Kohti äitienpäivää

Tässä on vielä hieman aikaa äitienpäivään, enkä edelleenkään ole stressaantunut siitä. Siskoni nimittäin soitti minulle tänään ja kysyi, että olenko stressaantunut äitienpäivästä. Hän ilmeisesti hieman oli, koska oli vielä etsimässä lahjaa meidän äidille. Minulla on ollut lahja jo pitemmän aikaa valmiina. Tein hänelle kirjanmerkin, helmijuttuja tietenkin.

Äitienpäiväkakkua meillä ei huomenna ole, mutta leivoin mokkapaloja. Ne ainakin ovat poikien herkkua ja tykkään niistä itsekin. Koitan vaan olla syömättä niitä kovin paljoa, koska maanantaina aloitin kevyemmän linjan ruokailussa. Jospa vaikka keventyisi itsekin. Vaaka nimittäin valittaa sellasilla luvuilla, ettei näin voi jatkua. Vihdoin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa laihdutuksen. Edetään pikkuhiljaa ja katsotaan miten homma etenee. Päätös on kuitenkin tehty ja siinä aion pysyäkin.

Kissat-misukaali

Olimme poikien kanssa teatterissa. Pienempi ensimmäistä kertaa ja isomman kanssa on joskus käyty, mutta ei kumpikaan muistettu mitä katsomassa. Tai sitten muistan väärin. Kuitenkin tämä kerta varmaan jää kaikille mieleen, niin kiva esitys se oli. Näytelmässä tapahtui koko ajan ja siinä laulettiin ja tanssittiin. Oli hauskaa ja vähän surullistakin. Tunnin mittainen näytelmä on lapsille juuri sopiva. Kissojen asut olivat hyvin rooleihin mietityt ja tietysti kasvomaalaukset viimeistelivät homman. Teatterissa pitäisi todellakin käydä useammin, on se niin mukavaa.

Mitähän tekis

tällaisista löydöistä. Suunnitelmia vähän on, mutta katsotaan miten ne saa toteutettua. Nuo ovat siis osa kirpputorilöydöistäni. Jääkaappimagneetteja vähän, korujakin ehkä. Parasta on se, että kotona on monenlaista materiaalia, joista voi sitten ruveta suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikenlaista. Se on ikävää, jos ideaa pukkaa, eikä juuri siihen tarvittavaa matskua löydykään mistään.
Pojan kanssa käytiin iltasella vähän pyöräilemässä. Retki oli välillä hieman vaivalloinen. Heti alussa tietysti minun pyörän kumit piti pumpata, kun en tänä keväänä vielä ollut sillä ajellut. Sitten matkan varrella ja varsinkin paluumatkalla pojan pyörä vikisi ja vinkui inhottavasti. Etujarrupalat ottivat renkaaseen kiinni. Yritin niitä säätää ja ne menivät vaan pahemmaksi. Onneksi eräs ystävällinen herrasmies pysähtyi meitä auttamaan ja saatiin jatkaa matkaa ilman kitinöitä. Onneksi vielä löytyy ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat toisia ja tarjoavat apuaan ihan itse. Siitä tuli hyvä mieli.
Nyt ilma tuntuu viilenevän ja taitaa sataakin hieman. Huomenna ilmeisesti joutuu laittamaan sukat ja kengät, jos näin viileänä ilma pysyy. Olisi se mukavampaa jos aurinko paistaisi, mutta ei sille mitään voi jos sataa. Sitähän sanotaan, että sade tuo onnea häissä, mutta miten se on syntymäpäivänä. Minäkin taas vanhenen vuodella, noin vain yhtäkkiä. Ei kyllä uskois, siis jos ajatuksia välillä miettii. Ulkonäkö kyllä alkaa varmaan jo kohta näyttääkin ikävuosien mukaiselta. Tai vaikeaahan se itse on sanoa.

Onko jo kesä?

No ainakin lämpötilojen suhteen päivät on olleet tosi kesäisiä. Yöt on vielä viileitä. Minulla on kenkäosastolla alkanut sandaali-kausi. Ihan ahdistaa ajatus sukista ja umpinaisista kengistä, joten olen nauttinut jo useamman päivän ulkoilusta paljain varpain. Katsotaan joutuuko vielä palaamaan umpinaisiin kenkiin.
Vappu meni rauhallisesti. Eilen ja tänään olen tehnyt kirppiskierroksia. Lapsille Pokemon-kortteja ja Richard Scarry-videoita. Muutama kirja ja askartelutarvikkeita, siis tuunattavia juttuja. Katsotaan mitä niistä syntyy. Ideoita on tosi monta, mutta toteutus vie aina oman aikansa. Varsinkin kun tuo vire ei ole kaikkein paras tällä hetkellä. Päässä pyörii liikaa ajatuksia kaikesta; töihinpaluusta, lopusta sairaslomasta, kesästä, ensi talvesta, uran vaihdosta, opiskelusta, rahasta ja kaikesta muusta vielä lisäksi. Joten jälleen on odotettavissa unien täyteinen yö, sillä näen joka yö tosi paljon unia. Ilmeisesti käsittelen asioita myös yön aikana ja ne tulevat myös uniin erilaisina asioina. Eksyksissä oloa on ollut unissa ja taitaa se hyvin kuvata tämän hetkistä tilannettani.

Hauskaa vappua

Hauskaa vappua kaikille!

Tässä yksi pelle jälleen tutussa roolissaan näin vapun aikaan. Olin työpaikallani esiintymässä pellenä. Se alkaa olla näköjään jokavuotinen roolini. Tuo puku on jo ainakin 15 vuotta vanha, mutta suht hyvin vielä kunnossa, kun vain kerran vuodessa käyttää. Lasit nenineen on myös yhtä vanhat, mutta uusi peruukki on pitänyt ostaa, kun vanha on matkan varrella kadonnut jonnekin. Lapset ovat hyvin kiitollinen yleisö, ei paljoa tarvitse keksiä, kun jo naurattaa. Pelleltä kun tippui muutaman kerran hattu päästä, niin se jo oli tosi hauskaa.

