Huomenna matkaan

Aamulla lähdemme ajamaan kohti Kalajoen hiekkasärkkiä. Onhan tuo matka aika pitkä, mutta otetaan rauhallisesti, taukoja riittävästi. Lasten kanssa matkustaessa ei tosiaan kannata kiirehtiä paikasta toiseen vaan nautitaan myös matkanteosta pysähtymällä mielenkiintoisissa paikoissa. Lähdemmekin matkaan heti aamusta, joten aikaa on.
Olen tänään pakannut mukaan kaikkea mahdollista, kun ei oikein tiedä seuraavien kuuden päivän säästä. Muutenkin tarvitsee mukaan monenlaista kamaa kännykänlatureista, kameroista, lääkkeistä hiekkaleluihin. Ja sitten kuitenkin tuntuu, että jotain unohtuu.
Pojat kävivät isänsä luona tänään iltapäivästä iltaan. Se olikin sopiva homma, niin minä pääsin rauhassa ostamaan matkaeväitä ja pojille vähän tekemistä matkalle. Sain kotona tiskattua ja pakattua. Isänsä oli kovasti kysellyt Kalajoen reissusta pojilta. Ei uskonut, että lähdetään kolmestaan, vaan joku muka vielä lähtisi mukaan. Sitä sen kuvittelua edelleen, että mulla olisi joku joka ohjailisi mun elämää. Se ei pysty ilmeisesti ajattelemaan, että minä osaan ajatella itsekin asioita ja pystyn tekemään poikien kanssa monenlaisia asioita nyt kun se ei ole haittoina. Kaverithan muakin varmaan manipuloi eroamaan siitä, tai niin se ainakin kuvitteli aiemmin. En ole kertonut exälle meidän reissusta mitään, kun tiedän mitä siitä seuraisi. Hirveä kuulustelu. Tietysti pitäisi varmaan kertoa, mutta eihän sekään kerro mulle yhtään mitään. Kaikki asiat saa siltä kysellä ja vielä moneen kertaan ennen kuin saa vastauksen.
Nyt tulee taukoa tähän tarinointiin, palaamme kotiin ensi viikon keskiviikkona, joten seuraavaa tarinaa saatte odottaa sinne asti. Kameran patterit on latauksessa, joten aion kuvata kovasti matkalla.

Rantaleikkejä ja komistuksia

Eilinen päivä oli taas aikamoinen kun pojat tuli kotiin. Ajattelin, ett en kestä kyllä tätä, mutta onneks se oli vaan se kotiintuloahdistus tai joku sellanen isommalla pojalla. Mikään ei käy, mua et määrää, en tee sitä, en syö tätä jne. Onneksi tänään on ollut jo parempi päivä. Isompi sanoi jopa pienempää parhaaksi kaverikseen ( perui sen kyllä myöhemmin ) ja sanoi ett kyllä täällä äitin luona on kivaa, kun oltiin uimarannalla. Huomenna vaan on menossa isänsä luo kovasti. Yritin sanoo, ett mun kanssa ei oo sovittu mitään, ett ei se ihan niin vaan käy.
Yks tuttu viestitti, ett mut on nähty jonkun komistuksen kanssa kaupassa. Olin ihan H:na, ett mitä nyt. Joku erehdys on tapahtunut varmaan tai sitten minulla muistinmenetys, kun en muista ketään komeaa miestä kaupassa vierelläni olleen. Näin ne juorut varmaan alkaa, kun joku on näkevinään jonkun ja kertoo toisille jne. Valitettavasti jouduin toteamaan, etten edes kaipaa ketään komistuksia vierelleni sekoittamaan elämääni. Olen varmaan päässyt liikaa vapauden makuun, en halua ketään sanelemaan mitä voi tehdä ja mitä ei ja minne voi mennä, milloin ja kenen kanssa. Mulle riittää tällä hetkellä kaksi miespuolista henkilöä tässä huushollissa. Koitan pärjätä heidän kanssaan mahdollisimman hyvin.
Sain muuten menemään läpi sen majaleikin siirron tuonne lasten huoneeseen. Siellä on nyt parempi ja suurempi maja kuin entinen, joten vielä toistaiseksi kaikki hyvin sillä rintamalla.

Väsynyt mutta onnellinen

Olen palannut kotiin Kotkan reissulta. Reissu oli mukava ja antoisa ja aion palata Kotkaan toistekin. Reissuun lähdettiin minun autollani ja minä tietysti halusin ja toimin kuskina. Ajoimme suoraan Kotkan keskustaan ja meripäiville. Kylläpä siellä olikin vilinää ja tosi paljon ihmisiä. Meripäiväthän oli alkaneet jo torstaina. Suuntasimme meripäivien areenalle ja siellä esiintyi Lauri Tähkä ja elonkerjuu. Ja se oli HYVÄ. Sitten majoittumaan ja syömään. Illalla takaisin areenalle ja se olikin jo pettymys. Näimme Jean S:n (samaa kuin ennenkin, nyt jo tylsää) ja Bonnie Tylerin (suuri pettymys, raspikurkku oli vielä kamalampi raspikurkku, voisi lopettaa jo esiintymisen). Esiintyjien välillä oli pitkät tauot emmekä jaksaneet odotella enää. Muutenkin alueella oli silloin illalla niin paljon porukkaa, että liikkuminen oli välillä hankalaa ja esiintymistelttaan ei kannattanut edes yrittää. Sieltä oli loppunut happi jo ajat sitten ja ehkä sen olisi kestänyt jos olisi ottanut tarpeeksi alkoholipitoisia juomia. Jotenkin vaan ei kiinnosta enää tuo pämppääminen muutenkaan ja olinhan minä autolla. Siispä nukkumaan.
Sunnuntain anti olikin sitten erilaista. Musiikkia emme enää kuunnelleet vaan ensin suuntasimme Maretariumiin. Siellähän on akvaarioissa esillä kaikki Suomen kalalajit. Se oli kiva paikka ja jos joku ei ole siellä vielä käynyt, suosittelen lämpimästi varsinkin lasten kanssa menijöitä. Minäkin aion viimeistään ensi kesänä viedä pojat sinne. Sen jälkeen kävimme vielä uudessa juuri nyt heinäkuussa avatussa merimuseo Vellamossa. Sekin oli erittäin mielenkiintoinen ja ainakin uskoisin, että sielläkin on myös lapsille paljon mielenkiintoista nähtävää.
Yllätyin itsekin siitä, kuinka nopeasti opin autolla liikkumaan Kotkassa ja sen ympäristössä. Vielä pari vuotta sitten en olisi uskaltanut lähteä kuskiksi vieraaseen kaupunkiin. Tuo antoi taas paljon itseluottamusta autolla liikkumiseen ja uskallan paremmin lähteä poikien kanssa perjantaina taas reissuun. Kaikenkaikkiaan tosi kiva reissu mukavan porukan kanssa (yksi naisystäväni uuden miesystävänsä kanssa). Kukaan ei nipottanut mistään eikä kellään ollut hoppua vaan saatiin nauttia kauniista Kotkasta ja ihanan kesäisestä säästä.

Aika kuluu kummasti

Kyllä aika kuluu kumman nopeasti, kun tekemistä on koko ajan. Ihanaa kun saa nukkua aamulla pitkään, lukea rauhassa lehden aamupalalla, kuljeksia yöpuvussa melkein puoleenpäivään ja muutenkin tehdä kaikki hommansa omaan tahtiin ja milloin haluaa. Tai olla tekemättä. Olen lukenut kohta yhden kirjankin, mitä en ole ehtinyt aikoihin.

