Uutta tuotantoa

Välillä ehtii tehdä uusia korujakin. Tässä muutama sellainen. Ensin turkoosia, helminä ja isona turkoosipisarana. Kummasti se vain tuo turkoosi edelleen viehättää minua. Siinä värissä silmä lepää.


Toisena koruna tai oikeammin settinä on tuollaisista metallilenksuista tehty pitkä kaulakoru, rannekoru ja korvikset. Tuollaisia en ole ennen tehnytkään, mutta Tampereen messuilta ostin noita matskuja ja ajattelin, että jotain uuttakin voisi kokeilla. Ja korut saivatkin heti suosiota. Tilauksia tuli heti muutama samanlaisesta korusta.

Askartelua

Tänään olimme pienemmän pojan kanssa askartelemassa Yhteis- ja yksinhuoltajien yhdistyksen kanssa kortteja ja pajuovikoristeita. Menemme yhdistyksen kanssa Naisten messuille myymään niitä. Myyntiin tulee vielä vähän kakkuja ja piparkakkutaloja. Poika innostui korttien tekemisestä kovasti ja kotonakin olisi pitänyt ruveta heti kortteja tekemään. Pojalla olikin tärkeä tehtävä siellä talkoissa. Hän sai purkaa säkkikankaan reunasta lankoja, jotta saadaan hapsut reunaan. Samaa kangasta ja samanlaisia koristeita olisi sitten pitänyt kotonakin olla. Ilmeisesti huomenna lähdetään sitten ostoksille ja talkoot alkavat meilläkin. Tuleepahan sitten kortit tehtyä meilläkin, jos vaan innostusta riittää vielä huomennakin. Tässä tänään valmistuneita kortteja.


Pajusta katkottiin sitten pätkiä ja solmittiin ne hamppunarulla toisiinsa kiinni. Vähän koristuksia kiinni ja muutama saatiin valmiiksi. Yhdessä tekeminen oli mukavaa ja ilahduttavaa oli tietysti se, että oma lapsi oli niin kovin innostuneesti mukana touhuissa.

Riippuvuutta

Olen huomannut itsessäni aika pahan riippuvuuden. Se ei ole se Fazerin sininen Lontoo rae- suklaa, vaikka sitäkin on saatava melkoisen usein. Se on riippuvuus tietokoneesta. Sen huomasin, kun tämän vehkeeni kiintolevy hajosi eilen. Windows ei suostunut aukeamaan enää, joten kiikutin koneeni aamulla huoltoon. Onneksi huollossa ei ollut ruuhkaa ja koneeni pääsi heti tutkinnan alle. Jouduttiin uusimaan kiintolevy, mutta kaikki tiedot ja tiedostot saatiin säilytettyä. Onneksi. Olen pitkään jo miettinyt ulkoisen kiintolevyn hankkimista, jotta valokuvat ja muut tärkeät jutut saisi varmaan talteen. Nyt on sitten se hetki, jolloin samalla sieltä huollosta ostin sen. Vielä en ole asentanut sitä, mutta varmaan pian. Näköjään nämä tietokoneet on jo neljän vuoden iässä vanhoja, mutta en silti halunnut vielä ostaa uutta. Seuraavalla kerralla sitten.
Tuntui tosi onnettomalta, kun ei voinutkaan vaan istahtaa koneen ääreen ja alkaa surffailla tai tarkistaa sähköpostia. Monta asiaa tuli mieleen, minkä olisi voinut koneella tehdä. En voinut maksaa laskua, enkä tulostaa pojan kouluruokalistaa, kun entinen loppui.
Ja on ne pojatkin tottuneet pelaamiseen, kun heti kyselivät, ettei kai heidän peleissä tallentamansa jutut ole hävinneet. Heti piti päästä tarkistamaan.

Messuostoja ja minejä

Messuilta ostin siis helmiä jonkun verran ja kaikki ei ole kuvassa. Kuvassa mukana vain nauhat ja niistäkin vain yhdet kappaleet. Pusseissa olleita en viitsinyt ruveta kuvailemaan ja niitäkin oli jonkun verran. Uusia ideoita tosiaan sain ja seuraavaksi aionkin tehdä sellaisista metallirenkaista ja helmistä koruja. Näytille tulee heti kun valmistuu.


Tällaisia hauskoja metalli"helmiä" ostin myös. Näistä oli tehty erikokoisten lasi- ja metallihelmien kanssa kivoja roikkuvia koristeita. Niitä aion myös kokeilla.


Miniosastolla on taas tullut vähän valmista. Pitkään jo maalattuina olleet kattilat saivat päällensä kannet ja kylkiinsä kahvat. Kattilat on korkkeja, kannet pahvia ja kahvat nahkanauhaa. Ja kaikki maalattu kuparinvärisellä akryylimaalilla.


Kirjojen kansikuvia on ollut pitkään myös odottamassa. Näihin kahteen sain sivut ja kannet tehtyä. Useampi odottaa vielä sivuja sisäänsä.


Fimosta tein myös pienet tontut katajapalan päälle seisomaan. Joulukoristeeksi tulevaan nukkekotiin.


