Merellinen haaste

Viime tippaan jäi tämäkin homma. Tänään on viimeinen päivä osallistua Pajupirtin hämärässä -blogin Merihaasteeseen. Kun kävimme Kotkassa, pojat tekivät merenrannan savesta tuollaiset rauskut. Siispä haasteessani rauskut ovat löytäneet meren rannasta simpukan ja sen sisältä helmen. Sitä rauskut ihmettelevät ja ihailevat.

Hiontaa ja huonekaluja

Tässä vanha pinnatuoli, jonka olen saanut tuohon vaiheeseen. Pinnat ja jalat hiottava vielä ja sitten uutta maalia pintaan. Väriä en ole vielä täysin päättänyt, mutta minulla on noita tuoleja kaksi ja molemmat tulevat eri värillä. Ne ovat äidin vanhoja tuoleja ja ensin on ollut vaalean harmaa maali, sitten musta ja viimeiseksi tuo sininen. Siskoni kunnostaa toiset kaksi tuolia. Yhdessä niitä hiotaan, onhan se niin mukavampaa kuin yksin.

Toinen projekti on sitten tällainen naulakko. Se on oikeastaan jo hiottu melkein valmiiksi, puuttuu vain maalin väri. En oikein osaa päättää sitä. Paljon olen nähnyt valkoisia naulakoita, mutta en itse ole oikein valkoisen ystävä vaan kaipaan väriä, ainakin vähän. Irrotin tuosta myös koukut ja ajattelin hommata kauniimmat. Niillä nyt ei ole niin kiire, kun ne voi kiinnittää myöhemminkin. Ajattelin myös lusikkakoukkuja, kun näin yhden naulakon johon oli ruuvattu väännetyt lusikat koukuiksi. Aika kiva idea ja lusikoitakin löytyy. Harkitaan.
Heinäkuu loppuu ja loma vähenee. Töihin paluutakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa ajattelemaan, mutta en kyllä vielä ala. Vaikka vasta elokuun puolella, kun vasta 10. päivä aloitan työt. Yritetään nauttia lomasta loppuun asti. Onkin ollut oikein ihana kesä ja loma. On riittänyt tekemistä ja rentoutumista ja mieli on ollut iloinen ja rauhallinen.

Sain tänään omat kirjain- ja numeropunsselit eli meistit tai leimasimet. Nyt voin itsekin paukuttaa vaikka lusikoihin tai muuhun metalliin kirjaimia. Ystäväni toi ne Kuopion Clas Ohlsonilta. Eikä ne edes maksanu paljoo, luulin niitä kalliimmaksikin (vain 18.50). Olenpa iloinen niistäkin. Kuvailen nillä vasaroimiani juttuja sitten kun ehdin niitä tekemään.

Lämmintä

Nallet ovat vihdoin saaneet puutarhapöydän ja sille jo aiemmin tekemäni kukkaruukun lemmikkeineen. Seuraavana olisi vuorossa pitsiliina pöydälle ja sitten vielä jotain... Onko ehdotuksia? Nyt tuntuu "vaarana" olevan se, että innostun vielä tuosta miniatyyrimaailmasta. Miten sitten aikani riittää kaikkeen mitä haluan tehdä, kun se ei nytkään tunnu riittävän! En tiedä, mutta uudesta asiasta innostuminen on aina ihanaa. Ei millään malttaisi odottaa aloitusta ja tekeminen on aina niin ihanaa.

Nyt on lämmintä, kello on kohta 23 ja ilma on edelleen ihan lämmin. Meikäläiselle vähän liiankin lämmintä, varsinkin yöllä ei tarvitsisi olla niin kuuma. Sitähän sanotaan, että hiki laiskan syödessä, mutta meillä se on ainakin hiki laiskan nukkuessa. Valittaa ei pitäisi ja vedet onkin tosi lämpimiä, joten uimassa on ihana käydä. Tänään ei ehditty uimaan, kun mentiin siskoni luo vähän huonekalujen kunnostusta aloittamaan. Mulla on siellä yksi naulakko ja 2 pinnatuolia hiottava ja maalattava. Hommaa siis riittää. Onneksi hieman on aputyökalujakin käytössä, ettei tarvitse kaikkea käsin hioa. Huomenna jatketaan ja otan sitten kuviakin projektista.