Poikien huone on nyt siisti ja uskon jopa poikien huomaavan sen kun tulevat kotiin. Siinä olikin kova urakka. Mattoja en ole ehtinyt pesemään, enkä verhoja ompelemaan. Mutta koruja on vähän taas tehty ja huomenna olisi ohjelmassa auton imurointi ja putsaus sisältä. Mansikat pitäisi hankkia ja pakastaa (nyt kun pakastin on sulatettu), joten huomiselle riittää noista hommaa. Lauantaiaamuna onkin lähtö sinne Kotkan meripäiville.

Loma tuntuu lähenevän loppuaan uhkaavasti. Tämän viikon jälkeen enää kaksi viikkoa. Toisaalta tuntuu, että on ihan kiva mennä töihinkin, kun teen sitä 6 tunnin päivää. En tiedä sitten miten kiireisiä ne 6 tuntia tulevat olemaan, mutta murehditaan sitä sitten.

My second Dotee doll

Tässä tulee toinen tekemäni Dotee doll. Tämä on sellainen koruista ja kukkasista pitävä rastatukka, joka lähtee eräälle ystävälleni nimipäivälahjaksi. Näitä on kyllä kiva tehdä, vähän samanlaista näpertelyä, kun korut, varsinkin kun käytän noita helmiä näissäkin.

Pojat lähtivät eilen isälleen ja ovat siellä taas kokonaisen viikon. Minulla on siis kokonainen viikko lomaa ihan itselleni. Tiedän kyllä, että tekemistä riittää, mutta luulen, että viikko voi tuntua pitemmältä siinä suhteessa, että se on todellista LOMAA. Sellaista minulla ei ole ollutkaan kahdeksaan vuoteen. Ihmettelen edelleen sitä, miten olen todella selvinnyt nuo kaikki vuodet. Jokainenhan tarvitsee ihan omaa aikaa ja minulla sitä ei ollut kuin pieniä hetkiä silloin tällöin. Varsinkin nyt tuollaisen vaikean vuoden jälkeen tuntuu, että sitä omaa aikaa tarvitsee vielä enemmän. Onneksi minulla sitä nyt on. Jospa vähitellen saisi asiansa kuntoon. Vaikka uskon kyllä, että oman ajan tarve jatkuu suurena, nyt kun siitä on päässyt nauttimaan. Välillä tuntuu kauhean syylliseltä olo, kun ajattelen noin. Tuntuu, etten ole hyvä äiti, koska nautin olosta ilman lapsia, enkä sitä kovin monelle viitsi sanoakaan. Pakko se vaan on itsellekin tunnustaa, etten jaksaisi muuten. Luulin aina nuorena, että minusta tulee tosi hyvä äiti ja haluan monta lasta, mutta todellisuus onkin ollut aivan toista. Nuoruuden ihanteet on karisseet ja tilalle on tullut, niin mitä... ehkäpä aikalailla realismia ja jonkun verran kyynisyyttä.

Huomenna jatkan poikien huoneen siivousta ja aion järjestää sen todellakin kunnolla niin, että pojat voivat myös leikkiä omassa huoneessaan. Nythän meillä majaleikit ja legoleikit on aina olohuoneessa, jossa kulkeminen on aika hankalaa. Voihan se olla vaikeaa saada menemään muutos läpi, koska vanhempi poika juuttuu noihin leikkeihin aika voimakkaasti, eikä suostu useinkaan muuttamaan niitä. Homman pitää mennä aina samalla lailla. Mutta yritetään.

Risteilyä ja raivaria

Tässä olikin monta päivää tyyntä ennen myrskyä. Soitin aamusta jo exälle sopiakseni seuraavasta tapaamisesta, kun kirppis olisi taas sunnuntaina ja pojat lähtis sinne aamupäiväksi ja exä hakis ne sieltä. Kysyin, että sopiiko, no sitä piti miettiä taas joku tovi. Sit kyllä kysyin, ett voisko se ottaa vanhemman pojan jo vaikka tänään, mutta ei käynyt. Eli se valittaa ettei saa poikia tarpeeks ja sit kun tarjotaan niin ei käy. Olisin halunnut pojat vähäks aikaa erilleen, kun alkoi taas olla sellasta tuo meininki.

Isompi poika ei nukkunu taaskaan päikkäreitä ja niiden jälkeen lähdettiin sisävesiristeilylle. Siellä meni aika mukavasti, mutta illalla raivari tuli kun piti lähtee nukkumaan. Pienempi sai jäädä vielä valvomaan, kun oli päivällä nukkunut. Se taisi ottaa niin paljon isompaa pattiin, ett taas nyrkit heilu ja tavarat lensi. Sain pienemmän säästymään nyrkeiltä, mut lopulta jouduin taas istumaan pojan päällä, kun hän ei alkanut rauhoittua. Hän ei voi sietää sitä, että häntä määrätään, siitä saa aina kuulla. Hän kuvittelee tosiaan voivansa päättää ja määrätä kaikista asioista. Unessa hän oli sitten jo klo 19.45. Eli väsymystä oli kuitenkin aika lailla. Aamulla kaikki on varmaan toisin tai sitten ei.

Lässähtänyt olo

Miten onkaan taas niin lässähtänyt olo. Päivä meni aika mukavasti ja eilinen myös, mutta illalla vanhempi poika taas monotti pienempää. Sillon mulle aina tulee jotenkin sellanen epätoivonen olo, ett eikö tämä ikinä lopu. Mattopyykillä kävin tänään pesemässä muutaman maton ja mummo oli poikien kanssa leikkipuistossa sillä aikaa. Illalla lähdettiin poikien kanssa toiseen leikkipuistoon pyörillä ja kyllä huomasin, että pinna on jotenkin piukalla taas. Isompihan ajelee pyörällä tosi hyvin, mutta pienempi polkee vielä apupyörillä ja ei jaksa mäkiä polkee. Joten aika hankalaa välillä oli, kun mä työntelin sitä ja talutin omaa pyörää tai välillä talutin molempia pyöriä. Eihän se tietysti sille mitään voi, mutta kiristi vaan mun pinnaa.

Tää kämppä on sekaisin ja tiskivuori vaan kasvaa, enkä jaksais mitään. Pitäis sitä ja pitäis tätä, mut ei viittis mitään. No nyt taitaa mennä taas valituksen puolelle. Kesäkin kuluu yhdessä hujauksessa ohi, ennen kun on edes kunnolla alkanut. Blääh....

SIIS piti etsiä edes teille jotain piristystä, jospa se piristäisi mua itteenikin!

Legoja ja koruja

Tänään on taas rakennettu ahkerasti legoilla ja myös tehty maja olohuoneeseen, niin että siellä kulkeminen on hieman hankalaa. Olen joutunut siirtämään sohvaakin vähän, että pääsee parvekkeelle. Siirtäminen oli vanhemman pojan ehdotus, kun kielsin majan rakennuksen kun ei sitten pääse edes parvekkeelle. Niin että neuvottelutaitojakin tuntuu löytyvän. Jo toinen päivä ilman riitoja ja tappeluita. Alan olla ihmeissäni vaikka kai pitäisi olla onnellinen. Huusholli on taas hyrskyn myrskyn, mutta näkyypähän elämän jäljet ja tärkeintä on, että lapset leikkii, siitä olen tosi iloinen.

Huomenna luovutan uudelle omistajalle taas yhdet korut. Tumman turkooseista särmikkäistä lasihelmistä ja turkooseista siemenhelmistä tehdyt kaulakoru ja rannekoru. Katsotaan mitä tuleva omistaja on niistä mieltä. Hän halusi jotain roikkuvaa siihen eteen ja säätövaraa pituudelle. Itse pidän juuri noista särmikkäistä lasihelmistä tosi paljon, niissä on ihanaa kimallusta.