Pienemmän pojan nukkekotiin tulee siis asumaan Masa Mainio Molla koiransa kanssa. Masa Mainio- kirjoissa seikkailee myös ruskea hiiri, joten se piti tietysti tehdä myös.


Masa Mainio odottaa vielä vartaloaan ja vaatteitaan ym., mutta Molla-koira on tässä. Ainakin isompi poika tunnisti sen heti Mollaksi, joten en voinut aivan kauheasti epäonnistua.

Sairastelua

Onpa ollut hiljaista täällä blogirintamalla viime aikoina. Juttuja tänne en ole jaksanut miettiä. Syinä kiire ja sairastelu. Ensin sain sen possupiikin ja siitä erilaisia oireita. Sitten menikin ihan muutama päivä kivasti terveellä ololla. Sitten iski taas. Kurkku kipeä, ääni melkein pois kokonaan. Sitten vielä hölmöyspäissäni lähdin Tampereen Kädentaidot- messuille lauantaina. Eipä tehnyt hyvää se. Illalla kuumetta ja hengitys aika piipussa. Sinnittelin kuitenkin aamuun ja sitten päivällä lääkäriin. Keuhkoputken tulehdus ja antibiootit. Nyt alkaa olla jo parempi olo, mutta astmalääkkeet on vielä täysillä annoksilla.
Messuilta ostin helmiä tietenkin, pari kirjaa ja bunka-lankaa, neulan ja ohjeet. Pääsen minäkin koittamaan pienen bunka-maton tekoa. Laitan ostoksista kuvia kun ehdin. Ehkä huomenna, kun voin olla vielä kotona toipumassa.

Fimoilua

Pojat lähtivät aamulla molemmat isänpäivää viettämään tietysti isälleen ja minä sain touhuta aivan vapaasti. Aamupäivän siivousten, tiskausten ja muiden kotihommien jälkeen päätin vihdoin avata Fimo-paketit. Olen ostanut Fimoja jo aikoja sitten, mutta aikaa niiden kanssa hommailuun ei ole ollut. Niin kuin arvelinkin, niiden parissa vierähti tunti jos toinenkin. Tämänpäiväisen muovailun jälkeen joutuu tietysti hommaamaan lisää värejä, että saa tehtyä uusia juttuja. Sen verran kivaa tuo Fimoilu on.
Tässä muutama luu siskontytön (15 v.) eläinkauppaan. Hän innostui mineilystä myös pikkuisen ja oli tet-jaksolla eläinkaupassa ja eläinlääkärillä. Joitakin printtejä hänelle jo annoin ja nyt tein muutaman luun.

Väri tuohon teesettiin ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta halusin kokeilla myös tuota kimaltelevaa hopeanharmaata. Vielä vaatii hieman harjoittelua tuo muotoilu, mutta ihan tyytyväinen olen.

Joulu tulee taas ihan pian, joten tein noita piparminttukarkkijuttuja vaikka kuusenkoristeeksi. Niistä aloitin muuten muovailun. Ajattelin, että se on ekaks jutuks tarpeeks helppo.

Karjalanpiirakoita oli myös kiva leipoa.

Kokeilin tuollaista prinsessakakkua myöskin. Ruusuja harjoittelin ensin muutaman, enkä sittenkään saanut tarpeeksi pientä tuohon kakkuun. Tuntuu, että sormet on monta numeroa liian isot. Mutta harjoitellaan lisää.

Power miners ja koruja

On ollut hiljaista täällä bloggausrintamalla. Olen kyllä lueskellut blogeja, mutta en ole jaksanut ruveta kirjoittelemaan. Olen tämän viikon ollut hieman huonokuntoinen. Kävin maanantaina ottamassa sekä influenssa- että sikainfluenssarokotuksen. Sikapiikistä tuli käsivarsi aika kipeäksi ja kurkku on ollut kipeä ja olo muutenkin vähän kipeä. Perjantain olin pois töistä jo kun alkoi olla niin väsynyt olo. Päivälevot on ollut pakko ottaa jo useampana päivänä. Nyt alkaa olla jo vähän parempi olo.
Meidän pojilla on ollut kovaa rakentamista ja leikkimistä pari päivää. He saivat Legon Power miners sarjaan kuuluvat suuret jutut ja niitä on rakennettu ja leikitty myös kovasti. Muuta ei joutaisi tekemäänkään, ei ulos eikä syömään. No kai se innostus vähitellen hiipuu vähän.
Muutaman korun olen saanut tehtyä, tai setin oikeastaan. Ekassa on hematiittisiruja, kuunpintalasihelmiä ja metalliosia.

Toisessa on lavakiveä ja jotain kiveä, minkä nimeä en tiedä.