Tässä nyt kaikki värivaihtoehdot niistä vyönsolkiriipuksista, mitä minulla on myynnissä.

Sitten muitakin myynnissä olleita juttuja. Tällainen taulu, johon liimattu ukko ja akka piparkakkumuotit.Pikkutaulu, jossa sydänpiparimuotti.

Paskusta hahtuvalangasta virkattu isoäidinruutulaukku. Vuorina punainen pellavakangas pikkutaskulla.

Ei ajanvieteongelmia

Olen minä töissäkin ehtinyt käydä, vaikka mielummin olisin ollut kotona tekemässä käsitöitä ja askartelemassa. Huomaan kyllä, että ajatukset on jatkuvasti käsitöissä. Aika on mennyt tosi nopeasti ja huomenna on jo sunnuntai ja kirppis. Kaikkea en ihan ehtinyt tehdä valmiiksi mitä olin aikonut, mutta ne saavat odottaa. Ideoita pukkaa koko ajan lisää enkä tiedä milloin niitä ehtii toteuttaa. Olen tullut niin malttamattomaksi, että ideoita pitäisi päästä heti toteuttamaan. Tässä jo aikaisemminkin myymiäni tulitikkurasioiden telineitä.

Ne on tehty servettitekniikalla ja varsinkin nuo merelliset mallit menivät heti kaupaksi.

Korurintamalla olen tehnyt nappikorviksia monenlaisista napeista. Katsotaan nyt minkälaisen vastaanoton ne saa. Sitten kaulakoruja tai oikeastaan riipuksia olen myös tehnyt vyönsoljista, vanhoista muovisista soljista joihin olen lisännyt roikkuvat osat, lasihelmiä. Kuvassa kaksi ensimmäistä valmiina ja värejä löytyy vielä keltainen, valkoinen ja vihreä.

Kuva on surkea, mutta parempaa odotellessa tuo saa kelvata. Ajattelin laittaa noihin mustan vahanauhan, sellaisen vähän pitemmän, koska nuo ovat kuitenkin aika isoja.

Vielä pitäisi tänä iltana tehdä kaksi hahtuvalangasta virkattua laukkua valmiiksi. Saa nähdä ehtiikö. Pitää muistaa ottaa myös kuva niistä. Se aiemmin tekemäni pikkulaukku meni jo. Yksi työkaveri ihastui siihen ja osti sen heti.

Kesäteatteri

Kävin tänään kesäteatterissa katsomassa Ulvovaa mylläriä. Se oli kyllä mainio esitys, sai nauraa ja siinä oli hyviä oivalluksia. Ja olihan se tietysti mukava katsoa luonnossa Oiva Lohtanderia ja Pertti Koivulaa. Kummasti se aina mieltä virkistää tuollainen teatteriesitys. Ilmakin suosi, ei satanut eikä paistanut, joten ihan mukava ilma.

Tässä Tallinnassa kuvattu kaunis kukkaiskärri. Kauniimpi minusta kuin yhdellä pihalla näkemäni wc-pönttö, jonka päälle oli laitettu kukka.