Naamiaisiin lähti kotoa mukaan pieni leppäkerttu, siivet on tehty jo vanhemmalle pojalle joskus. Vaatteetkin löytyivät sattumalta sopivan väriset, kun pengoin isomman pojan vanhoja vatteita. Paita vain nurinpäin niin rinnassa oleva kuva ei näy. Tuntosarvet askarreltiin eilen illalla. Ja poika oli tyytyväinen.

Parvekehommia

Tänään jatkui parvekehommat. Laitoin ruukkuihin sisällä kasvatettuja taimia. Poikien kanssa laitettiin kasvamaan aitoelämänlankaa ja oppineittenkukkaa. Taimet olivat jo niin isoja, että ne oli siirrettävä kunnon ruukkuihin. Ulos en niitä vielä yöksi uskalla jättää, joten vien ne sitten aamuisin ulkoilemaan ja illalla takaisin sisälle. Onhan siinä hommaa, mutta eiköhän se suju.

Pääsiäisenä keräsin oksia, pajun ja koivun. Sisällä koivuihin alkoi tulla hiirenkorvia ja pajunkissat rupesivat kukkimaan, joten siirsin nekin parvekkeelle.

Pojat keksivät eilen hauskan leikin parvekkeella. Heillä on leikeissä pilkkionget ja niihin laitettiin tosi pitkät langat ja he "onkivat" niillä. Ei vaan tullut kalaa. Muutama oksa alla olevista pensaista vain. Illalla tuli tippa linssiin, kun vanhempi poika sanoi niin ihanasti. Kehuin häntä nukkumaan mennessä siitä, miten hän on ollut iloinen, eikä riitoja ole ollut ja meillä on ollut yhdessä niin mukavaa. Poika sanoi, että hänelläkin on ollut kivaa ja että hän ei arvannutkaan, että kun hän täyttää kahdeksan niin hänen elämänsä muuttuu. Toivotaan vaan, että tämä seesteinen vaihe jatkuu, koska selvästi poikakin nauttii siitä.

Kivihommia

Tässä yksi omasta mielestäni onnistuneimpia kivimaalauksiani.

Tässä on myös otettu mallia lehden kuvista.

Nyt tuli oikein innostus kiviaskarteluun. Olin jo aiemmin kerännyt kivan muotoisia kiviä ja tehnyt vähän pohjamaalauksia. Sitten posti toi uuden Ihana-lehden ja siellä olikin maalailtu tosi ihania kiviä. Huomasin, että minullahan on juuri samanlaiset kohovärit kuin millä lehdessä oli koristeltu niitä kiviä. Ja niin vaan kiviä maalailemaan lisää. Vanhempi poikakin innostui hommasta. Tänään käytiin vielä keräämässä lisää kiviä, joten homma jatkuu. Pienempi poika ei innostunut niin kivistä, hän keräili pullonkorkkeja. Kiviä vaan löytyi paljon enemmän.

Vanhemman pojan tekemä sudenkorento, joka tulee mummolle äitienpäivälahjaksi.

Poika on innostunut myös Pokemoneista, joten jopa kiveen piti maalata yksi. Teimme sen yhteistyössä.

Tänään oli niin ihana aurinkoinen ja lämmin päivä, että sain parvekkeen siivottua ja kalusteet esille. Aurinkovarjokin piti hakea kellarista, kun aurinko porotti niin mahdottoman kuumasti. Ihan kesäinen olo kyllä oli. T-paidassa pojatkin tarkenivat olla. Nyt on nautittava, sitä ei taas tiedä kuinka kauan saadaan näin lämpimistä ilmoista nauttia.

Paineita

Ei nyt tällä kertaa verenpaineita, vaikka niitäkin vois olla näiden parin päivän jälkeen. Voisi sanoa, että ihanaa kun lapset ei tällä kertaa ole niitä aiheuttaneet, lapset on olleet ihan ihania omia itseään ja sen suhteen asiat on nyt ihan hyvin. Olen isommankin pojan suhteen rauhallisin mielin, kun hän on ollut niin kivasti, eikä raivareita tai edes isompia suuttumuksia ole ollut pariin kuukauteen. Asiat varmasti alkaa sujua paremmin.
Mutta sitten paineet tuleekin tuolta työrintamalta. Minun työhönpaluuni ei ole ihan yksinkertainen asia, vaan kohta siinä on jo mukana kymmenkunta ihmistä pähkäilemässä. Oma esimieheni sai mut taas eilen tuntemaan itseni maan matoseksi ja todella joksikin "hulluksi". Ei tarvitse käyttää kun sanaa mielenterveyskuntoutuja niin saa kyllä ihmisen masentumaan. En todellakaan ole kokenut sellainen olevani, mutta kai minä sitten olen sellainen. Pahalta se vaan tuntuu. Itse olen ajatellut meneväni kesäkuussa yhdeksäksi päiväksi töihin ja heinäkuussa viikoksi ja sitten elokuussa 10. päivä aloittaisin neljän tunnin päivät. Esimieheni voivotteli, että en kai nyt tule liian aikaisen töihin ja ensi vuodesta hän jo oli huolissaan, että mahdanko sitten olla paljon poissa töistä. Siis ei minkäänlaista kannustusta tullut sieltä vaan päinvastoin, taas lyötyä lyötiin. Ei kauheesti houkuttele. Olenkin kovasti miettinyt kaikenlaisia muita mahdollisuuksia, mutta en tiedä oikein mitä tekisi. Ei ole lottovoittoakaan eikä suurta perintöä tulossa, että voisi sanoa työlle heipat. Eikä sitä rikasta miestäkään. Täytyy jatkaa asioiden miettimistä.