Liikaa projekteja, liian vähän aikaa

Nyt on sellainen stoppi tullut hommiin. On siis liikaa keskeneräisiä juttuja, eikä oikein tiedä mitä niistä jatkaisi ekana. Vai alottaisiko jotain uutta. Kaikenlaista pientä on löytynyt kirppiksiltä taas ja muutenkin olen saanut monenlaista matskua kaverilta. Jostain pitäisi vain aloittaa.
Silmä vaivaa taas, sitä särkee. Minullahan on oikeassa silmässä lasiaisen samentuma. Onneksi se ei normaalia elämää haittaa juuri ollenkaan. Joskus vaan tarkan näön kanssa on pieniä ongelmia. Suurempi ongelma tuntuu ajoittain olevan särky. Silmälääkäri sanoi, että särky johtuu siitä, että samentuma tiivistyy. Eli sitä ilmeisesti tapahtuu edelleen.
Olen menossa Tampereelle Suomen kädentaidot- messuille 14.11. Juuri katselin näytteilleasettajien luetteloa ja ajattelin, että kiire tulee, että ehtii kiertää kaikki mitä haluaa. Siellä on ainakin 15 eri osastoa, joissa haluan käydä ja aikaa vain vajaa neljä tuntia. Menen sellaiselle ryhmämatkalle, joten bussi lähtee tiettyyn aikaan, eikä siitä passaa jäädä kyydistä. Täytyy tehdä hyvä suunnitelma ja suunnistaa vaan niihin osastoihin mihin ehdottomasti haluaa tutustua. Sitten jos vielä jää aikaa voi kierrellä ja katsella muitakin.

Lisää helmiä

Tässä on varmaan onnistuneimmat helmeni sieltä kurssilta. Minusta nuo täplät oli niin hauskoja, että halusin tehdä niitä moniin helmiin.


Nämäkin onnistuivat mielestäni hyvin. Jos aikaa olisi ollut enemmän näitä olisin varmasti tehnyt lisää eri värisinä versioina. Raaskiikohan näitä itse tehtyjä helmiä antaa tai myydä koruissa edes ollenkaan! Itselle varmaan tehtävä niistä koruja.


Kyllä se näytti helpolta kun taitaja teki kalahelmiä. Me saatiin sitten myös harjoitella niitä. Harjoittelua se todella vaatisi ennen kuin osaisi sellaisia kauniita tehdä. Olen nyt kuitenkin näitä minäkin omin "pikku" kätösin tehnyt.


Viimeisenä siellä kurssilla tehtiin näitä kalahelmiä. Se oli jo vähän vaativampaa, mutta sain aikaiseksi kuitenkin kaloja.

Tänään oli taas puutöitä. Nyt oli vuorossa ovi- ja ikkuna-aukkojen sahaaminen. Tutustuin uusiin laitteisiin ja huomasin ettei sahaaminen ole niilläkään kauhean helppoa. Kummaa kun vinoon sahaaminen on paljon helpompaa kuin suoraan. Onneksi aukkojen ympärille tulee pokat ja puitteet, niin ettei vinoja sahauksia jää näkyviin. Hiomallakin saa varmaan vähän asioita korjattua. Homma edistyy hitaasti, mutta varmasti.

Väsynyt ja onnellinen

Tässä tummemman sävyisiä helmiä, mitä sain aikaiseksi ekana päivänä eilen.

Turkoosipohjaisia helmiä, mistä minä itse pidän enemmän, niin kuin voi arvata.

Nyt on aika väsynyt olo, mutta hyvä olo. Kahden päivän intensiivinen lasihelmien teko takana. Vielä olisi voinut jatkaa muutaman päivän, nyt kun vauhtiin pääsi. Kyllä se vaan niin mukavaa hommaa oli. Päihittää mennen tullen hopeasavikurssin. Porukka oli mukavaa, meitä oli kaikenikäisiä naisia 12. Kiitokset vaan parilleni, meillä yhteistyö sujui saumattomasti. Ja hauskaakin oli, varsinkin kun minulta tuppasi häviämään suojalasit parikin kertaa. Ja kaiken aikaa ne roikkuvat mulla kaulassa.
Tänään tehdyt helmet saa joskus ensi viikolla, koska ne pitää jäähdyttää uunissa aamuun asti. Kurssin pitäjä Lea lähettää ne meille kotiin. Tosi mielenkiinnolla odotan niitä. Tänään tehtiin nimittäin isompia helmiä ja viimeisenä kaloja. Enpä olisi eilen aamulla uskonut, että sellaisia vielä minäkin teen. Voihan se olla, että ne on ihan hassun näköisiä, mutta olenpahan itse ne tehnyt.

Lasihelmikurssilla

Olin tänään ensimmäistä päivää kaksipäiväisellä lasihelmikurssilla, jota pitää Lea Swantz. Kylläpä olikin hauskaa, kun ensijännityksestä selvisi. Tehtiin aika paljon helmiä ja opeteltiin tekniikoita. Huomenna tehdään sitten isompia helmiä. Malttaakohan sitä oikein edes nukkua, kun odottaa niin huomista. Huomenna saadaan myös kotiin tämän päivän tuotokset. Loput helmet tulee sitten ensi viikolla postissa. Jännää kyllä nähdä millaisia mollukoita sitä tänään sai tehtyä. Laitan sitten kuvia teillekin nähtäväksi.