Hyvä päivä

Tänään oli pojilla tosi hyvä päivä. Varsinkin vanhempi poika oli niin rauhallinen ja leikki pikkuveljen kanssa kivasti, että ihmettelin jo että mistä nyt tuulee. Tuntuu ihan ihmeelliseltä ja odotan vaan koko ajan, että millon repee. Siis ei todellakaan vastaansanomisia, ei rumaa kieltä, ei pikkuveljen haukkumista, lyömistä, ivanaurua ja kiusaamista ollenkaan. Voiko näin jatkuakaan. Aamupäivän leikkivät niin kovasti kaikkee, ettei ehditty edes ulos ja iltapäivällä lähdettiin uimaan. Isompi poika onkin oppinut taas vähän lisää ja polski ihan innoissaan. Sitten innostuivat vielä rakentamaan hiekkajokia rantaan, eivätkä tietysti ois lähteneet pois. Illalla rakentivat legilla ja nauroivat yhdessä niin, että mun piti jo sanoo, ett vähän hiljempaa. Kylläpä tuntuikin hyvältä tuo sopuisa leikki.
Yhden kaverin kanssa päätettiin lähtee Kotkan meripäiville. No pääseehän sinne, mut majapaikan saaminen olikin kiven alla. Soitin varmaan ainakin kahdeksaan paikkaan, ennen kuin löytyi yksi yhden hengen huone, johon saa lisävuoteen. Ja se on vielä 15 kilometrin päässä Kotkasta. Sen nyt varasin, kun arvelin ettei parempaakaan löydy enää. Kuulemma varauksia alkaa tulla jo vuoden alussa ja jotkut varaa jo edellisenä vuonna suoraan seuraavaks. Taitaa olla suositut pippalot. En ole koskaan käynyt, mutta nyt lähdetään kattomaan.

Matonpesua ja murjotusta

Aamulla ei taaskaan ollut kiirettä nousta ylös ja kun sain aamupalani syötyä, äitini soitti ja ehdotti mattopyykille lähtöä. Ei muuta kun mattoja kainaloon ja menoks. Sainpa neljä suht pitkää mattoa pestyä. Siinä on hyvä alku. Ihan mukavaa hommaa tuo mattojen pesu hyvässä ulkoilmassa, kun ei ota liian isoa urakkaa kerrallaan. Ja tulipa sitten vähän imuroituakin kun mattojen alta paljastui kasat roskia, kuka lie niitä sinne piilottanut.
Pojat palasivatkin kotiin jo ennen viittä. Exä sanoi lauantaina vielä, että tuo pojat maanantaiaamuna vasta kotiin tai aikaisintaan sunnuntai-iltana myöhään. Liekö jo väsynyt olemaan poikien kanssa, kun olivat olleet koko viikon mökillä. Isompi poika alkoi heti kysellä minulta, että olenko ostanut hänelle sen radion. Ihmettelin että minkä radion. Olin muka luvannut ostaa sellaiset pojille. Ilmeisesti poika kuvitteli minun luvanneen, jos olen sanonut jotain epämääräistä, että on sellasia pieniä soittimia mistä voi kuunnella musiikkia. Välillä tuntuu, ettei uskalla sanoa oikein mitään, kun aina tulee väärinymmärretyksi. Kun sitten sanoin etten todellakaan ole luvannut ostaa mitään, niin sitten alkoi murjotus ja tavaroiden potkiminen ja ärhentely. Niin että paluu arkeen on tapahtunut.

Kukkien hoitoa

Aamulla kun jaksoin nousta ylös ja olin tehnyt kaikki aamutoimet, siirryin parvekkeelle kukkien hoitoon. Minullahan on siellä orvokkeja ja krasseja ja muutama muu kukka. Pojat halusi niitä orvokkeja, mutta minä en ole niihin kauhean ihastunut. En oikein jaksaisi nyppiä niitä vanhoja kukkia pois. Krassit on ollu pitkään väliaikaisessa "ruukuissa", sellaisissa muovirasioissa. No tänä aamuna tai oikeastaan aamupäivänä sain sitten siistittyä kaikki orvokit ja laitettua krassit kunnon ruukkuihin. Nyt olen oikein tyytyväinen, kun sain sen urakan tehtyä. Kyllä siinä menikin aika kauan. Tää elämä vaan tuntuu olevan välillä sellaista pitkäpiimäistä, että jotkut tekemättömät työt saa odottaa ja odottaa ja aika kauan.

Luin tuossa yhden vanhan lehden ja siinä eräs nainen sanoi aika osuvasti, että KARSI TAI KÄRSI. Hän tarkoitti omaa elämäänsä ja sitä miten hänellä oli liikaa töitä ja vielä ikäviä tapahtumia elämässä. Niin että pitäisi oppia karsimaan liikoja asioita tai sitten tosiaan kärsiä. Minäkin karsin sen toimimattoman parisuhteen ja sen jatkuvan pahan olon elämästäni ja pikku hiljaa ollaan menossa parempaan päin.

Korurintamallakin tapahtui tänään ja sain tehtyä yhden rannekorun ja kaulakorun. Niistä ei ole vielä kuvia, mutta tässä eilen uudelle omistajalleen lähtenyt setti.

Sähläystä

Sählään täällä tämän koneen kanssa. Sain poistettua tuosta tunnustus postauksesta toisen logon, mutta samalla olen saanut poistettua myös siihen postaukseen tulleet mukavat kommentit. Tarkoitus ei ollut tietenkään niitä poistaa, mutta on sen verran vielä alkeellista tämä minun tietämykseni näistä hommista, että poistaminen onnistuu kyllä, mutta palauttaminen ei. Enkä tiedä pystyykö niitä mitenkään palauttamaan. Meinasi hävitä koko teksti, mutta sen sain pelastettua ja nyt se on tuossa. Kun ei ole nörtti niin ei ole. Suokaa anteeksi vajavaisuuteni.
Töissä on ollut aika rauhallista ja enää ei olekaan kuin kaksi päivää ja sitten taas lomalle. Ilmat saisi kyllä vähän lämmetä, että pääsisi uimaan ja mattopyykillekin joskus. Tuleekohan ne helteet sitten elokuussa kun koulut alkaa ja lasten pitäisi jaksaa keskittyä opiskeluun!
Minun hommanani olisi vielä tänä iltana kirjeen kirjoittaminen englanniksi. Minulla on kirjeenvaihtoystävä Tsekissä. Tämä nainen, Ivana nimeltään, bongasi minut postcrossing-sivuilta. Harrastin sitä hieman aktiivisemmin vielä vuosi sitten, mutta nyt tuntuu tämä elämä menevän kaikkeen muuhun. Ja tämä blogi pitää minut kyllä aika hyvin otteessaan. Nyt aion terästäytyä ja kirjoittaa sen kirjeen. Voisinpa lähettää myös pari postcrossing-korttiakin, kun tänään postissa käydessäni ostin kauniita kortteja ja postimerkkejä.

Olen saanut tunnustuksen

Olenpa iloisesti yllättynyt saamastani tunnustuksesta ja sen merkiksi tuon logon sain. Olen vain muiden blogeissa niitä nähnyt ja ihaillut ja nyt sain sellaisen itse, JIPPII! Tunnustuksen minulle antoi Soolomamma, kiitos siitä kovasti.

Here the rules: Säännöt:1. The winner can put the logo on his/her blog./

Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./

Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./

Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./

Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

I give an Award to:Annan palkinnon seuraaville blogeille:

Farrands´ handicrafts

ei saa mennä ulos saunaiholla

Hiirose emännä ajatuksii

Risulinnun pesässä

Tekemisen riemua

Helvetianmoista elämää

Kultta ja kimallet

My first Dotee Doll

Löysinpä hauskan kerhon tuolta blogien maailmasta, Omituisten ompelijoiden kerhon. Minäkin innostuin ompelemaan itselleni ensimmäisen Dotee Dollin. Haasteen aiheena on kansallisuus ja minä ajattelin tehdä tällaisen blondin sinivalkoisessa asussa, eli kansallisuus on tietysti Suomi, jos kaikki ei heti kuvasta sitä hokassu. Päässä olevat koristukset eivät oikein kuvissa näy, mutta oma pikku tuoli Suomineidolle löytyi.