Nettiongelmia ja koruilua

Vietin viikonlopun ilman nettiä. Se ei suostunut toimimaan. Soittelin vikailmoituksen ja kas viikonloppuisin puhelut menevät täältä Etelä-Savosta Ouluun asti. No eipä se heppu siellä paljoa osannut sanoa ja vielä vähemmän tehdä asialle. Taidanpa jatkossa jättää vikailmoitukset suosiolla viikolle. Tänään sitten soittelin puhelinyhdistykselle. Ekanahan ne heput siellä AINA sanoo, että modeemi on varmaan rikki. No ei oo ollu ennenkään, mutta nyt tiedän missä vika voi olla. Mulle soitti sit myöhemmin vähän paremmin asioista tietävä mies ja koitettiin kaikenlaista juttua. Viimein se kysyi antennijohdosta tai eihän se ole se, kun meillä on kaapeli, mutta kuitenkin. Mulla on siinä johdossa sellanen haaroitin, kun tässä kämpässä ei ole kuin yksi ainoa antennipistoke KOKO huushollissa. Koitettiin johtoa suoraan siihen pistorasiaan ja vot sie kun rupes netti pelittää. Ensin ajattelin, että täytyy ostaa uus haaroitin, mutta kun kokeilin TV:n ja modeemin johtoja toisinpäin se pelas ihan hyvin. Jotenkin se modeemin johto oli liian löysässä siinä toisella puolella. Onneksi asia selvis, alkoi olla jo vierotusoireita kun ei pässy pariin päivään nettiin.

Jotain hyötyä sitten oli tuostakin, sillä koruja tuli tehtyä useampia. Siispä pitemmittä puheitta niiden esittelyyn. Tässä ekassa kaikki helmet on lasihelmiä.

Tähän on käytetty valkoisia ja hyvin vaalean violetteja makeanvedenhelmiä. Riipuksena on simpukankuoresta tehty kukka.

Punaisessa korussa on lasihelmiä ja keskipisteenä tuollainen pitkulainen lamppuhelmi.

Vihreät pyöreät helmet ja donitsiriipus ovat aventuriinia ja lisänä 8 mm:n vihreitä katedraalihelmiä.

Vielä vihreää simpukankuorihelmien muodossa.

Vielä viimeisenä dalmatianjaspiksesta ja kuparipatinaosista tehty kaulakoru, jonka riipuksesta vielä lähikuva.

Amigurumi nro 12

Tänään sitten valmistui kahdestoista amigurumi, enkä vieläkään ole kyllästynyt niiden tekemiseen. Se vaan on niin kivaa. Tänään kävin äitini luona ja hän oli ostanut taas lisää lankoja. Hän neuloo sukkia. Ja uusi pitsineulemalli oli alkamassa. Sama "vika" äidilläkin. Villasukkia meillä ainakin riittää.

Tämä amigurumi on pingviini-baby. Mietin vaan sitä katsoessani, että tekisinkö siitä kuitenkin äidin ja sille vielä pienemmän poikasen. Tämä on 10 cm korkea. No, annetaan asian hautua ja taidan tehdä muutaman muun amin sillä aikaa. Muutama tilaus olisi tehtävä varmaan ensin.

Kaksi K:ta

Tänään sain siivottua kaksi K:ta eli kellarikopin ja keittiön. En ole sellainen tehopakkaus, että siivoisin koko huushollin kerralla tiptop-kuntoon. Olen oikein tyytyväinen itseeni. Kellarikopin siivous täytyi tehdä, koska sieltä piti löytää meille kevätkenkiä ja postimerkkikansioita. Kengät löytyivät kohtalaisen helposti ja postimerkitkin tiesin missä ne on. Ne vaan olivat perimmäisessä nurkassa toisiksi alimmaisessa laatikossa. Joten kopista piti purkaa melkein kaikki kamat pois. Mutta nyt tiedän taas mikä on missäkin ja mitä siellä yleensäkin on. Vanhempi poikahan innostui postimerkeistä viime viikolla. Kaivelin siis omani kätköistä esille. En kyllä aio hänelle niitä omiani antaa ainakaan vielä. Kunhan ensin katsoo, onko innostus pysyvää vai ohimenevää. Aika paljon minulla kyllä on sellaisia merkkejä, joita on useampia ja niitä voi hyvin antaakin. Pitää vaan hankkia sellainen kansio mihin hän voi merkkinsä laittaa. Näistä merkeistä hän ainakin pitää, Aku Ankka on suosikki-lehti.

Siivous-hommat jatkuu huomenna, mutta sormet syyhyää kyllä helmienkin pariin. Yksi amigurumi on valmistumassa varmaan huomenna ja vesijumppaankin pitäisi ehtiä. Onneksi päivässä on aika monta tuntia, niin ehtii myös tekemään aika monta juttua.

Miniami nro 5

Minikokoinen vaaleanpunainen pupu-amigurumi on menossa siskoni tytölle yhdeksi synttärilahjaksi. Aiemminhan tein sen valkoisen pupun, mutta kyllä tämä punainenkin on ihan yhtä söpö. Siskoni tilasi pojalleen myös Paavo pesusienen, mutta siihen en ole vielä etsinyt edes kuvaa mistä voisi katsoa mallia. Saa nähdä miten se onnistuu.