Kuvia boxista

Se on tämä tekniikka ihmeellistä. Heti jos joku juttu toimii eri tavalla kuin ennen, et itsekään osaa toimia. Huomasin kuitenkin, että vaikka kuva näkyy tekstinä kirjoitusvaiheessa, se näkyy kuvana sitten blogissa. Joten nyt saatte nähdä tässä boxin tämän hetkisessä vaiheessa.
Tässä taas hieman tarkemmin tekemäni matto, tuoli ja pöytä.

Huonekalujen rakennusta ja matonkutomista

En edelleenkään saa kuvaa tähän tekstin yhteyteen, mutta tuonne sivupalkkiin kyllä. Siellä on nyt kuva jouluboxin tämänhetkisestä vaiheesta. Tein eilen yhden tuolin ja pöydän ja tänään viimeistelin tuon maton. Olikin oikein hauskaa tehdä noin pieniä huonekaluja ja mattokin valmistui aika nopeasti. Ikkunoihin vielä ajattelin virkata kappaverhot punaisesta langasta. Verhotangot siellä onkin jo valmiina. Tangon pidikkeet tein hakasista ja tangot on grillitikun pätkät. Takaseinälle tulee vielä varmaan tauluja tai kynttilälampetteja ja takan päälle jotain. Pöydälle joku liina ja jotain astioita ehkä. Paljon muuta boxiin ei sitten mahdukaan.
Kun ison nukkekodin valmistuminen on hitaampaa, on kiva tehdä tällaisia pikku projekteja. Uutta aihetta ei vielä ole varsinaisesti, mutta pieniä ajatushahmotelmia kylläkin. Katsotaan nyt mikä projekti seuraavaksi otetaan käsittelyyn.

Askartelua

,Tänään on askarreltu ja maalailtu pojan "nukkekotia", siis dragontaloa. Tehtiin siihen ovia, ikkunoita ja poika maalasi ulkoseinät ja piipun, mikä myös tehtiin tänään. Sitten tulostettiin netistä lattialaattoja ja tapetteja. Niitä pitäis huomenna laittaa sitten paikoilleen. Tuntuu pojalla olevan kova into tekemiseen myös. Liekö tarttunut äidistä.
Minä askartelin vähän printtejä kasaan. Siskon tytölle kissanruokapakkauksia ja kissanhiekkapakkauksia hänelle tulevaan eläinkauppaan. Hän kyllä sanoi keskittyvänsä enemmän koiriin, mutta ajattelin vähän jeesata tuossa kissahommassa. Jos vielä tekisin sellaisen kissojen raapima/kiipeilypuun sinne kauppaan. Siskon tyttö innostui myös tuosta minihommasta käytyään kesällä Vanhassa Kilkkilässä nukkekotinäyttelyssä.
En saanut kuvaa lisättyä millään tähän, tuli vaan tekstinä. Jossain on Bloggerissa varmaan vikaa. Olisin laittanut siitä jouluboxista toisen kuvan, missä näkyy paremmin sitä lyhtyä. Aion siis todellakin tehdä jouluisen huoneen kynttilälyhtyyn. Lyhdyn leveys on 14 cm ja syvyys 10 cm. "Talon" harjakorkeus on 19 cm ja lasiruutujen korkeus 13 cm. Siis haastetta riittää, mutta niitä on oltava, jotta pysyy mielenkiinto yllä tässäkin harrastuksessa. Onneksi jouluun on vielä aikaa, että ehtisi saada tuonkin projektin valmiiksi, kaikkien muiden rinnalla.

Jouluboxin aloitus

Tässä jouluboxini aloitus. Liimailin noita seinä- ja lattialautoja eilen ja nyt ne on paikoillaan. Mietin vielä pitäisikö sivuseinätkin tehdä laudoista ikkunoilla vai ei. Näköä tulisi heti lisää. Tuo talon mallinen kynttilälyhty on aika korkea ja mietin myös vintin tekoa siihen. Matala vintti mahtuisi kyllä siihen, mutta en tiedä teenkö sen. Tuo takka oli tosi kiva löytö. Joulupukille olisi myös reki, joten boxi laajenee varmaan myös pihalle päin. Poro vaan puuttuu. Siinä voi olla vaikeuksia löytää sopivan kokoista. Pikkuisia tonttuja, pöytä, tuoleja, matto ja paljon muuta vielä tarvitaan. Tässä on hyvä alku. Joulupukki on hieman alle 3 senttiä pitkä, jotta mittakaava olisi teille selvillä.