Töitä

Työt haittaa vapaa-aikaa niin kuin sanotaan. En ollenkaan ehdi niin paljon tehdä käsitöitä, kun pitää olla täysi päivä töissä. Ja siellä on vielä tylsää, kun lapsia on niin vähän. No eipä ole onneksi kuin 3 päivää enää tällä kertaa. Sitten kaksi viikkoa vielä lomaa ja sitten alkaakin työt todella. Onneksi vain 4 tuntia päivässä. Välillä tuntuu, että minusta on tullut työtä vieroksuva, kun ei yhtään huvittaisi mennä töihin. Kai siinä on jonkunlaista pelkoa uudesta. Mutta vanhaan haluan palata vielä vähemmän. Vaikeinta kai se on tottua taas työrytmiin. Illalla pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta ei millään malta. Pitäisi kai ensi viikolla tai seuraavalla alkaa muuttaa rytmiä, jos vaan mitenkään onnistuu.
Sunnuntaina olen taas menossa kirpputorille myymään vanhaa ja uutta tavaraa. Nyt pitää vaan toivoa, ettei sada. Olen nimittäin luvannut tehdä muutamia tilaustöitä ensi sunnuntaiksi sinne kirppikselle. Nappikorviksia ja amigurumeja. Ne on onneksi tehty jo ja yritän vielä askarrella vähän muitakin juttuja sinne. Tuntuu vaan, että pää on taas täynnä ideoita, joita ei ehdi toteuttaa. Minulla on paksu vihko tai kirja mihin piirtelen ideani muistiin, että muistan sitten myöhemmin ne. Muuten ne unohtuvat, kun uusia pukkaa koko ajan.

Menoa ja meininkiä

Meidän loma on ollut aikamoista menoa. Tuntuu siltä, että jos jäädään vaan tähän kotiin pyörimään niin alkaa heti se kauhee kahina ja väittely. Useimmiten menee paremmin kun lähdetään johonkin. Ei kyllä aina. Varsinkin nyt tällä viikolla on ollut hermot tiukilla jatkuvan suullisen kahinan eli väittelyn takia. En meinaa millään jaksaa kuunnella sitä. Soitinkin exälle ja kysyin ett voiko se ottaa pojat jo aamusta huomenna. Sopi sille, joten pojat lähtee aamulla klo 10.00. Pienempi poika ei tietenkään halua taaskaan lähteä, mutta eiköhän se siitä. Tiedossa on kuitenkin mökkiviikko ja siellä on mukavaa hommaa kuitenkin. Mulla alkaa sitten poikavapaaviikko, mutta menen töihin, joten ei niinkään nautinnollista kuin viime viikko. Töissä teen ihan täyttä päivää, joten voihan se olla aika rankka viikko. Paineita nyt ei ainakaan vielä ole. Kukkaloistoa Kotkasta Sapokan vesipuistosta.

Vesipuistossa oli myös erilaisia eläinpatsaita.

Varissaaressa piti yrittää saada tykki liikahtamaan, mutta ei liiku millään. Ja toinen tarkistaa, että onko tykki oikea. Kyllä oli ja siinä oli jotain mahtavaa. Elämyksiä joita muistellaan vielä monesti.

Kotona taas

Reissussa on ihan kiva olla, mutta on se kiva palata kotiinkin. Pojat tykkäsivät kovasti olla Kotkan Santalahdessa. Liian vähän aikaa vaan heidän mielestään. No yleensähän mikään ei riitä. Nähtiin paljon ja mielenkiintoista, mutta yksinkertainen olisi jälleen kerran riittänyt. Milloinhan minä opin sen, etteivät lapset kaipaa muuta kuin kivan leikkipaikan, merenrannan, jossa on savea ja mustikkamättäitä, joista saa kerätä itse mustikoita. Isompi poika oli tosi innokas mustikankerääjä. Hän keräsi meille ainakin puoli litraa mustikoita, puhtaina. Itse hän ei niitä syö, mutta pikkuveli kylläkin. Majoituimme mökissä ja sen edustalla kasvoi mustikkaa.

Kävimme tietysti myös nähtävyyksiä katsomassa ja yksi niistä oli Haukkavuoren näkötorni. Kiivettiin sinne ylös katsomaan maisemia ja tuuli olisi vienyt poikien lippikset, jos ne olisi olleet päässä.

Kävimme pienellä laivamatkalla lähisaareen ja takaisin, Varissaareen. Siellä oli paljon mielenkiintoisia vanhoja linnoituksen raunioita ja tykkejä. Saaressa pesii myös valkoposkihanhia ja ihailimme myös niiden untuvikkoja. Kovin lähelle ei päässyt, kun vanhemmat hätistivät uhkailullaan ihmisiä kauemmas.

