. Vanhempi poika on ilmeisesti niin totaalisen väsynyt, että pieninkin asia mikä ärsyttää tai suututtaa, laukaisee raivoisan käytöksen. Lauantaina annoin hänen jäädä päiväunilta, mutta hän olikin itse tullut sänkyynsä ja nukahtanut. Loppupäivä menikin todella mukavasti. Yöunetkin nukkui ihan pitkät, mutta iltapäivä tänään on ollut taas aikamoista vääntöä. Ei nukkunut päikkäreitä. Pienten läksyjenkin teko oli tuskan takana kun ei olisi jaksanut millään. Pikkuveljen kiusaaminen on ollut taas "kivaa". Kaikkein ärsyttävintä minusta on se, että toisen itkiessä hän nauraa räkäisesti vielä päälle. Suhtautuminen on todella ivallista. Siihen ei auta mikään, olen keskustellut ja vedonnut tunteisiin ja vaikka mitä, mutta hän ei välitä. Hänellä ei ole ollenkaan empatiaa, niin kuin ei ollut isälläänkään. Isänsäkään ei ollut koskaan väärässä eikä hänen tarvinnut pyytää anteeksi, vaikka oli pahoittanut toisen mielen. Valitettavasti pojassa on tosi paljon samoja piirteitä kuin isässään. Minä olen taas saanut monta kertaa nyrkistä, on nipistelty ja raavittu ja revitty vaatteista. Nyt ajattelee vain, että onneksi huomenna on maanantai. Poika muuten nukahti tänään jo klo 19.30.

Kyllä tämä taistelu on henkisesti aika rankkaa. Viikon päästä on taas keskusteluaika psykologille pojan asioissa. Vaikka tuntuu, että mitä se keskustelu poikaa auttaa, nyt tarvittaisiin jotain konkreettisempaa apua tähän hommaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti tiedän tuon tunteen, kun maanantai tuntuu kivalta siksi, että silloin saa viedä lapsen päiväkotiin...

Toivottavasti saat apua omaan jaksamiseesi ja keinoja pojan kanssa pärjäämiseen.