Kirppisostoksia

Olen päässyt käymään kirppiksilläkin viime päivinä ja löytöjäkin olen tehnyt. Täällä en ole aiemmin paljoa löytöjäni näyttänyt, mutta nyt on tullut tehtyä niin hyviä ostoksia, että myös te saatte nähdä ne. Melkein kaikki liittyvät nukkekoteiluun ja boxeihin. Ensimmäisenä hieman kärsinyt pupuperhe Pikkarainen, hiiri ottopoikansa kanssa. Silmiä puuttuu, nahka on kärsinyt ja "tatuointejakin" on tehty. Ajan kanssa ajattelin näitä fiksailla ja vaatteetkin tekisi jo paljon parannusta näköön.Pari posliininukkea löytyi myös uskomattomaan 0,75 euron hintaan. Hieman on hiukset sotkeentuneet ja vaatteet pikkuisen repsottaa muutamasta kohtaa, mutta en voinut olla ottamatta näitä mukaan. Näistä tulee joskus asukkaat johonkin nukkekotiin. Toistaiseksi joutuvat varastoon.Nämä hieman paremmassa kunnossa olevat nallet olivat pupujen kanssa samassa pussissa, hinta kaikilla yhteensä 2 e. Tässähän on aivan selvästi yksinhuoltajaäiti kahden lapsensa kanssa.Servettirenkaita olinkin etsinyt ja nyt niitä löytyi 0,50 euron hintaan. Näistä tulee lampunvarjostimia, kankaalla ja helmillä tuunattuna.Olen suunnitellut tekeväni jouluboxin ja tänään siihen löytyi materiaalia. Pussissa oli näiden lisäksi vielä muutakin joulukoristetta, mutta näille ehkä löytyy käyttöä. Ainakin joulupukille, takalle, nallelle ja kelkalle. Ostin Tiimarista mökin muotoisen lyhdyn, johon ajattelin sen boxin tehdä. Se tulee vähän pienemmässä mittakaavassa kuin 1:12.

Vielä viimeisenä hieno Prahalainen marionettinukke hintaan 1,50. Itselläni on Prahasta tuotuna poika ja noita. Nyt sain niille kaveriksi vielä tämän narrin. Kylläpä olen tyytyväinen ostoksiini.

Kilppari perillä

Arvontavoitto eli Kilppari on päässyt perille postin suosiollisella avustuksella. Seuraavaa virkkausprojektia en ole vielä miettinyt. Muutama työ olisi vielä kesken joten voi olla että pitäisi keskittyä niihin. Kummaa se vaan on, että monesti tulee mielummin aloitettua uusi kuin tehtyä niitä vanhoja jostain syystä keskenjääneitä valmiiksi. Ehkäpä keskityn vähäksi aikaa mineilyyn, kun olen muutamaan joulukalenterivaihtoon osallistumassa. Niitä projekteja ei voi täällä vielä näyttää, koska silloin yllätys voisi mennä pilalle saajalta. Joukukuussa näette sitten niitä juttuja.
Poika alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Ainakin vauhtia tuntuu olevan entiseen malliin. Hän on kyllä kovin liikkuvaista sakkia ja kai se liittyy tuohon ikäänkin. Koko ajan hypitään, loikitaan, kiivetään, pompitaan, roikutaan ym. Ei ole sitten ihmekään, kun joka paikka on mustelmilla ja naarmuja myös löytyy. Vilkas viisivuotias.

Hengenahdistusta ja lääkärileikkiä

Viime yö meni pojan kanssa pyöriessä. Ei kumpikaan saatu oikein nukuttua, kun poika yski ja hengitys oli aika työlästä. Aamulla soittelinkin sitten päivystykseen ja lähdettiin siellä käymään. Pienessä ylämäessä poika itki ettei saa henkeä. Terveyskeskuksessa poika sai sitten spiralla Ventolinea ja hengitys alkoi kulkea paremmin. Käytiin myös keuhkokuvassa. Astma-diagnoosia ei voi antaa, kun on flunssainen ja kuumeinen, mutta luulen, että se on meillä edessä vielä joku päivä. Tuntuihan tuo hengitys vieläkin olevan aika nopeaa ja pinnallista, vaikka Ventoline-lääkitystä lisättiin. Pojalla on ollut ns. infektio-astma, jolloin aina flunssassa hengitys vaikeutuu ja joutuu käyttämään lääkettä. Kotona sitten alkoi tietysti lääkärileikki ja lääkärin vehkeet kaivettiin esille. Jostain piti keksiä röntgen-laite ja spira. Onhan se hyvä, että lapsi leikissä pystyy sitten käsittelemään vaikeita tai jännittäviä tapahtumia. Lääkärissä käynnistä jäi onneksi kuitenkin ihan hyvä mieli, kun sai sieltä kaksi tarraa.

Yhden amigurumin olen saanut valmiiksi. Tämä on tilaustyö ja menee lahjaksi. Minusta se on aika onnistunut, tuollainen pöllämystynyt pöllö. Kokoa sillä on vähän enemmän kuin tavallisesti tekemilläni. Korkeutta n. 18 cm.

Kiirettä ja väsymystä

Tämä ja edellinen viikko on olleet jotenkin kiireisiä ja osaksi siitäkin johtuen myös väsyttäviä. Lepoa ei ole ehtinyt kunnolla samaan, osaksi tietysti oma vika, kun ei käy ajoissa nukkumaan, mutta... Tekemistä olisi vaan niin älyttömän paljon.
Olen saanut arvontavoiton valmiiksi ja lähetin kilpikonnan eilen voittajalle. Laitan kuvia siitä myöhemmin, ettei yllätys mene pilalle. Tai kyllä saaja tietä, että se on kilpikonna, mutta ei sitä minkälainen se on. Antaa saajan avata paketti rauhassa ja ensi viikolla laittelen sitten kuvaa.
Nyt on tulossa sitten taas pöllö. Eräs entinen työkaveri haluaa antaa pöllön lahjaksi ja sitä virkkailen tässä. Paljoa ei enää tarvitse kun sekin on valmis. Siitä tuleekin aika "pöllön" näköinen vaikka itse sanonkin. Kuvailen senkin sitten valmiina.
Viikko töitä ja sitten viikon loma. Lapset kovasti sitä jo odottaa ja niin minäkin. Suunnitelmia ei ole sen kummemmin, kun pojat ovat osan aikaa isällään. Ollaan kotona ja nautitaan vapaasta.