Pääsiäinen oli ja meni, ihan tässä kotosalla poikien ja sitten toisen pojan kanssa. Nyt kun arkipäivät taas alkoi, en ole saanut oikein mitään tehdyksi. Tänään sentään käytiin pienemmän pojan kanssa uimahallissa. Oli se jonkinlaista rentoutumista sekin, kun lilluin vaan siellä matalassa lasten altaassa ja poika leikki vesileikkejä. Siinä tuli samalla käytyä saunassa ja pesulla, joten tänään ei tarvitse lämmittää saunaa. Taas tuli ainakin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvittelen säästäväni vettä ja sähköä, mutta maksaahan se uimahallissa käyntikin.

Huomenna pienempi poika lähtee isälleen ja minulla on suunnitelmissa heti aamusta aloittaa varaston siivous. Varastokoppi on taas jotenkin tupaten täynnä eikä sieltä löydä mitään. Ja sinne pitäisi saada mahtumaan kelkat, pulkat, sukset ja muut talvijutut. Joten hikinen ja pölyinen urakka on tiedossa.

Siivousta ja synttäreitä

Pojilla alkoi siis pieni loma ja ainakin koululainen on siitä innoissaan. Hyvä kun osaa nauttia parista ylimääräisestä vapaapäivästä. Tänään hän taas nukkui kanssamme päiväunet ja on muutenkin ollut oikein herttainen. Hän on siivonnut iloisena ja innokkaana ne mitä olen pyytänyt, kun taas pienempi veikko on marmattanut joka asiasta eikä haluaisi tehdä mitään. Jopa leikit sujui yllättävän hyvin pojilla tänään. Ulos en heitä saanut kun vasta illalla, mutta ei se mitään. Välillä on hyvä nauttia siitä ettei mihinkään ole kiire.

Olen todella yrittänyt vähän siivoilla, kun huomenna vietetään poikien synttäreitä. Sukulaisia tulee vierailulle ja lahjoja isompi poika odottaa innolla. Pienempi poika ei oikein ole osannut edes toivoa mitään erityistä.

Pääsiäiskoristeita sain vasta tänään laitettua ja uuden ovikoristeen myös aiheeseen liittyen. Huomasin, ettei minulla ole ollenkaan pääsiäiseen sopivia liinoja eikä kynttilänjalkoja tms. Täytyy kai lähteä pääsiäisen jälkeen metsästämään jotain kivaa ensi kerraksi. Ovikoriste on ajateltu niin, että pääsiäisen jälkeen joskus siihen voi vaihtaa jotain keväistä.

Pääsiäisvalmisteluja

Pääsiäishommat on jääneet vähän vielä vähemmälle, mutta eiköhän niitä vielä ehdi. Tässä pienemmän pojan päiväkodissa tekemä ruukku, jossa kasvaa ohraa. Muuten meillä onkin ohrat vielä laittamatta. Miten lie ollut niin kiirettä ettei ole ehtinyt. Jospa huomenna saisi kaivettua pääsiäiskoristeet ja muut jutut esille. Nautitaan niistä sitten pitempään pääsiäisen jälkeen.

Miniami nro 4

Tässä nyt se kilpikonna mistä jo aiemmin mainitsin. Aika hassun näköinen siitä tuli, ainakin minun mielestäni. Tuo kilpi on aika ison näköinen, mutta ohjetta kyllä noudatin. Seuraavaa amigurumia en ole vielä päättänyt, mutta pitäisi kai tehdä pienemmälle pojalle hänen toivomansa isovelipöllö. Sen jälkeen joku uusi pikku-ami varmaan.
Olin muutaman päivän reissussa. Torstaina lähdin reissuun ja ajoin Jyväskylään. Kävin Pandan tehtaalla ostamassa herkkuja ja sitten Viherlandiassa. Sieltäkin tarttui kaikenlaista mukaan. Siitä jatkoin matkaa Mänttään tapaamaan kuntoutuskavereita. Olin yhden kaverin luona pari yötä ja kyllä oli mukavaa. On se ihan kiva päästä välillä kotinurkista johonkin muualle. Se lähteminen vaan tahtoo olla vaikeaa. Ei millään viitsisi. Hyvä kun lähdin. Lauantaina sitten ajoin takaisin Jyväskylään ja ehdin tehdä Kädentaito-messuilla pikakierroksen. Kaikki rahat sain kyllä menemään. Sitten Joroisiin hyvän ystävän luo vielä illaksi. Juttua piisasi taas ja kerrottiin toisillemme hyviä tuunausvinkkejä. On se ihanaa tavata hyviä ystäviä. Illalla ajelin sitten räntäsateessa kotiin.

Synttärihulinaa

Nyt on sitten yksi hulinailta ohitse. Pojan synttärit onnistuivat oikein hyvin. Vieraita oli seitsemän, sekä tyttöjä että poikia. Kaikilla riitti tekemistä ja puolitoista tuntia oli juuri sopiva aika juhlia. Siinä ehti leikkiä, herkutella ja vähän villiintyäkin. Kaikilla tuntui olevan hauskaa eikä mitään vahinkoja sattunut. Itse seurailin vaan touhuja ja otin kuvia lapsista. Olivatkin aika vaikeita kuvattavia, kun eivät todellakaan pysyneet kauaa paikallaan. En järjestänyt mitään ohjattua hommaa tai leikkiä ja se olikin hyvä valinta. Majassa oli monista hauska olla ja ainahan kaverin erilaiset lelut kiinnostavat. Poika oli tyytyväinen lahjoihinsa ja ihmetteli vielä illalla, että onpa meillä hiljaista. Itse jaksoin ihmeen hyvin lasten pientä villiintymistä ja kiljuntaa ja jaksoin pelleillä vielä heidän kanssaan. Kivaa oli. Jäi juhlista tosi hyvä mieli.

Kakun koristelussa pojan toiveet oli hämähäkinseitti ja siihen hämähäkki. Itse lisäsin vielä tuon 5 v:n ja kukan. Hyvin tuntui kakku vieraille maistuvan. Aika makeaahan se oli, mutta lasten mieleen.