Mahatautiako?

Hyvin alkoi työviikko. Viime yönä oksensin ja aamulla sain kyllä puuron syötyä ja lähdin töihin. Aika hyvin päivä sujui, vaikka mahassa kiertikin välillä. Ruokaa söin, enkä enää voinut pahoin. Edelleenkin mahassa tuntuu kummalliselta. Mahatautia on kuulemma taas liikkeellä. Pakko oli oikeestaan mennä tänään töihin, kun sieltä puuttui yks ihminen. Tai pakko ja pakko, mut onneks pystyin olemaan töissä koko päivän. Eiköhän tämä tästä ala parantua, pari päivää kiertää mahassa ja sit taas on entistä ehompi. Ei ehdi edes laihtua tässä mahataudissa, kun se kestää niin vähän aikaa.

Eilen oltiin poikien kanssa kirpputorilla myymässä kaikenlaista kamaa ja koruja. Pojatkin oli tehny kännykkäkoruja ja korvakoruja. Aluksi pojat oli tosi kärsimättömiä, ett miks meiltä ei kukaan osta mitään, mutta sitten ääni muuttui kellossa, kun tuli ostajia. Innoissaan tietysti olivat kun saivat vähän rahaa. Annoin vielä joistakin heidän myydyistä vaatteista rahat heille. Olipa onnellisia poikia. Luulen, että haluavat uudestaankin lähteä myyntihommiin. Exä haki pojat sitten yhdentoista aikaan ja semmonen kakspuoltuntinen myyntihommissa riitti ihan hyvin.Nyt pojat on sitten kokonaisen viikon isänsä luona kun sillä on loma.

Nyt esittelen teille sellaisen ennen ja jälkeen kuvaparin. Jotain olen saanut nimittäin aikaiseksikin. Kyseessä on peili, Ikeasta ostettu pieni peili, jossa on leveät puiset kehykset. Eli peili ennen ja jälkeen muodonmuutoksen. Olisiko pitänyt kultakiemuroita laittaa enemmän vai onko yksinkertainen kaunista? Kommentoida saa.

Aika mukava päivä

Tänään meillä oli pitkästä aikaa aika mukava päivä. Aamulla lähdettiin lastentapahtumaan ja siellä oli monta mukavaa juttua. Paras pojista taisi olla sellaisen lasipurkkiin tehdyn akvaarion tekeminen. Eihän pojat paljoa siihen itse tehneet, mutta lopputulos oli kiva. Onginta ja lelunvaihto olivat tietysti jälleen ohjelmassa myös. Sitten olikin jo kiire syömään. Olin luvannut, että mennään Rossoon pizzalle ja se tietysti houkutteli kovasti. No tuntuihan tuo nälkäkin jo olevan kaikilla. Päiväunien jälkeen lähdettiin ekaa kertaa tuohon lähirannalle uimaan, kun ilmakin oli siihen mitä parhain. Isompi poika uida polski täyttä päätä ja pienempi kahlaili rannemmassa. Minäkin kävin pari kertaa tekemässä pienen lenkin kauempana, kun pojat lämmitteli viltillä. Tuntuipa tosi ihanalta uida ja uudestaan kyllä mennään jos ilmat vaan on hyvät, että tarkenee.

Päivät on täynnä touhua ja illalla tuntuu jotenkin olevan puhti poissa, niin ettei mitään käsitöitä ole jaksanut tehdä. Menee enemmänkin töllöttimen ääressä istumiseksi ja tässä koneella vähän on tullu näperreltyä. Joten kuvaksi tähän yksi aiempi näpertely.

Tyyntä ja myrskyä

Kyllä tämä elo ja olo noiden lasten kanssa on aikamoista, ainakin meidän perheessä. Isommalle pojalle selvisi viimein eilen, ettei se voi mennä minun kanssa naimisiin. Onhan siitä ollut puhetta jo joskus muinoin, mutta nyt ilmeisesti meni lopullisesti jakeluun. Sitten mökötettiin ja huiskittiin ja oltiin tosi äkäisiä. Ilmeisesti olikin aika kova paikka. Tänään on ollut sitten ärinää, riitaa ja väittelyä. Ja sitten yhtäkkiä ollaan pikkuveljen kanssa tosi hyvää pataa ja leikitään täyttä päätä. Eilisen illan raivoomisen takia jätettiin tänään käsityöläismarkkinoilla käymättä. No säästyipähän rahat, kuitenkin olis tullu ostettua jotain. Mua todella välillä masentaa ton isomman pojan käytös. Se on tosi uhmakasta ja pikkuveljeäkin kohtaan aggressiivista. Minuahan poika mätkii aina kun suuttuu ja hän todella kuvittelee olevansa tämän huushollin kuningas ja määrääjä. Ei mene perille vaikka aina kyllä totean, että aikuiset määrää ja minä täällä meillä. Kyllä on takki tyhjä aina kun yhden päivän saa päätökseen ja lapset nukkuu.
Päässä pyörii käsityöideoita monenlaisia, kunhan aikaa olisi toteutukselle. No löytyyhän sitä tietysti joskus, mutta mistä sitten alottaisi. Siinä se pulma. Oon keränny kiviä ja meinaan tehdä niistä jotain kivihahmoja. Sitten keksin käyttöä jo aiemmin ostamilleni taulunkehyksille, teen niihin taulut fanttilangasta, kunhan keksin mallit ja saan ne langat ostettua. Siinä olisi hyvä lahjaideakin. Yhdet jo vuosia valmiina olleet pienet ristipistotyöt keittiöön pitäisi kehystää. Metallilankatyöideoitakin pyörii päässä, joten ideoita olisi, toteutus vaan puuttuu.

Pojat kotona

Pojat siis tulivat aamulla seitsemän aikoihin ja molemmat oli aika väsyneen näkösiä. Pirteitä kyllä olivat, ainakin juttua tuli taas tosi paljon. Tuliaisista olivat innoissaan ja heti olis pitänyt lähtee aarrekiviä etsimään luolista ja muualta. Joten meillä varmaan kerätään taas kiviä jonkun aikaa, tavalliset ei vaan taida enää kelvata.

Iltapuolella lähdettiin sitten tivoliin, kun se on ollut kaupungissa jo jonkin aikaa, eikä exä ollut poikia sinne vienyt. Varmaan liian kallista. Siellä oli tietysti hirmu kivaa niin kauan kun pois piti lähtee. Onneks meidän pojille kelpaa vielä tivolit, jossa ei hirveesti oo laitteita, he kun eivät tiedä muusta. Ei olla käyty puuhamaissa eikä Linnanmäellä vielä koskaan. Oon ajatellu ett niihin ehtii vielä kunhan ovat vähän isompia ja pääsevät kunnolla laitteisiin. Itse en pyöriviin vehkeisiin voi mennä, kun tulee paha olo.

Tällä viikolla meillä ohjelmaa riittää, kun on kaikenlaisia tapahtumia viikon mittaan. Huominen on vapaampi, torstaina käsityöläismarkkinoille kiertelemään, perjantaina lasten tapahtumaan ja sunnuntaina kirpputorille myymään omia kamoja. Vielä jos lauantaina olis hyvä ilma ja jos jaksaa, vois mennä pikku sisävesiristeilylle. Mutta musta tuntuu, että risteily jää myöhempään ajankohtaan. Paljon ohjelmaa niin eivät ehdi niin paljon riidellä keskenään. Toivottavasti.

Tässä vielä makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru ja korvikset. Helmet ostettu sieltä jalokivimessuilta.