Arvontapalkinto työn alla

Olen aloittanut arvontapalkinnon tekemistä. Voittaja halusi itselleen amigurumin, kilpikonnan. Sitä olen virkkaillut tässä jo useampana iltana pikkuisen kerrallaan. Nyt on valmiina jo pää, jalat, vatsa ja kilpi melkein kokonaan. Eli muutaman päivän päästä se varmaan valmistuu ja matkaa postin kuljettamana uuteen kotiinsa.
Lokakuu on tullut. Sataa ja on ankeaa, pimeää ja märkää. Ei tee mieli ulos ja siispä onkin hyvä tehdä käsitöitä. Niitä onkin taas monta keskeneräistä, joten hommaa riittää sillä saralla taas. Jospa jotain valmistakin tulisi lähiaikoina.

ARVONTA suoritettu

Nyt on arvonta suoritettu ja voittaja löytynyt. Kovin paljoa ei noita kommentteja tullut, mutta ei se mitään. Otin arvontaan mukaan jokaisen erillisen kommentin, koska en tiedä oliko anonyymisti kommentoineet sama henkilö vai monta eri henkilöä. Joka tapauksessa VOITTAJA on anonyymisti kommentoinut henkilö 28. päivä syyskuuta. Palkintohan oli voittajan valittavissa kolmesta eri vaihtoehdosta eli joku amigurumi (valitse vielä näistä: pupu, karhu, kissa, koira, ankka tai kilpikonna), kaulakoru (ilmoita väri ja pituus) tai miniatyyripaketti (siihen kuuluu muutamia miniatyyrijuttuja). Sinä onnellinen voittaja voit ilmoittaa osoitteesi ym. tietosi minulle sähköpostilla (osoite löytyy sivupalkista). Vielä kerran

ONNEA VOITTAJALLE!

Uusia kirjoja ja jouluaskartelua

Kävin tänään kirja-alessa ja arvatkaa mitä ostin. Kaksi nukkekotikirjaa; Eija Sirjosen Hienoimmat nukkekotini ja Raili Frankin toimittaman Nukkekotielämää. Ne on ihanat ja niissä on paljon vinkkejä ja ideoita. Ilmeisesti muutkin olivat niistä innostuneet, koska Nukkekotielämää-kirjaa ei jäänyt sinne enää yhtään.

Kirjoista innostuneena piti tietysti päästä kokeilemaan jotain. Ja jouluhan on tulossa ihan kohta, eikö olekin? Teinpä sitten helmistä ja coctailtikuista kynttilänjalat kynttilöineen. Mulla nimittäin kummittelee mielessä jouluboxi. Minkäänlaista laatikkoa ei vielä ole, eikä tarkempaa ajatusta, mutta eiköhän se tässä parin kuukauden kuluessa selkene.

Elokuvissa

Kuva täältä.

Päästiinpä taas poikien kanssa elokuviin. Käytiin katsomassa Viirua ja Pesosta, jossa Pesosen muisti pätkii. Leffan pituus oli juuri sopiva, eli hieman yli tunnin. Sen jaksaa molemmat pojat hyvin katsoa. Eikä tässä elokuvassa ollut mitään pelottavaa, kuten edellisessä Marsu-elokuvassa. Ja Viiru ja Pesonen ovat niin tuttuja pojille, että sieltä löytyi monta hauskaa juttua.

Ostoksia ja rakentelua

Kävimme pienemmän pojan kanssa pikaisen kirppiskierroksen. Pikaisen siksi, ettei poika kauaa jaksa siellä kiertää. Löysin kuitenkin jotain. Pari tuikkualustaa, joista tulee lamput nukkekotiin ja kiinalaisia syömäpuikkoja nipun. Niistä saa hyviä pöydänjalkoja ja muita juttuja rakenteluun. Niinpä aloin sitten rakentaa. Sain aikaiseksi ensimmäisen pöytäni. Se on keittiön pöytä, jossa on alataso. Laatikot eivät aukea. Onneksi kuvasta ei näy miten vino siitä tuli. Ongelmana oli liimaaminen. Ns. erikeeperillä ei millään jaksanut ootella kuivumista ja otinkin avuksi kuumaliiman. No sehän nappaa kiinni tosi nopeasti, eikä paljon korjailun varaa ole. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen ensimmäiseen pöytään. Pöydällä näkyy myös ensimmäinen kirjani, Donna Leonin kirja. Kirjoja odottaa muutama kasaamista ja niitä valmistuu pikkuhiljaa.

Torstaina pääsee taas puutöihin. Pitäis kellarista kaivella vanerit esille ja piirtää talo valmiiksi mittoineen, jotta pääsee sitten sahailemaan seiniä ja lattioita. Malli taitaa vaan muuttua siitä ensin suunnittelemastani.

