Pieniä valon pilkahduksia

Voi olla, että iloitsen liian varhain, mutta elämässämme on näkyvissä pieniä iloisia pilkahduksia. Maanantaina isompi poika teki läksynsä tosi reippaasti ja lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat hienosti. Kohta hän jo lukee suoraan. Tänään hän läksyjä tehdessä pyysi banaania, kun koulukirjassa joku söi banaania. No, meillä ei ollut banaania, mutta tarjosin omenaa ja se kelpasi. Eikä siinä vielä mitään, mutta hän söi koko omenan. Ihmettelette varmaan, mitä kummaa siinä voi olla, mutta poika ei yleensä huoli mitään kasviksia eikä hedelmiä, paitsi joskus banaania. Sanoinkin pojalle, että oletko tullut kipeäksi vai miten söit koko omenan. Häntä nauratti.

Illalla hän olisi halunnut pelata yhtä peliä tietsikalla, mutta sanoin, että ei voi kun pitää lähteä nukkumaan, niin hän totesi vaan että ok. Ja kun sanoin hänelle, että nyt iltapesulle, hän sanoi vaan ok ja tuli. Yleensä noissa molemmissa tilanteissa alkaa kova vastaan väittäminen ja ehtojen asetteleminen. Siksi olen hieman ihmeissäni ja tietysti pessimistinä ajattelen, ettei tuo voi enää toista päivää kestää, mutta salaa tietysti toivon, että tämä olisi suunta parempaan.

Kävimme tänään myös kirja-alennusmyynnissä ja se olisi ollut otollinen paikka pienelle kohtaukselle, mutta pojat jaksoivat senkin koettelemuksen paremmin kuin minä. Olin kyllä varannut isommalle pojalle leipää ja hän söi sen noin puoli tuntia ennen kauppaan menoa ja kaupassa vielä pari piparia. Minulla itselläni hiki valui selästä siellä tungoksessa ja hermo tahtoi kiristyä kun ei päässyt kunnolla kulkemaan. Ilmeisesti oli kuitenkin niin kiinnostavat ostokset tulossa, ettei passannut hermostua, kummasti joku kiva juttu motivoi käyttäytymään hyvin. Ostettiin kaikille kirjoja, tarroja ym. kivaa. HYVÄ PÄIVÄ!