Loma vähenee, työt lähenee

Niinpä on kohta loma puolessa välissä. No mullahan nyt on tavallista pitempi loma, mutta koko ajan se vaan vähenee. Tämän viikon jälkeen menen viikoksi töihin ja pojat on isällään kokonaisen viikon. Sitten jatkan vielä lomaa koulujen alkuun asti. Tänään kävin työpaikalla kattomassa onko tullu jo päätöstä siitä mun kuuden tunnin työpäivästä, mutta ei ollut tullut. Sitten voin anoa kelalta osittaista hoitorahaa. Eihän se ole kun 70 e, mutta parempi sekin kun ei mitään. Palkka pienenee kuitenkin paljon enemmän. Mutta toivon, että siitä on meille kaikille iloa ja hyötyä, että teen lyhyempää päivää.

Huomenaamulla pojat tulee kotiin. Siis aamulla klo 7.00. Yritin exälle sanoo, ett pojat vois tulla jo nyt illalla, mut ei käyny vaikka sanoin, ett exänkin olis helpompi aamulla lähtee töihin. Sanoi edes laittavansa pojat illalla ajoissa nukkumaan. Toivottavasti laittaa. Tästä varmaan huomaa tästä mun tekstistä etten oikein luota exän toimiin poikien kanssa. Niinhän se on. Vaikee on uskoo ett se pärjäis poikien kanssa ihan ok, kun ei oikein aikoinaan osallistunut mihinkään lastenhoitoon, ainakaan pyytämättä. Vaikka pakkohan sen on oppia asioita nyt kun se joutuu hoitamaan ne itse. Minä, ylivastuullinen vanhempi, en ole enää huolehtimassa. Nyt saa se alivastuullinen ottaa vastuun itse. Jospa exä kasvais vähän aikuisemmaks. Liekö utopiaa?

Poikia odottaa tuliaiset sieltä messuilta ja tässä on kuva siitä ametistionkalon palasta.

Terveisiä jalokivimessuilta

Kävin siellä Ylämaan jalokivimessuilla. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, ei oikein tiennyt mistä olisi aloittanut ja ottaisiko tuon vai tuon toisen. Rahaa meni, mutta kaikkea kaunista ja mukavaa löytyi. Ostin simpukankuorihelmiä, makeanvedenhelmiä ja muutamia nauhoja kivihelmiä. Pojille tietysti toin tuliaisia monenlaisia, niitä ei vain voi kaikkia antaa kerralla. Isompi poika on pitkään halunnut ametistionkaloa ja ostinkin sellaisen palan, en tietysti kokonaista tai edes puolikasta, mutta suht ison palan kuitenkin. Sitriiniä, vuorikidettä, hiomatonta smaragdia ja fossiileja. Isompi poika on tosi kiinnostunut kivistä ja jalokivistä varsinkin, joten ehkä ensi vuonna voisi pojatkin ottaa messuille mukaan. Tilasin yhden kirjankin, jossa on eri kivilaaduista ja niiden tunnistamisesta. Voidaan ruveta opiskelemaan kivilajeja. Ihan hyvä kiinnostuksen kohde, luonnosta löytyy materiaalia.

Olen tehnyt vähän helmitöitä, kännykkäkoruiksi hämähäkkejä ja sammakoita. Kivoja pieniä helmitöitä, jotka valmistuu suht nopeasti ja ovat helppoja ja kivoja tehdä.

Yksin

No nyt olen taas yksin kotona. Aluksi se tuntui taas oudolta ja aika ahdistavaltakin, mutta nyt jo tähän aikaan olo on ihan ok. Ei vaan nukuta yhtään, joten vielä istahdin tähän koneen ääreen ja sain lisättyä blogiini kalenterin ja jotain kai riipustan tännekin. Tuntuu jännältä, että olen niin jäänyt koukkuun tähän blogihommaan, kun vielä vuosi sitten en tiennyt blogeista yhtään mitään. Tästä on tullut eräänlainen ystävä, jolle voi kertoa huoliaan ja ilojaan. Ja on ollut ihan kiva huomata, että joku jopa käy lukemassakin näitä mun juttuja. Itse minusta on kiva käydä katselemassa toisten blogeja, sieltä löytyy kohtalotovereita, kivoja ideoita, ajatuksia ja paljon muuta kivaa ja tietysti lisää juttuja omaan blogiin, kuten tuo kalenteri. Tuo sopii minusta minulle hyvin, koska työssäni saan/joudun muuntautua hyvin monenlaiseen rooliin. Olen saanut olla pelle, noita, juontaja, ohjaaja, teknikko, tietoteknikko ja vaikka mitä. Nyt on mukavaa olla lomalla vain äidin ja naisen roolissa. Tietysti on vielä eronnut nainen ja sinkku, vai olisiko uusiosinkku, mutta niitä rooleja en niinkään ajattele toteuttavani.

Koruhommat on taas levällään pitkin olohuoneen pöytää ja muutaman sain valmiiksi tuossa telkkua katellessa. Vielä en niitä kuvaillut, mutta joku vanhempi juttu tähän lopuksi.

Masentavaa

Miten voikin olla aina yhtä masentavaa soittaa exälle. Tuntuu, että kaikki energia häviää johonkin ja alkaa ottaa päähän ihan todella. Huomautin hänelle pienemmän pojan päiväunista ja siitäkös alkoi kauhea kuulustelu ja utelu mun jutuista. Vanhojen juttujen kaivelu alkoi taas ja minä yritän vaan kiusaa tehdä hänelle ja vaikeuttaa hänen elämäänsä. Mulla ei sais olla lomaakaan kun hänellä ei sitä ole niin paljon. Alkoi kysellä, että oonko taas sairaslomalla. Enpä kerro sille mitään. Mullahan on enemmän vuosilomaa kun sillä ja palkatonta lomaa oon ottanut myös. Muttei niitä sille tarvii kertoa. Haluan, että pojilla on kunnon pitkä kesäloma ja mulla ittelläni myös. Onneksi ei sentään tarvii päivittäin olla exän kanssa tekemisissä, se olis tosi rasittavaa ja kuluttavaa. Sitten kun nokakkain nähdään, niin se ei sano mitään. Puhelimessa tulee juttua, tai sitten se oli hieman maistissaan.
No vapaaviikonloppuna koitan unohtaa ankeat asiat. Lähden käymään Ylämaalla jalokivimessuilla. Ja tietysti nautin muutenkin elosta ja olosta ihanasti yksin.

Rauhallinen päivä

Tänään on ollut tosi rauhallinen päivä, kun isompi poika on ollut mummon luona ja jäi sinne vielä yöksi. Pikku kaverin kanssa on vaan oltu kotona ja touhuiltu hissukseen kaikkee. Ei ole ollut väittelyä, riitelyä, satuttamista ja jatkuvaa puhetta. Ajattelinkin, että voisin antaa isomman pojan olla isänsä luona vähän enemmän hänen lomansa aikana kun on sovittu. Molemmat lapset saisivat yksilöllistä huomiota. Katsotaan nyt miten asia edistyy. Viimeksi kun pojat olivat isällään, hänen äitinsä hoiti poikia kolmena päivänä ja päiväunet jäi nukkumatta pienemmältäkin ja ruokailunkin kanssa oli vähän niin ja näin. Eli kun exällä ei ole vielä lomaa, hänen äitinsä hoitaa poikia. Olen sanonut etteivät pojat tarvitse kesällä hoitoa päivähoidossa, koska mulla on lomaa. Täytyy nyt keskustella tuosta hoito asiasta exän kanssa. En ole tyytyväinen hänen äitinsä toimiin, koska pienempi tarvitsee ehdottomasti päiväunet ja ruokaa tietysti molemmat.

Koruja en ole tehnyt, kuin muutaman kännykkäkorun, hämähäkkejä ja sammakon. Pojatkin innostuivat tekemään kännykkäkoruja, mennään yhdessä heinäkuussa niitä myymään. Pitäisi kuvata niitä, mutta ehkä viikonloppuna. Nyt laitan tähän muutaman kuvan viimeksi tekemistäni koruista.