Jumppaa ja juhlavalmisteluja

Oranssia väriä tulee harvemmin käytettyä koruissa, mutta nyt ystäväni tilasi sellaisen eräälle ystävälleen syntymäpäivälahjaksi. Lasihelmistäkin tulee yllättävän painava koru, jos helmet ovat isoja, kuten tuossa korussa on. Suurimmat helmet ovat 10 mm:n helmiä. Tuollaisia voisi tehdä muunkin värisinä ja tulisi varmaan kivan näköisiä.
Pojan kanssa oli taas se jumppa tänään ja tosi hiki tuli minullekin siellä. Varsinkin hännäryöstöleikki oli kivaa ja "norsupallo" eli isolla jumppapallolla pelataan jalkapalloa. Siinä vaan tahtoo pienet vähän jäädä jalkoihin, kun me aikuiset innostutaan. Hauskaa se kyllä on.
Huomenna juhlitaan pikkumiehen synttäreitä ja tänään käytiinkin ostamassa erilaisia herkkuja tarjottavaksi. Kakkupohjan leivoin nyt illalla ja huomenna täytän sen. Kakkua varten tuli pojalta tarkat ohjeet. Pitää olla suklaakakku, jossa on välissä mansikkahilloa ja päällä suklaakuorrutus. Vielä päälle pitäisi taiteilla hämähäkinseitti ja hämähäkki. Ne vaan täytyy tehdä jollain muulla värillä kuin mustalla. Eiköhän sekin onnistu. Olohuoneeseen on rakennettu maja, johon juuri mahtuu poika ja kaikki 7 vierasta. Vielä olen taiteillut sellaisista muotoiltavista ilmapalloista miekkoja ja kukkia vieraille. Huominen päivä tulee olemaan aikamoista sutinaa, ennen kuin ollaan illassa ja juhla-aika koittaa.

Kello

Tämä kello on odottanut syntymistään todella kauan. En edes muista milloin sen tilauksen sain. Pari viikkoa sitten tapasin tilauksen tehneen henkilön ja kyselin haluaako hän vielä sen kellon. Tilaus uudistettiin ja nyt kello syntyi peräti kolmen viikon kuluttua tilauksesta. Eli edistystä on tapahtunut.

Muisti on mennyt todella huonoksi minulla, varsinkin jos on paljon asioita päässä yhtä aikaa. Tänä aamuna vein pienemmän pojan hoitoon ja minun olisi pitänyt jäädä keskustelemaan pojan asioista 5-vuotis-neuvolaa varten. Enpä muistanut asiaa enää ollenkaan ja lähdin ajelemaan. Puhelin soi ja päiväkodista soitettiin perään. Ei muuta kun takaisin. Ajatukset on aika lailla ollut pojan synttärijärjestelyissä, kun keskiviikkona vietetään ekoja synttäreitä. Juhliin tulee päiväkotikavereita. Sitten pääsiäisen aikoihin vietetään poikien yhteisiä synttäreitä sukulaisille. Isomman pojan kaverisynttärit järjestää isä.

Huovutushaaste

Osallistun huovutushaasteeseen, joka löytyy sarihannelen sivuilta. Näistä tarvikkeista alkoi huovutushaasteeseen vastaaminen. Kierrätystä tässä on tuo suklaayllätysmunan muovinen "muna" ja niistä minun onnettomista huovutetuista lapasista leikattu peukalo. Uutta ovat sitten nuo helmet, jotka kirjoin tuohon pintaan. Muovimunan sain oikein kovasti survomalla mahtumaan tuon peukalon sisään ja sitten vaan kursin toisen pään kiinni. Koristeet pintaan ja niin pääsiäismunakoriste on valmis. Ripustinlenkki vaan puuttuu, niin sen voi laittaa johonkin roikkumaan. Isompi poika ihastui ainakin tuohon ja haluaa itselleen oman. No, toinen peukalo on vielä tallella.

Hyvä viikko

Meillä on ollut poikien kanssa hyvä viikko. Varsinkin isomman pojan mieliala on ollut iloinen ja kahakoita pikkuveljen kanssa ei liiemmälti ole ollut. Itsekin olen ollut varmasti pirteämpi ja iloisempi, joten mielialamme kai ruokkivat toisiaan. Pienempi poika taas on kiukutellut vähän enemmän, ilmeisesti siihen on nyt ollut tilaa. Häntä on onneksi paljon helpompi käsitellä, mutta omaa tahtoa tuntuu sieltäkin löytyvän. Tänään olin hieman hämmästynyt , kun pojat siivosivat lelujaan pyynnöstäni ihan innoissaan, varsinkin isompi poika. Hän myös ihan omasta ehdotuksesta kävi päiväunille, vaikken sitä häneltä olisi vaatinutkaan. Kaikki nukkua posotimme pari tuntia. Tuntuipa mukavalta.
Käsityörintamalla on taas ollut hiljaisempaa nyt, kun molemmat pojat on olleet kotona. Energiaa ei ihan kaikkeen silloin riitä, vaikka meillä on mukavaa ollutkin. Uskoisin, että huomenna taas pääsen vauhtiin, kun isompi lähtee isälleen viikoksi. Pari korutilausta pitäisi tehdä ja huovutushaastekin on jo aloitettu. Yksi miniamigurumi on valmistumassa, joten lähipäivinä varmaan niistä sitten tulee kuvia.

Korupläjäys

Tänään sain vielä muutaman korun tehtyä ennen kuin isompi poika palasi kotiin. Väsyneeltähän tuo tuntui, haukotteli aina välillä. Kuitenkin illalla piti vielä lähteä ulos ja hän jäikin sitten kavereiden kanssa leikkimään. Minä sain sillä aikaa tehtyä taas muutaman pääsiäiskortin. Pitäisi kohta käydä postissa katsomassa minkälaisia pääsiäispostimerkkejä on tarjolla tänä vuonna. Tuntuu, että joka kerran kun teen pääsiäiskortteja, keksin lisää ihmisiä kenelle voisin lähettää kortin. Täytyy vaan raja johonkin vetää, mutta sepä onkin yllättävän vaikeaa.