Maretarium oli pojistakin kiva paikka, kun siellä näki paljon kaloja ja isoja kaloja vielä. Siinä Sapokassa on myös upea vesipuisto, jossa varsinkin hieno vesiputous teki vaikutuksen.

Muutenkin siellä oli hienoja istutuksia ja myöskin tällainen japanilaistyylinen paikka.
Nyt meillä on sitten toinenkin paikka, mitä muistella ja mihin haluta uudelleen. Pienempi poika ainakin kyselee aika usein, että milloin mennään uudelleen Kalajoelle, missä oltiin viime kesänä. Hyvä kun jää mukavia muistoja.

Raivausta

Tänään olen tehnyt kotona edelleen paikkojen raivausta. Ostin Lidlistä sellaisia sinivalkoraidallisia pahvilaatikoita lankojen ja muiden tavaroiden säilytystä varten. Täyttelin niitä tänään ja muutenkin siirtelin tavaroita paikasta toiseen. Se on kyllä rankkaa hommaa, kun siitä ei tule loppua koskaan. Huomiseksikin riittää vielä siivousta ja järjestelyä. Silitystäkään en saanut tänään aloitettua, vaikka silitettävien kasa on odottanut sitä jo tosi kauan. Mitähän huomenna ehtii? Ajattelin mennä torille jättikirppistä kiertämään aamupäivästä kunhan herään ja iltapäivällä klo 16 tulevat pojat kotiin. Viikko on hurahtanut tosi nopeesti.

Maanantaina lähdetään poikien ja mummon kanssa Kotkaan kolmeksi päiväksi. Äidin sisko asuu siellä. Menemme Santalahden leirintäalueelle mökkimajoitukseen. Siellä on hiekkarantaa, meri, minigolfia ja muuta mukavaa. Käymme ainakin Maretariumissa ja ehkä merikeskus Vellamossa. Pikku risteily jollekin lähisaarelle olisi kiva juttu. Katsotaan mitä keksitään.


Olen ostanut joskus aiemmin kolme sinistä pikkutuolia (siis n. 10 cm korkeita). Niissä on istunut yleensä Dotee doll tai muita pikkusia. Nyt laitoin niihin istumaan tällaiset nallet. Ja heti tietysti huomasin, että pöytähän nalleilta puuttuu. Minun piti sitä tehdäkin tänä iltana, mutta unohdin. Jos huomenna ehtisi aloittaa sitäkin. Ja pöydälle pitää tietysti virkata liina. Ja mitähän muuta tämä vielä poikii!

Kissa ja kirppiksiä

Vielä eilen jatkui mulla se Taitajat kartalla kiertely. Nappasin mukaan äitini ja hänen ystävänsä ja kävimme Raijan aitassa, jossa myydään pellvalankoja ja pellavatuotteita. Sieltä aittakirppikseltä ostin hahtuvalankaa ja kangastilkkuja. Ja myymälästä pellavanarua, josta voisi varmaan kanssa virkata laukun tai jotain. Siellä oli tosi ihmisystävällinen kissa, joka seurasi meitä aitasta sisälle, jonne se ei saanut tulla. Taas heräsi hieman kissakaipuu.

Myymälässä oli esillä myös monenlaisia vanhoja huonekaluja ja tarvekaluja, portaita hyllyinä ja koristejuttuja, kuten tämä pöllö, joka on kai tehty tuohesta. Tai emäntä ainakin epäili niin.

Siellä ollessa alkoikin sataa ja sitä sadetta kesti sitten koko illan. Olikin hyvä syy olla vaan kotona ja tehdä käsitöitä. Tein sen virkkaamani pyöreän laukun valmiiksi, siis siihen vuorin ja napin ja lenkin.

