Kuntoutukseen

Lähden jälleen uudelle kuntoutusjaksolle. Tämä on kolmas jakso ja sitten on vielä yksi jäljellä. Onkin taas tosi kiva nähdä meidän porukkaa. Nyt meillä vaan on lyhyempi jakso kuin kaksi edellistä, vain 5 päivää, kun aiemmat on olleet 12 ja 10 päivää. Se viisi päivää hurahtaa varmaan tosi nopeasti.
Pojat lähtivät aamulla isänsä luo ja minä olen koittanut saada kämppää hieman järjestykseen. Vaikeaa se taas on, kun kaikkea muuta keksii. Kävin kirppiksellä kiertelemässä ja äitini luona syömässä. Sitten harrastin vähän roskisdyykkausta. Tai enpä oikeastaan, koska tavarat oli jätetty roskiksen viereen. Joku muutti viereisestä talosta ja ei ilmeisesti halunnut enää pitää Kaj Stenvallin Ankka-tauluja. Niitä oli neljä taulua, kaikki eri kokoisia ja eri tyylisiä, kolmessa kehykset ja yhdessä vain vaihtokehys. No, enhän minä voinut niitä jättää sinne lojumaan vaan pelastin ne itselleni. Voin käyttää kehykset joihinkin muihin tauluihin, en minäkään taida niitä ankkoja seinilleni haluta. Onhan ne ihan hauskoja, mutta laitan jotain muuta mielummin seinilleni.
Kirppikseltä löysin pari pikkuastiaa nukkekotiin ja pienen suloisen vauvanuken, myös minikokoa. Pojille Pokemon-kortteja ja Spiderman-ukon. Miten se onkin niin rentouttavaa kierrellä ja katsella toisten hylkäämiä tavaroita. Ja sitten joskus löytää jotain kivaa. Ai niin löysinhän minä vielä sellaisen pienen keraamisen siilin nallejen puutarhaan. Kohta sinne ei kyllä mahdu enää mitään, mutta sovitellaan. Nurmikko valmistuu ihan hyvää vauhtia, mutta taitaa vaan lanka loppua. Vieläköhän huomenaamulla kävisi ostamassa lisää lankaa ennen lähtöä, että voisi siellä neuloa nurmikon valmiiksi!