Epäonnea, epäonnea! Eilen lähdettiin kämppiksen kanssa samaan aikaan kuntoutuksesta viikonlopuksi kotiin. Mentiin parkkipaikalle ja siellä meidän autot oli sattumalta vierekkäin. Kämppis rupes kattomaan autonsa bensaluukkua, että miten se on ihan mutkalla. Bensa haisi ja luukku oli ihan mutkalla ja naarmuilla. Minäkin sitten tutkin autoani ja multa oli bensaluukun korkki hävinnyt. Molempien autojen korkit löytyi sitten lumipenkasta. Bensat oli molemmilta varastettu. Sain sitten bensaa sielta kuntoutuspaikasta, että pääsen huoltoasemalle. No ongelmat ei siihen loppunu. Ajoin sinne huoltsikalle ja tankkasin parikyt litraa. Kun otin kuittia automaatista huomasin yhtäkkiä, että bensaa valuu auton alta maahan. Bensatankkiin oli tehty reikä. Siihenhän se reissu sitten tyssäsi, ainakin omalla autolla. Huoltsikalle kertomaan ja sitten oottelemaan hinausautoo. Mitenhän pitkälle olisin päässyt, jos en olisi huomannut sitä bensan valumista.
Tänään on sitten saanut juosta tekemässä rikosilmoitusta ja soitella autokorjaamolle ja tehdä vakuutusyhtiölle ilmoituksen asiasta. On joutunut turvautumaan joukkoliikenteeseen, koska keskustaan on niin pitkä matka, ettei jaksa kävellä, eikä tuossa pakkasessa varsinkaan. Saa nähdä kuinka kauan joudun olemaan ilman autoa. Ensi viikko nyt menee kuntoutuksessa, mutta sen jälkeen olisi jo kiva saada oma auto.
Kuntoutuksessa on ollut tosi kiva tavata sitä porukkaa. En ole osallistunut kaikkeen liikuntaan, koska olen edelleen vähän flunssainen ja ääni on aamuisin varsinkin tosi maassa. Olen ottanut sitten levon kannalta. Se on tehnyt hyvää. Olo on parempi kuin aikoihin, mutta luulen sen olevan vain väliaikaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei Tuikku, pitkästä aikaa pistäydyin lukemassa blogiasi. Harmi, että teillä tuo vastamäki on ollut koko ajan elettävänä. Toivottavasti kevätaurinko näyttää teillekin paremmat ajat. Tsemppia ja iloista kevään odotusta! -Seija-
Lähetä kommentti