Hyvä ystäväni kertoi tulevansa tänään käymään täällä ja minulla oli hänelle synttärilahja vielä antamatta. Ja myös tekemättä. Siispä illalla tein vielä korun hänelle. Kivet ovat lumihiutaleobsidiaania ja riipuksena hopealusikan pesä. Koru on tosi pitkä jos sen pitää yksinkertaisena, mutta sitä voi pitää myös kaksinkerroin. Tiedän että ystäväni pitää tosi pitkistä koruista ja oikeassa olin. Kun hänelle sen tänään annoin, hän piti siitä kovasti.
Ystäväni kanssa tehtiin pitkä kierros kaupungilla. Pari kirppistä, osto- ja myyntiliike ym. Siinähän se päivä mukavasti vierähti. Löysin vähän korvistarpeita (nappeja), nauhaa laukun hihnoiksi, taulun kehykset, kellotaulun ym. Yleensä kirppiksiltä jotain aina löytyy.

Taitajia ja hahtuvaa

Tänään jatkui Taitajat kartalla kierros. Ensin kävin Hiirolassa Pirtin kehräämöllä, se ei kylläkään kuulunut tuohon tapahtumaan. Ostin sieltä paksua hahtuvalankaa ja virkkasin siitä laukun.

Laukku on halkaisijaltaan 22 cm ja tuollainen pikkulaukku syntyi paksusta langasta tosi nopeasti. Mallissa siinä ei ole mitään vuoria, mutta ajattelin siihen jonkunlaisen ommella. Laukusta tulee hieman käytännöllisempi.

Seuraavaksi menin Kenkäveroon. Siellähän on monta eri puotia ja paikkaa missä käydä. Paljon ihailtavaa ja uusia ideoita omiin töihinkin. Tonttujakin oli myynnissä monenlaisia, minä ihastuin näihin.

Tällaisia samanmallisia tehtiin lasten kanssa massasta viime jouluna. Niillä oli vaan vielä parta ja silmät näkyvissä. Ne olikin hauskan näköisiä, kun jokaisella lapsella oli oman näköisensä.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa vielä kierrosta. Ainakin Raijan aitalla, jossa on pellavatuotteita, pitäisi käydä. Ja ehkäpä Pauliina Rundgrenin pajalla myös. Hän tekee emalikoruja. Katsotaan mitä jaksaa. Eilen illalla näpertelin vähän nappikoruja ja oikeastaan niitä voisi tänään jatkaa. Kuvailen niitä sitten kun saan enemmän valmiiksi.

Taitajat kartalla

Craft on the map, 6.-10.7.2009. Tuollainen tapahtuma on parhaillaan menossa Mikkelin seudulla. Paikalliset käsi- ja taideteollisuusyritykset esittäytyvät. Eri paikoissa voi tutustua tuotteiden valmistukseen ja jopa itse valmistaa esim. korun tai muuta. Minä olen tänään käynyt useammassa paikassa keräämässä tarran taitajapassiin. Ensin vein kyllä muutaman taulun kehystettäväksi Galleriariin ja samalla katsoin siellä olleet näyttelyt. Varsinkin Mäntyharjulaisen Riikka Sammalkorven huovutustyöt oli hienoja. Tässä yksi niistä.

Sieltä jatkoin matkaa aika mielenkiintoiseen paikkaan, Tateljeehen. Siellä on kaikenlaista vanhaa tavaraa näytillä ja myös myytävänä. Ostin sieltä vähän nappeja ja solkia. Sinne kun astuu ovesta sisään hieman hätkähtää. Oven edessä istuu nimittäin nukke, jota minä ainakin säikähdin.

Seuraavaksi torille katsomaan paria myyntipaikkaa, käsitöitä Taikatuulla ja kalannahkatuotteita Kalaparkki Oy:llä. Vielä kotiin päin tullessa kävin vanhassa muuntamorakennuksessa, josta on tehty kesänäyttelytila. Tänä kesänä siellä on mosaiikkinäyttely.

Parkkipaikalta näyttelyyn kävellessä ihailin kauniita puunrunkoja. Niistä tuli minulle mieleen kauniit sirot sääret.