ARVONTA-aikaa on vielä vähän. Joten vielä ehtii jättää kommentin, ennen kuin 5000 tulee täyteen. Veikkaisin, että tiistaina voisi olla tuo luku aika lähellä.

Mineilyä

Kyllä mineily on kivaa ja todella koukuttavaa. Koko ajan tuntuu, että olisi taas kiva tehdä jotain ja pojatkin on innostunu siitä myös. Siksi teinkin meille kaikille xylofonit. Taitaa mennä homma siihen, että saan kohta tehdä kaikkea kolmena kappaleena. Tuon punotun korin tein jo joku aika sitten ja nyt sain tehtyä siihen lankakeriä. Ja niitäkin pitää tehdä ainakin vanhemmalle pojalle. Neulepuikot vielä kehitellään mukaan ja yrittäiskö jopa neuloa jotain. No katsotaan syntyykö neuletta, mutta olishan se aika hieno.

Hopeaa ja koruja

Tein siellä hopeasavi-kurssilla nuo korvikset. Tähän en kuvannut paria hopeahelmeä, jotka tein jäljelle jääneestä massasta, enkä toista työtä, josta tulee ehkä nukkekotiin pikkutarjotin tai peilinkehys. Korvikset on muotilla tehty, kuvioitu ja sitten on laitettu zirkonit molempiin. Punertava väri toisessa korviksessa on heijastus puserostani. En tahtonut saada sitä pois kuvatessa. Huomasin, ettei hopeasavi ehkä ole minun juttuni, niin kuin ei oikein savi yleensäkään, mutta onpahan nyt kokeiltu.

Koruja on taas valmistunut muutama ja kesken on useampi dominokoru. Tuossa musta korusetti jostain kivestä, en tiedä mistä. Reuna on mattapintaista ja keskusta kiiltävää. Voisin pitää tuollaista itsekin, mutta en mustaa, se saisi olla jonkun muun värinen.

Tässä on ruskeita helmiäispyörylöitä, kullanvärisiä siemenhelmiä välissä. Suurin pyörylä on kullanvärinen foliohelmi. Näitä ei riittänyt rannekoruun, joten saa olla ilman.

Viimeiseksi tulee makeanvedenhelmistä ja helmiäisrinkuloista ja pyörylöistä tehty kaulakoru ja korvikset. Tähän olisi tarkoitus tehdä vielä rannekoru, kunhan ehdin.

Kohta tulee vanhempi poika kotiin, silloin ei paljon helmillä askarrella. Tai jos hän itse innostuu siitä, niin sitten voidaan yhdessä tehdä. Luulen vaan, että teemme jotain muuta.

Hopeasavea

Olen lauantaina menossa hopeasavi-kurssille. Katsotaan mitä näillä nakkisormilla saa aikaan. Nyt se nimittäin on todistettu, että mulla on nakkisormet. Pienempi poika halusi yksi ilta kameerata, niin kuin hän sanoi. No, hän otti digikameralla kuvia ja yhdessä kuvassa näkyy minun sormet. Poika sanoi, että ihan kuin nakit! Lähdenpä sitten näillä nakkisormilla kokeilemaan tuota savihommaa. Olen kovasti miettinyt mitä voisin siellä tehdä. Tietysti hinta voi rajoittaa myös asiaa. En tiedä paljonko se savi maksaa, mutta ei kuulemma ole ihan halpaa. Mietin, että jos tekisin vaikka nukkekotiin jotain. Vaikka pikarin tai lautasen tai jotain. Katsotaan!
ARVONTAAN on vielä aikaa osallistua. Kommentoimalla pääset osallistumaan.

GI-force

Kuva täältä.
Kävimme eilen katsomassa 3D-elokuvan. Siinä oli jännitystä, actionia, räjähdyksiä ja vauhtia. Hieman meidän pojille liian pitkä elokuva, mutta menihän se. Pari tosi jännää kohtaa oli ja varsinkin se 3D-kuva oli taas mahtavaa. Tuntui kuin monta juttua olisi tullut päin. Huumoria oli myös sekä lapsille, että aikuisille. Minusta tuntuu, että kohta katson mielummin lasten kuin aikuisten elokuvia, on ne niin hyviä nykyisin.

Nallet nauttivat puutarhastaan

Tässä eräälle ihmiselle tekemäni kaulakoru. Hän halusi sinistä ja muuten sain vapaat kädet. Lisäksi laitoin metallihelmiä ja kirkkaita helmiä. Rannekoru tälle vielä tulee kaveriksi.

Nyt on nalleperhe koolla puutarhassaan. Vauvanalle on päässyt äidin syliin istumaan ja herkkuna he nauttivat vesimeloonia. Muutama kivikin on jätetty koristeeksi ja toisella kivellä seisovat vartiossa puutarhatontut. Nallet miettivät sitä, minkälaisia puita he puutarhaansa haluavat. Poikanalle haluaisi ainakin omenapuun. Äiti on sitä mieltä, että kirsikkapuu olisi ihana. Sitten voisi tehdä kirsikkapiirakkaa. Isänallelle käy kaikki hedelmäpuut ja myös lehtipuut. Katsotaan mitä puita sinne saadaan ja miten. Tekisinkö sinne puita oikeista puista vai ison maisemakuvan takaseinälle. Taidan maisemakuvan laittaa joka tapauksessa, niin saa hieman syvyyttä lisää puutarhaan.