Tässä sitten kuvattuna kännykkäkoruja, laukkukoruja, kaulakoruja ja korusettejä.

Amigurumit nro 10 ja 11

Niinkuin huomaatte virkkausvillitys on vienyt minut täysin mukanaan. Onneksi telkkarista on tullut katsottavaa ohjelmaa, niin on voinut samalla virkata. Muuten se on tylsää, kuten tiedätte naiset, kun niiden pitää tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Nyt koitan kyllä tämän illan olla virkkaamatta ja keskittyä välillä noihin koruhommiin. Olen kyllä pari korua ja laukkukoruja tehnyt jo, mutta kuvailen ne kaikki sitten samalla. Nämä oli ihan pakko kuvata näin erikseen, kun ainakin musta nää on suloset, omena matoineen ja päärynä.

Tänään kiertelin vähän kirpputorilla ja löysin pari kirjaa, muutaman videon, nahkapaloja, lankoja, sellasia pehmoeläimen silmiä ja pienet ihanat puukengät, joita aion tuunata jollain lailla, kunhan suunnittelen ensin miten. Ehkäpä näette tuloksia myös täällä joskus.

Miniamit 1-3

Täällä on koukku viuhunut tiuhaan tahtiin ja miniamigurumeja on syntynyt. Kyllä noita on sitten ihana virkata, kun ne tulee valmiiksi niin nopeasti. Nehän on pieniä, vain 8 cm korkeita ja samalla mallilla syntyvät. Korvat ja kuonot voivat olla erilaisia, mutta pää ja vartalo kaikilla on samanlainen. Ajattelin tehdä noihin vielä sellasen kiinnityssysteemin, niin ne voi laittaa vaikka reppuun tai laukkuun roikkumaan. Ohjeita riittää vielä moneen eläimeen ja ainakin kilpikonnan teen seuraavaksi. Tässä nyt ankka, nalle ja pupu.

Minulla on taas poikavapaa viikonloppu ja yritän saada tehtyä myös koruja. Tuntuu tuo koukku vaan helpommin tarttuvan käteen. Ostin kyllä tänään vähän uusia helmiä, jotka kyllä houkuttelee pariinsa. Pitäisi vaan ensin siivota tuo olohuoneen pöytä, että mahtuisi helmet siihen levittämään. Huomenna viimeistään.

Amigurumi nro 9

Nyt on norsu-amigurumi saanut tyttöystävän. Isompi poika halusi sen juuri samanväriseksi kuin ohjeessakin oli. Itse lisäsin tytölle muutaman räpsyripsen luomaan vielä tyttömäisemmän lookin.
Seuraavaksi sitten vielä yksi pöllö pienemmälle pojalle, vaikka itse haluaisin jo virkkailla muita otuksia. Pöllöjä on tullut tehtyä jo niin monta.
Kelalla juokseminen ja sinnikkäästi vaan niiden pommittaminen tuotti lopulta tulosta. Tänään tuli päätös asumistuen myöntämisestä ja eilen olivat jo maksaneet tilille neljän kuukauden asumistuet, mitkä tässä käsittelyn aikana on jäänyt saamatta. Yksi työvoitto taas saavutettu, mutta kyllä se vaatii aika paljon, että jaksaa viedä tuollaiset asiat loppuun saakka.

Yrjö kävi kylässä

Meillä kävi kylässä Yrjö, oikein isolla kirjaimella todella. Yrjö tapasi meidät kaikki ja vietti meillä neljä vuorokautta. Toivon, ettei Yrjö palaa koskaan ja niin toivovat pojatkin, varsinkin isompi poika, jonka kanssa Yrjö vietti pitemmän aikaa kuin pienemmän.
Siis meilläkin on nyt sairastettu mahatauti. Pienempi oksensi keskiviikon ja torstain välisen yön ja oli vähän vaisumpi torstain. Perjantaina oli suht normaali, mutten vienyt vielä hoitoon. Sitten perjantaina mun maha jo vähän tuntui kummalta ja aloin oksentaa puolenyön maissa. Parin tunnin päästä oli vuorossa isompi poika. Sitten me vuorotellen oksennettiin se yö ja aamulla jatkettiin. Siskoni haki pienemmän mummolle hoitoon ja mulla onneks oksentaminen loppui aamupäivällä. Poikaparka oksenti vielä illalla kuuden aikaan viimeisen kerran. Tauti tuntuu olevan aika kovaa laatua, kun minunkin oloni on vasta nyt toisena iltana palannut suht normaaliksi.
Taas täytyy kiittää mummoa, joka jaksoi hoitaa pienempää kaksi päivää. Kyllä hän on ollut ihan korvaamaton apu monta kertaa. Ja toivottavasti jaksaa olla apuna vielä pitkään.

Picasaa opettelemassa

Olen toista iltapäivää opiskelemassa Picasan käyttöä ja harjoittelin kolmella kuvalla tekemään kollaasin. Nyt minäkin osaan tehdä sellaisen. Kiva onnistumisen elämys.