Juhannusjuhlaa

Iloista ja aurinkoista juhannusjuhlaa kaikille. Nauttikaa läheistenne seurasta ja luonnosta jos olette luonnon helmassa.

Ruokaa ja sadetta

Vanhemman pojan kanssa täytyy olla tosi tarkkana sen syömisten kanssa. Nyt kun pojat tulivat isänsä luota se on jotenkin taas korostunut tai sitten he eivät ole saaneet tarpeeksi ruokaa siellä. Heti kun pojalla on hieman nälkä tai verensokeri ilmeisesti laskee liian alas, hän alkaa hermostua ja konflikteja syntyy. Silloin pitäisi heti olla leipä tai jotain muuta valmiina ennen kuin ruoka valmistuu. Ja ilmeisesti pitäisi hieman lyhentää noita "ruokkimisvälejä" vielä. Tai lisätä pikku välipaloja ruokailujen välille. Sitten kun poika on saanut mahansa täyteen, olo on aivan erilainen. Poika ei vielä itse oikein osaa tunnistaa sitä nälän tunnetta, joten se vielä vaikeuttaa tilannetta. Tällaisia herkkuja olen maalannut meille parvekkeelle koristeeksi.Parveke on ollut tänään jonkun verran käytössä kun ei ole satanut. Eilen illalla satoi taas niin kovasti, että parveke lainehti jälleen. Täytyy ilmeisesti soittaa "talonmiehille", että putsaisivat viimein nuo räystäskourut tuolta katonrajasta, koska kaikki vesi tulee niiden yli ja roiskuu meidän parvekkeelle. Koko ajan saa olla pelastamassa kukkia ja mattoja vedenpaisumukselta. Tässä vielä vähän parvekkeeni rekvisiittaa, korukuvia myöhemmin.

Ääni maassa

Mulla on ollut kurkku kipeä jo jonkun aikaa ja nyt pari päivää ääni on ollu aika möreä. Kitalakea kutittaa, joten kaikki heinänuhan alkamisoireet on todettu. Olen syönyt kyllä allergialääkkeitä koko talven silmäoireiden takia, jotka tulee työpaikalla. Nyt kuitenkin vaikka olen lääkkeiden määrää lisännyt, oireet pakkaa päälle. Toivottavasti tilanne tasaantuu, koska mikään ei ole niin inhottavaa kuin kitalaen kutina. Siihen ei auta raapiminen, eikä mikään.

Olen edelleen nauttinut rauhasta ja tehnyt lisää koruja. Rannekoruja syntyi muutamia ja makeanvedenhelmistä kaulakoru, joka on kuvassa ekana.

Korvakoruja, kännykkäkoruja ja rannekoruja on kiva tehdä, kun ne valmistuu niin nopeasti.

Nyt voikin tulla pieni tauko taas korujen teossa huomisesta iltapäivästä eteenpäin kun pojat tulee kotiin. Huomenna kuitenkin vielä pitäisi ehtiä tekemään muutama tilaustyö ennen poikien tuloa, koska lupasin toimituksen ennen juhannusta.

Tässäpä tällainen korupläjäys tällä kertaa. Huomasin, että muokatessa korujen tai siis oikeastaan kuvien laatu heikkenee, koska kannattaa pienentää kuvia, ettei sivun avautuminen kestä kauhean kauan. Ajattelin kuitenkin, että pitää taas vähän koittaa tuota kuvien muokkausta, ettei vaan pääse unohtumaan.

Kotona on kiva olla

Joskus joku sanoi minulle, että pitäisi lähteä ihmisten ilmoille ja vähän viihteelle. No saan aina selitellä, että ei kiinnosta, että haluan olla kotona. Kun vielä olin exän kanssa, en ollut juuri koskaan yksin kotona. Nyt nautin suunnattomasti siitä, että saan olla yksin kotona. Minulla ainakin riittää tekemistä täällä kotona ihan vaikka välillä muille jakaa. Varmasti sitten jos en enää keksi tekemistä lähdenkin jonnekin, mutta vielä sitä hetkeä ei ole tullut, enkä usko, että kovin pian tuleekaan. Onko se niin ihmeellistä jos ihminen nauttii omasta seurastaan, taidan olla hieman erakoitumiseen taipuvainen, ainakin välillä.

Koruja olen tehnyt edelleen, lähinnä korvakoruja ja kännykkäkoruja, mutta en nyt niitä ruvennut kuvaamaan. Yhden kaulakorunkin tein tänään melkein valmiiksi ja monta on suunnitteilla. Nyt pitää vaan ootella tilausta tulevaksi, kun osa materiaaleista loppui.

Suunnittelin tänään vähän missä kaikissa paikoissa voitaisiin poikien kanssa käydä. Tässä ihan kotikaupungissa ja lähistöllä on monta paikkaa missä voisi poikien kanssa käydä tutustumassa. Pikkuinen risteilykin tuossa sisävesistössä olisi pojista varmaan kova juttu. Se täytyy toteuttaa heti kun ilmat sallii, ettei vaan jää tekemättä. On useamman vuoden ollut jo mielessä, mutta jäänyt vaan aina.

Ei ihan näin isolla laivalla, mutta kuitenkin luulen, että se on pojille elämys.

Loman ihanuus

Loman ihanuus alkaa todella tulla vasta nyt kunnolla esille, kun olen yksin kotona. Tämä on todellista hermolepoa ja minulle eräänlaista "retriittiä", kun saan olla aivan itsekseni omien ajatusteni kanssa. On ihanaa kun voi tehdä jotain hommaa ja jättää vehkeet levälleen ja jatkaa vaikka seuraavana päivänä, eikä kukaan mene sotkemaan mitään. Olen tehnyt koruja, maalaillut kiviä, selaillut lehtiä, käynyt kaupungilla ja vihdoin ja viimein (nyt rasti seinään) käynyt kävelylenkillä. Jospa nyt saisin sen kipinän siihenkin hommaan. Meinasin mennä uimaankin tuohon läheiselle rannalle, mutta siellä oli sen verran nuorisoa etten kuitenkaan viitsinyt. Joku toinen kerta sitten ja ainakin poikien kanssa kunhan ilmat lämpenee ja vedet myös.

Eilen kävin äitini ja hänen ystävättärensä kanssa kesäteatteriesityksessä. Olipa virkistävää katsoa harrastajateatteria. Siihen tuli oikein sellainen innostus, että on päästävä muulloinkin katsomaan harrastajateatteria. Onhan oikeassa teatterissakin kiva käydä, mutta tuollaisessa ei niin ammattimaisessa teatterissa on oma tunnelmansa. Jatkoa varmaan seuraa.

Tässä vielä pari kuvaa tuoreesta korutuotannosta.

Vaikea eronhetki

Pojat lähtivät taas isänsä luo. Kävin saattelemassa pojat exän uuteen kotiin. Se on minun asunnoltani parin korttelin päässä. Miten tuntuikaan vaikealta jättää poikia sinne, pienempi just tänään meinas itkeä sitä, kun iskä ei enää asu siellä entisessä kodissa. Hän ei muistakaan muuta kotia kuin sen, koska muutti sinne yksi vuotiaana.

Isommalle pojalle ostettiin sitten tänään se kauan odotettu PUHELIN. Ajattelin, että onpahan aikaa harjoitella sen käyttöä kunnolla ennen kuin koulu alkaa. Kyllä hän olikin ylpeä siitä. Toivottavasti se pysyy ehjänä eikä häviä ennen syksyä. Se hyvä puoli siinä on myös, että voin nyt soitella pojille suoraan ja pojat minulle jos asiaa on. Exä ei oo antanu kuulema soittaa, vaikka asiaa olis ollu.