Nurmikolla köllötellen

Vauvanalle on päässyt köllimään nurmikolle ja testaamaan onko se tarpeeksi pehmeää. Ja tuntuuhan tuo olevan. Vielä on n. 7 cm neulomatta, että saan sen paikalleen puutarhaan. Nyt on ollut hieman kiireistä kuntoutuksen jälkeen, eikä ole ehtinyt paneutua oikein mihinkään käsityöhön vähään aikaan. Ideoita ja vinkkejä varsinkin mineilyyn on tullut, mutta ei ole vaan aikaa. Yhden pienen isoäidinruututyynyn olen virkannut melkein valmiiksi, reunaröyhelöt vaan puuttuu ja pitsiliinakin on vain pingotusta vaille. Monta juttua on siis tehty tai tekeillä, mutta valmista ei tunnu tulevan mistään.
Huomenna alkaa puutyöt. Oikein innoissaan odotan sitä. Nyt on ruvennut homma laajenemaan, kun oman nukkekodin lisäksi pitäisi ainakin vanhemmalle pojalle tehdä myös Dragon-talo. Ja sittenhän varmaan pienemmällekin pitää tasapuolisuuden vuoksi tehdä joku talo. Olin nimittäin ajatellut, että jos ehdin vuoden aikana, niin haluaisin tehdä itselleni myös ompelulaatikon, sellaisen kolmikerroksisen sivuille avattavan. Saas nähdä montako vuotta saan käydä noita tekemässä.

Arjessa taas

Kuntoutus on jälleen takana ja viisi päivää meni kyllä aivan liian nopeasti. Ei oikein ehtinyt kunnolla päästä edes vauhtiin. Ja haikeutta vähän pukkaa, kun tietää, että seuraava kerta on sitten viimeinen. Lupasin kyllä käydä toisia naisia moikkaamassa tuossa loka-marraskuun vaihteessa. Ehkäpä sitten kuntoutuksen päätyttyäkin voi järjestää porukan yhteisiä tapaamisia, vaikka Anttolanhovissa! No mietitään sitä sitten vuoden päästä.
Seuraavan kuntoutusjakson aikana lupasin opettaa naisille mosaiikin tekoa. Puhuin siitä muutamille ja he innostuivat kovasti. No, enhän minä sitä itsekään ole vielä tehnyt, mutta aion kyllä poikien kanssa tehdä. Joten tulee itsekin opeteltua samalla. Niin, että eiköhän se opettaminenkin sitten onnistu. Joku ei ollut koskaan kuullutkaan mosaiikista, mitä minun oli vaikea ymmärtää, mutta ehkä näin askartelua ja käsitöitä harrastavana ihmisenä on törmännyt niin moniin juttuihin, että se vaan hämmästytti, ettei se ollut jollekin ollenkaan tuttua.
Viikonloppuna iski kauhea väsymys, en ymmärrä mistä johtuu, mutta vielä tänäänkin väsyttää aika lailla. Ainakin nyt illalla. Iltapäivällä jaksoin sentään leipoa pullaa, korvapuusteja, kun se oli poikien toive. Ja samoilla lämmöillä sitten tein vielä pizzat meille. Kylläpä tunsin itseni ahkeraksi. Mutta enpä ennen paljoa töiden jälkeen enää jaksanut. Nyt kun on lyhyempi päivä, niin voimia riittää vielä muuhunkin kuin vaan työhön, ja se on hyvä asia.

Hulvatonta porukkaa

Nyt on kuntoutusjakson neljäs päivä ja monenlaista on tehty. Jumppaa on ollut taas sen verran, että polvet on kipeät. Siksi olenkin tässä koneella ja lintsaan tämän aamun jumpasta. Olemme soutaneet kirkkoveneellä, pelanneet "alkeistennistä", vesijumpanneet ja olleet keppi-kuminauhajumpassa. Ruokaaikoja on jälleen odotettu ja on naurettu. Meillä on niin mahtavan hulvaton porukka täällä, että jos ei poskilihakset ja vatsalihakset vahvistu nauramisesta, niin ihme on. Meidän 11:n naisen porukassa kukaan ei ole tiukkapipo, vaan kaikki osaavat hassutella ja nauraa myös itselleen. Meidät kyllä kuullaan ja varmasti täällä myös muistetaan. Yksi kuntoutusjakso on vielä jäljellä helmikuussa ja sitten pitäisi pärjätä ilman tätä mahtavaa porukkaa.
Tänään viemme ulkopaikkakuntalaiset Mikkeli-kierrokselle. Näytämme vähän Mikkelin kivoja paikkoja ja käymme kirppiksellä. Saamme täältä retkieväät mukaan, joten nälkäkään ei kauhean pahasti pääse yllättämään.