Metri lakua

Maalismarkkinat on jälleen kaupungissa ja tuli taas ostettua metreittäin lakua. Lakut olisi pitänyt olla mukana jo silloin kun menin Kelalle selvittelemään asumistukiasioita. Jos joku on hankala anottava niin se. Anomuksen laitoin jo tammikuun alussa ja sain hylkäävän päätöksen kuukauden päästä. Sitten tein valituksen ja sen jälkeen on saanu toimittaa sinne pinkan papereita, että he nyt voisivat päättää saanko sitä tukea vai en. Kyllä siellä tarkkaan pitää tietää kaikki rahan menot ym. asiat, mutta sitten niiden "papereissa" minä olen edelleen naimisissa. Ei muuta kun Maistraattiin. Sielläkin olin edelleen naimisissa, vaikka itse olen saanut eropäätöksen jo viime toukokuussa. Käräjäoikeus on unohtanut tehdä oman osuutensa asiassa, että tieto menis kaikille muillekin. Voihan vihvilä! Joku Murphyn laki tuntuu vainoavan minua.
Tänään meillä kävi ensimmäisen kerran poikien kotona ollessa perhetyöntekijä. Pojat ottivat hänet ihan hyvin vastaan ja hän jutteli isomman pojan kanssa ihan vakavasti hänen suhteestaan pikkuveljeen. Itsestäni tuntuu ihan hyvältä, että joku on tässä mukana näkemässä ja kokemassa meidän arkea. Siis joku ns. viranomainen. Hän saattaa nähdä paljon sellaisia asioita mitä ei itse huomaa. Iltapäivä meni ihan mukavasti. Tästä on hyvä jatkaa.

Kamerakoulutusta ja matkailua

Perjantaina tuli hyvä ystäväni luokseni saamaan oppia digikameran käytössä ja samalla vähän vinkkejä tietokoneellekin. En itsekään ole mikään nörtti, joten itsekin opin muutaman uuden jutun päivän aikana. Kivaa meillä oli tosissaan, kun suht harvoin kuitenkin tavataan.

Eilinen päivä menikin sitten matkaillessa. Kaupunki järjesti työntekijöilleen halvan bussimatkan Helsinkiin. Ohjelma siellä oli vapaa. Minä kävin Ikeassa ja sitten keskustassa eri liikkeissä. Nyt on sitten uusia helmiä ja askartelujuttuja hankittu vähäsen.

Tässä on suurin osa helmistä, joita ostin. Ainakin ne suurimmat. Jonkunlaista inspiraatioita tuntuu jälleen löytyvän. Tänään vähän järjestelinkin helmipakkejani ja nyt helmet on vähän paremmassa järjestyksessä. Ja pakit pinossa, koska isompi poika tuli kotiin tänään ja hänellä on taipumusta haluta itselleen kaikkein kauneimmat helmet. Uusia ostoksiani en siis hänelle esitellyt. Tämä korusetti syntyi positiivisen perjantain iltapuhteena.

Perjantai tuntui positiiviselta myös pojan asioiden kannalta. Nyt ainakin tuntuu siltä, että asiat otetaan tosissaan ja jotain meidän avuksi tehdäänkin. Tavoitteita asetettiin ja se myönnettiin, että isompi poikani ei ole ihan tavallinen lapsi ja että hän tarvitsee apua tietyissä asioissa kehittyäkseen. Ja sitä apua myös muut tulevat antamaan, enkä vain minä. Nyt en enää tunne olevani asian kanssa niin yksin kuin ennen.

Hiihtoa ja koruilua

Istun taas tässä koneen ääressä ja mietin mistä aloittaisin tämän tarinan. Asioita risteilee päässä vaikka kuinka, mutta miten saisi ne sellaiseen järjestykseen, että saisi ne myös tähän kirjoitettua.

Olin tänään pojan koulun ulkoiluretkellä hiihtämässä mukana. Nauroimme pojan kanssa yhdessä hassuille jutuille ja oli tosi mukava kuulla pojalta päivän lopuksi, että päivä oli ollut tosi kiva. Nyt molemmat pojat ovat isällään ja minä olen oleillut. Nukkunut päiväunet, lorvaillut kaupassa pitkän aikaa, käynyt mäkkärissä syömässä ja tehnyt jopa korusetin.

Pienemmän pojan on vaikea erota minusta ja lähteä isälleen. Hän taas itkeskeli sitä ja kiukutteli tänä aamuna oikein kunnolla. Kun piti lähteä ja pojat meni ulos odottamaan, niin hän meni piiloon, eikä meinannut tulla sieltä pois. Ja tietysti olisi jo pitänyt olla menossa. Kyllä ne lapset osaa ton. Kaikki tuo on varmaan reaktioita tähän meidän vaikeaan tilanteeseen ja minun jaksamattomuuteeni. Huomenna kuulen isomman pojan asioista yhteenvetoa ja sitten mietitään myös perhetyöntekijän tavoitteita meidän perheen kanssa. Toivotaan jotain järkevää viimein tulevan. Tämä on oikeastaan jonkinlainen käännekohta nyt. Jos psykologi ja lääkäri eivät keksi mitään järkevää tässä asiassa, on minun jatkettava taistelua edelleen. Käännyn sitten asiassa toisen poliklinikan puoleen vaikka lääkäri ja psyko sanoisivat mitä.

Pikku toukka paksulainen

Aika ajoin meillä luetaan monta kertaa Pikku toukka paksulaista. Tarina on hauska ja siinä samalla käydään läpi numeroita ja viikonpäiviä. Videollakin meillä on se tarina ja muitakin Eric Carlen tarinoita. Pidän hänen tyylistään. Ja sitten täytyy syötäväksi saada samoja juttuja kuin toukka, niin kuin nyt omenaa, mansikkaa, kurkkua ja jäätelöä. Näin sitä kirjoista saa vaikutteita.

Tämä ainakin houkuttelee syömään myös terveellistä syötävää.