Nyt pääsen taas rauhassa korujen kimppuun, monta ideaa on muhinut mielessä, muttei oo ollu aikaa niiden toteuttamiseen. Olis kyllä monta muutakin hommaa niin kuin yleensä, mut katsotaan nyt mistä aloitetaan. Tässä yksi aiemmin tekemäni korusetti, jolla osallistuin yhteen kilpailuun. En voittanut. Tein korun itselleni, pidän siitä kovasti, siinä on makeanvedenhelmiä ja pronssiset koruosat.

Haaveissa vain

Kävimme poikien kanssa yhdessä puistossa, jossa on erilaisia pikku alueita ja niissä erilaisia piharakenteita ja istutuksia. Siellä oli paljon kauniita kukkaistutuksia, suihkulähteitä, kivielementtejä ja pajujuttuja. Oli tehty pajutunneleita, jossa pojat tykkäs juoksennella, erilaisia pajuaitoja ym.

Todella paljon kaunista katseltavaa. Vanhempaa poikaa kiehtoi kovasti sellainen iso ruukku, joka oli "kaatunut" ja siitä oli valunut hiekkaa ja lasinpaloja maahan. Sieltä hiekan ja lasin seasta kasvoi erilaisia mehikasveja. Se olikin kaunis ja erikoinen teos.

Noita sinisiä lasin paloja poika olisi halunnut ottaa mukaansa ja annoinkin pari ihan pientä ottaa. Kumma kun lasin palat ja kivet on parhaimpia aarteita mitä voi olla. Tietysti korukivet vielä vie niistäkin voiton.

Tämän päivän on ollut tosi kylmä ja on satanut iltaan asti. Ei paljoa ole huvittanut ulos nenäänsä pistää, mutta pojat vaatii ja tarvitsee tietyn määrän ulkoilua, joten ulkona on käyty pariin otteeseen. Etsimässä aarteita, eli kiviä ja lasinpaloja. Rahaakin löytyi pari kolikkoa ja muutama pikku lelu. Meillehän sitä roinaa mahtuu, entisetkin on sellasessa sotkussa ettei paremmasta väliä. Pitää koittaa vähän järjestellä niitäkin tässä loman aikana. Pojat kysyy vähän väliä, että missä se ja se lelu tai tavara on ja munhan se pitäisi tietysti tietää!

Satoi tosiaan niin paljon, että parveke lainehti. Katon reunalla oleva ränni on täynnä oksia ja muuta roskaa, niin että kaikki vedet roisku meidän parvekkeelle. Piti käydä aamulla pelastamassa orvokit hukkumiselta. Pari mattoa on siellä nyt ihan märkinä, enkä tiedä kannattaako niitä vielä ripustella kuivumaan siellä, koska kai se huomennakin sataa. Odotellaan aurinkoisempia ilmoja.

Loma alkoi

Nyt se kauan kaivattu loma on alkanut ja ulkona sataa vettä. No eipä se haittaa, kivaa loma on silti. Töissäkin sain kaikki työt tehtyä loppuun, vaikka muutama juttu olikin jo usean kuukauden maannut odottamassa tekijäänsä.
Pojilla oli molemmilla viimeiset päivät hoitopaikoissaan. Vanhempihan lähtee syksyllä kouluun ja nuorempi päiväkotiin perhepäivähoidosta. Isot muutokset molemmilla edessä. Ilmankos vanhemmalla pojalla oli taas raivaria ja suuttumusta koko illan. Hän ei oikein taida kestää muutoksia ja se näkyy sitten raivoamisena. Tänään jaksoin sitä aika hyvin, mutta joskus meinaan raivota itsekin. Sääliksi käy pikkupoika, koska hän saa usein osansa isomman raivosta, kun en aina ehdi väliin. Mutta tänään vanhempi poika sentään pyysi meiltä molemmilta anteeksi suhteellisen helposti, kun sekin on joskus tosi vaikeaa.
Yritän nauttia lomasta kaikesta huolimatta ja onhan minulla aina välillä ihan ommoo lommookin, eli ihan saan olla itsekseni välillä. Kertoilen lomatunnelmista kyllä täälläkin.

Kesäflunssaa

Pojat tulivat siis kotiin isänsä luota eilisaamulla. Illalla koittelin pienemmän otsaa ja kuumettahan oli pikkusen. Myös nuhaa ja yskää. Joten mummo pääsee taas hoitelemaan pienempää, kun mä menen vielä huomiseksi ja perjantaiksi töihin. Sitten alkaa se kauan odotettu loma! Kyllä pojatkin on sitä oottanu, se on kaikkein hauskinta kun ei tarvii aamulla lähtee mihinkään vaan saa leikkiä kotona.

Perjantaina olisi talon loppukaupanteko, eli sit ois omaisuus jaettu lopullisesti. Exäkin on jo kertonut, mihin muuttaa. Aika lähelle meitä, lasten kannalta se on hyvä asia ja minä koitan jotenkin sietää sitä.

Koruja olen tosiaan tehnyt tilauksesta jonkun verran ja melkein kaikki on kerinny lähtee tilaajalle, ennen kuin olen muistanut kuvata niitä. Tässä pari otosta. Ekassa on simpukankuorihelmiä ja toisessa lasihelmiä.

Ostoksia ja matkailua

Kävin jälleen kirpputorilla ja löysin pojille housuja, alkaa olla vanhempi poika siinä iässä, että polvet kuluu puhki tosi nopeesti kaikista housuista. Olen ostanut myös verhokankaan olohuoneeseen, eri asia vaan milloin ehdin ompelemaan ne. Eteiseen ostin arkkupenkin, istuimeksi ja säilytykseen. Sen uumeniin saa kätkettyä vaikka mitä. Se pitää vaan kasata, ehkä huomenna. Muutakin pientä juttua ostelin ja itselleni ihme kyllä löysin kesäpuseroita useamman. Yleensä mun on vaikee löytää itelleni mitään mut nyt onnisti, ei kyllä kirpputorilta vaan ihan kaupasta.
Ajelin myös yhden ystäväni kanssa Sulkavalle Marimekon tehtaan myymälään. Sieltä löysin itselleni housut kympillä ja pojille T-paidat. Samalla matkan aikana tuli taas päivitettyä ystäväni kanssa molempien elämäntilanteet tarkalleen. Mukava tavata ystävä pitkästä aikaa ja turista oikein kunnolla.
Koruja olen tehnyt jonkun verran, enkä ole niitä kaikkia edes ehtinyt kuvata ennen kuin ne on lähteneet maailmalle. Täytyy kuvailla vielä kotona olevia kunhan ehdin.

Eronnut nainen

Nyt on avioero sitten astunut voimaan, sain eilen päätöksen käräjäoikeudesta. Eipä tuo oikein tuntunut miltään, kun henkisesti mä erosin jo silloin marraskuussa, kun muutin poikien kanssa pois exän luota. Nyt on vaan virallinen dokumentti asiasta saatu. Yksi askel jälleen eteen päin elämässä. Näin sitä pienin askelin edetään, mutta kuitenkin mennään eteen päin. Välillä masentaa enemmän, välillä vähemmän. Huomaan, että väsyn aika lailla poikien kanssa ollessa ja vaikeinta on silloin kun pojat on parin päivän päästä lähdössä isänsä luo. En meinaa jaksaa kunnolla ja hermot kiristyy turhankin paljon. Sitten olo helpottaa kun pojat on menneet. Tuntuu hieman pahalta ilmaista asia noin, mutta se on totta. Tarvitsen nyt aika paljon ihan omaa aikaa, jotta voin rauhassa käsitellä asioita ja saada niihin selvyyttä. Täytyy vain hyväksyä se ja koittaa olla tuntematta siitä huonoa omaatuntoa.