Kirppis, sadetta ja siivousta

Oltiin eilen kirpputorilla myymässä kamoja. Pojat oli aamupäivän mukana siellä, juoksentelivat kyllä ympäriinsä ja leikkivät läheisellä leikkipaikalla. Välillä kävivät kysymässä onko mitään myyty. Isompi poika nimittäin teki muutaman kännykkäkorun myyntiin. Ilma oli aika kylmä ja jopa minäkin, joka tarkenen yleensä tosi hyvin, jouduin laittamaan sukat jalkaan ja takin päälle. Päivän aikana sateli pikkusen muutamaan otteeseen ja kerran vähän kovemmin. Tavaroita joutui sitten suojailemaan muoveilla välillä. Tavaraa meni ihan mukavasti ja siis rahaakin tuli ihan kivasti.
Illalla olin kyllä ihan poikki, kun vielä raahasin tavarat kotiin. Nyt pitäis loput taas käydä läpi ja miettiä mitä vielä laittaa myyntiin ja mitä muualle. Toisen kerran mennään myyntihommiin äidin kanssa 26. päivä tätä kuuta.
Väsymystä oli niin paljon, että nukuin kellon ympäri, heräillen kyllä välillä. Oli ihanaa heräillä aamulla, kun sai kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Niin olenkin jaksanut tänään siivoilla. Urakkaa riittää kyllä useammaksi päiväksi, mutta aion saada tämän huushollin vähän parempaan järjestykseen. Nyt kun saan rauhassa siivoilla, voin samalla katsella kaappeja ja laatikoita, mitä muuta myytävää vielä löytyisi. Astiat varsinkin tekevät hyvin kauppansa.

Ice age 3

Olimme tänään elokuvissa katsomassa ice age kolmosen. Se oli vielä 3D-elokuvana. En ole itsekään käynyt vielä koskaan 3D- elokuvassa ja kokemus oli hieno. Kyllä se vaan on paljon todentuntuisempaa. Pienemmälle pojalle elokuva taisi olla välillä liian pelottava ja äänet kovia, mutta jaksoi hän kuitenkin katsoa sen loppuun asti. Itsestäni taas tuntui, että nauroin jälleen paljon enemmän kuin muut hassuissa kohdissa. Pojatkin nauroivat paljon, joten kai meillä on jotenkin samanlainen huumorintaju. Elokuva on siis jännittävä, hauska, liikuttava ja katsomisen arvoinen. Laadulla tehty, suosittelen. Meidän pojat tykkää eniten siitä oravasta, Jyrsiksestä.

Kuva täältä.

Nirinää ja narinaa

Tämä viikko on ollut aikamoista narinaa, riitelyä, kahinaa ja huutoa. Hetken menee mukavasti ja sitten kohta alkaa se inhottava poikien keskeinen kahina ja väittely. Muuten voisin antaa väitelläkin, mutta kun se tahtoo mennä sitten nyrkkien heilutteluks aika nopeesti. Aiheita riittää ja vaikkei olis aihettakaan niin väittely syntyy. Ajattelin, että ollaan oltu liikaa menossa, mutta paremmin menee just sillon kun ollaan jossain muualla kuin kotona.

Tiistaina käytiin Visulahdessa ja oltiinkin melkein 8 tuntia siellä. Pojilla oli mukavaa ja loppujen lopuksi hauskin paikka heistä oli kaikista pienin pomppulinna. Aina ei tosiaan tarvii olla ihmeellistä ja upeeta, vaan yksinkertaiset ja pienet asiat on parhaita.

Eilen käytiin pariin otteeseen uimassa tuossa lähirannalla ja vesi olikin ihanan lämmintä. Pojat innostuivat tekemään rannalle "linnoitusta", mistä vesi aina sorrutti reunat ja sitä piti korjailla kiireellä. Sitä hommaa jatkettiin myös tänään, niin ettei isompaa poikaa meinannut saada rannalta pois ollenkaan. Tänään käytiin myös Kenkäveron markkinoilla, katselemassa käsityöläisten aikaansaannoksia. Lähinnä tosiaan katselemassa, koska monia juttuja osaan itsekin tehdä, enkä sellaisia osta. Pojille puisia liikennemerkkejä sitten ostin, vaatimukset olisi kyllä olleet paljon suuremmat. Niin kuin aina.