Itseäni vähän harmittaa kun käsityö- ja korurintamalla on ollut niin hiljaista. Ei ole kauheasti inspiroinut ja aikaa tietysti ei ole nyt ollutkaan, kun pojat oli lomalla. Kaivelin helmipakit esille ja sain yhden laukkukorun tehtyä. Sitten muistin, etten ole kuvannut viimeisintä kaulakorua. Tein sen jo pari viikkoa sitten, en vaan saanut silloin kuvattua. Siinä on makeanvedenhelmiä ja riipuksena simpukankuorilehti, johon laitoin muutaman helmen kaveriksi.

Hei helmikuulle

Helmikuu vetelee viimeisiään ja mullakin on puhti aika vähissä. Tämä lomaviikko poikien kanssa on mennyt kokonaisuudessaan ihan kivasti, mutta rankkaa se taas oli. Kun olet koko ajan yksin poikien kanssa ja yrität saada homman hoitumaan parhain päin, se kyllä vie voimat. Ja tässä viime päivinä tuo pienempi poika on alkanut kiukutella erityisen paljon ja lisäksi valittaa joka asiasta. Kai hänkin on huomannut, että sillä lailla saa huomiota. Onneksi häntä on sentään paljon helpompi käsitellä. Jos pienempi temppuilee ja kiukuttelee, niin isompi onneksi on silloin kuin enkeli. Toisaalta se olisikin parempi, mutta en vaan halua pikkuiselle sellaista elämää, että kaikki mättää koko ajan. Nyt vaan saa välillä isommalle annettua positiivista palautetta ja huomiota, kun hän käyttäytyy niin hyvin. Hankalaa on.
Eilen käytiin luistelemassa ja kyllä molemmat pojat luistelee hyvin. Isompi poika jo niin kovaa, ettei varmasti kiinni saa. Pienempikin viilettää aikamoista vauhtia jo. Tänään oli sitten vuorossa se hiihto. Eipä siitä oikein paljon mitään tullut, kun pienempi valitti koko ajan jostain asiasta. Isompi olisi hiihdellyt vaikka miten, mutta pienemmän mukaanhan se on tehtävä hommat jos yhdessä mennään. Kylmäkin tuli ja kaikkee.
Työasioista kävin torstaina juttelemassa esimiehen ja työsuojeluvaltuutetun kanssa. Töihin paluusta juteltiin ja siitä, että miten hommiani helpotetaan, jotta voin palata töihin. Suunnitelmia tehtiin ja toukokuussa palaveerataan sitten isommalla porukalla. Tuokin asia tuntuu etenevän ihan hyvin. Jospa sitten pojankin asiat lähtis parempaan suuntaan.

Kameralle laukku

Eilinen moka huovutuksessa ei onneksi lannistanut minua täysin. Jatkoin virkkaustani valmiiksi, siihen tulee vielä pehmuste sisäpuolelle ja tarranauha läpän alle. Sitten kameralaukkuni on valmis. Ainakin tämä ensimmäinen versio. Voihan se olla, että haluan joskus vielä toisenlaisen. Nyt kuitenkin kamera on suojassa naarmuuntumiselta ja pehmuste vielä sitten pitää sitä lämpimänä pakkasilla.

Puolet poikien lomasta on mennyt ja nopeasti. On uitu ja laskettu mäkeä. Vielä pitäis luistella ja hiihtääkin jossain välissä. En ole nimittäin pienemmän pojan luistelutaitoja nähnyt ainakaan vuoteen. Paljon on varmaan opittu sinä aikana, koska pojat ovat ahkerasti käyneet isänsä kanssa luistelemassa jäähallilla. No onneksi vielä on talvea jäljellä, että ehtii. On saatukin nauttia lumesta ja pakkasista.

Hiiri kissalle räätälinä

Tämä satu on varmaan monille tuttu. Minä olen jopa näytellyt sitä lapsille ja ollut itse kissan roolissa. Onneksi nyt en tehnyt kenellekään toiselle näitä lapasia, joista tulee kenties se tuluskukkaro tai jotain muuta. Toimin huovutuksessa aivan ohjeen mukaan, mutta en saanut lapasista itselleni sopivia, eikä niitä tarvitse uudelleenkaan huovuttaa, niin kuin ohjeessa kehotettiin jos eivät huovu tarpeeksi. Tässä siis hyvä esimerkki siitä, miten huovutus on yllätyksellistä, varsinkin tuo koneessa huovuttaminen. Lapasista tuli siis lapsen kokoa, paitsi että ne taitavat olla niin jäykät, ettei niitä lapsi voi käyttää. Tuo hiiri tuossa sadussa oli hyvä esimerkki tuunaajasta, joka aina keksii uutta jos yksi homma menee pieleen. Kai minunkin täytyy tuunata tai ainakin yrittää tuunata noista lapasista jotain.... joskus. Ihan heti en ala uusiakaan neulomaan vaan taidan taas enemmän keskittyä tuohon virkkaukseen. Tässä nämä onnettomat lapaset teillekin nähtäväksi, saa nauraa....

Lapasia ja koiruuksia

Nyt olen saanut "jättilapaseni" valmiiksi. Kuvassa on kännykkä antamassa vähän kuvaa siitä, miten isot ne ovat vielä ennen huovutusta. Sellaiset pikkupojan hihan pituiset. Jos huomenna ehtis laittaa ne koneeseen, niin voisi vielä tänä talvena jopa käyttää niitä. Kuvaan sitten sen jälkeen uudelleen ne.

Tänään käytiin iltapäivällä minun siskoni luona. Sisko perheineen ei vaan ole kotona, vaan äitini on heillä koiranhoitajana. Aku-koira on suomenlapinkoira ja tällä hetkellä todella hyvässä karvassa. Joskus oli toisin, kun sillä oli jotain ongelmia turkin kanssa ja siltä jouduttiin ajelemaan kaikki karvat pois. Kyllä se olikin silloin surkea. Nyt voi vain ihailla tuuheaa ja pitkää turkkia, sillä tarkenee kovemmallakin pakkasella.