Paineita

Mulla on verenpainemittari lainassa työterveyshuollosta. Mittailen kahden viikon ajan verenpainetta aamuin illoin. Olo on aina välillä aika huono ja pitäis kai silloin huvikseen mitata vielä. Vois tulla korkeita lukemia. Muutenkin on aika korkeet paineet. Tuntuu, ett mitähän vielä keksittäis, ettei vaan terveeksi pääsisi itteensä tuntemaan. Mut kyllä on taas niin väsynyt olo, että lasken vaan päiviä siihen ett loma alkaisi. Enää kuusi työpäivää!

Luonnossa on poikien kanssa ihailtu ketunleipiä ja yleensäkin kaikkia kukkia. Tuntuu jotenkin mukavalta kun pojat niin ihailee kukkia. Kaikki luonnon asiat kiinnostaa, kasvit ja eläimet. Pienemmällä pojalla on kyselykausi menossa, joten kysymyksiä satelee niin paljon, että ihan uuvuttaa kaikkiin vastata, enkä jaksakaan aina. Miksi on suosikkisana tällä hetkellä. Toivon, että kiinnostus luontoon ja sen suojelemiseen säilyisi pojilla aikuisuuteen asti. Ainakin koitan ruokkia sitä osoittamalla itse kiinnostusta niihin asioihin.

Menoa ja meininkiä

Viikonloppu on ollut taas aika vauhdikas. Ollaan poikien kanssa tehty monenlaista hommaa. Ulkoiltu on ja käyty metsässä ja katsomassa uimarantaa. Uimarannalla harmiksemme huomattiin, että joku on heittänyt lasipullon veteen ja se on särkynyt. Onpa "kiva" antaa lasten mennä uimaan sinne. Ja vielä on edessä koulujen päättymisviikonloppu, jolloin nuoriso oleilee rannoilla ja sotkee lisää. Metsästä vanhempi poika löysi ison kasan Gormiti-kortteja. Mikä onnen päivä hänelle, hän on monta kertaa pyytänyt ostamaan niitä, enkä ole ostanut. Jotain toista poikaa harmittaa varmaan korttien katoaminen, mutta ne oli ollut siellä jo joitakin päiviä ainakin, kun osa oli kastunut. Vanhempi poika onkin erityinen siinä, että hän löytää milloin mitäkin vaikka mistä.
Saimme äidiltäni krassin taimia, onneksi, koska omien kasvattaminen ei oikein edisty. Laitoin jo kerran siemeniä likoon, mutta ne likos varmaan melkein viikon, eikä koskaan ehditty laittaa niitä multaan. Nyt voidaan laittaa taimet suoraan ruukkuihin ja parvekkeelle orvokkien seuraksi. Vanhemman pojan mielestä orvokit on maailman kauneimpia kukkia.
Töitä olisi vielä ensi viikko ja seuraavalla viikolla kaksi päivää. Sitten alkaisi kauan odotettu loma. Toisaalta hieman pelottaa loman vietto, miten jaksan taas sitä rumbaa päivät ympäri, mutta onhan pojat onneksi isänsä luona aina välillä. Saan myös ihan omaakin lomaa. Se tekee varmasti hyvää. Tämä kevät on ollut todella rankkaa aikaa, mutta luulisin, että kaikki alkaa helpottaa pikku hiljaa. Ainakin toivon niin.

Raivaria illan ratoksi

Vanhempi poika palasi kotiin. Oli mukavaa siihen asti kun hän huomasi, että olin ostanut itselleni työtuolin. Silloin alkoi huuto ja kiukuttelu, kun hän ei saa koskaan mitään jne. Olin juuri antanut tuliaisia Ikeasta ja Helsingin reissulta. Raivoamista jatkui miltei siihen asti kun hän oli sängyssä ja nukahti. Tuntuipa olevan taas tosi väsynyt, niin kuin yleensä isän luota palatessa. Ja rajat pitää aina kokeilla uudestaan kotiin palatessa, että jos vaikka saiskin jossain asiassa pitää oman päänsä. Tiukkana on vaan oltava, minun on oltava se turvallinen aikuinen, joka asettaa rajat, muuten koko homma leviää käsiin. Mutta kyllä se vaan on aina yhtä raskasta ja ikävää tuo taistelu ja kun näkee, että lapsella on paha olla.

Jotain iloistakin tapahtui tänään. Pääsemme tuetulle lomalle Kalajoelle elokuun alussa. Siinä on nyt jotain mitä poikien kanssa voi odottaa, jotain kivaa ja uutta. Olen pitkään jo halunnut käydä Kalajoella ja nyt se sitten toteutuu. Tai ainakin toivon niin, ettei vaan mitään esteitä tule.

Reissu heitetty

Nyt on reissu heitetty, eli eilen kävin Ikeassa ja Helsingissä. Helsinkiin menin ensin ja siellä Idän Helmi -kauppaan. Ensin vain katselin ja ihmettelin kaikkia ihania helmiä, enkä oikein tiennyt mistä alkaisi. No sitten vaan rupesin miettimään tilauksia ja niin rupesi helmiä siirtymään tiskille. Aika suurella summalla ostin, mutta on paljon kivempi ostaa, kun näkee helmet luonnossa. Minusta ainakin on vaikea netin välityksellä tietää tarkaan minkä kokoinen joku helmi on. Tänään olen hieman näperrellyt, mutta kuvia ehkä myöhemmin.

Ikeastakin löytyi taas jotain, niin kuin yleensäkin. Pojille jotain pikkujuttuja ja itselle esim. työtuoli tähän tietokoneelle. Sisustusjuttuja vähän ja keittiöön kokkiveitsi.

Mutta kyllä on tänään väsyttänyt. Enpä ole jaksanut siivoilla vaikka ajattelin, että tänään jatkan sitä torstaina hyvin alkanutta siivousta. Ei voi mitään, nyt ei vaan jaksa.

Pitäisi kai olla tuollainen "kotiapulainen", joka hoitaisi siivoukset, tiskaukset ja muut järjestelyt. Ja sitten kun homma olisi tehty, se lähtisi kotiinsa ja tulisi tietysti heti kun kutsu käy. Olisipa kätevää!

Työ haittaa vapaa-aikaa

Kotona olis niin paljon tekemistä, ettei töissä ehtis olemaan. Pitäis siivota ja tehdä monta muutakin juttua. Minua odotti kyllä iloinen yllätys tänään, kun tulin töistä kotiin. Äitini oli käynyt tiskaamassa aika ison kasan tiskiä. Ei kuulema ollut kotona tarpeeksi tekemistä. Siispä iloisin mielin aloitin itse siivoamisen, kun ei tarvinnu ruveta tiskaamaan. Uudella imurilla olikin tosi mukava imuroida, eikä käynyt näin!

Koruja yritin myös illalla ruveta tekemään, mutta yhtä mustaa kaulakorua kun aloitin, huomasin, ettei helmet riitäkään. Joutuu tilaamaan lisää, joten koru saa odottaa ensi viikkoon. Olis pitänyt menekki laskea tarkemmin. Innostus sitten lopahti, joten jatketaan toisena päivänä. Huominen vielä töitä ja sit lauantai-aamuna lähtö Ikeaan. Saa nähdä, mitä kivaa sieltä löytyy.

Rakeita

Luonnon ihmeitä voi taas ihmetellä, kun raekuuro pääsee yllättämään. En onneksi ollut varsinaisesti ulkona kuuron sattuessa, vaan autossa. Viisas autoni piippasi yhtäkkiä ja ilmoitti, että varo jäätä. Lämpötila tiellä laski varmaan sen verran, että auton tietsikka tekee tollasia ilmoituksia. Ihmeellistä nykyisin tuo autoilukin on, teknista hommaa sekin. Tässäpä se minun kaunokaiseni on! Mökillä tuli tosiaan käytyä viimeisen kerran ja niinpä kuvailin vähän paikkoja ja varsinkin luonnon pieniä ihmeitä. Niitä tarjoilen teidänkin iloksenne tässä.